Kevät ja pyöräpohdintaa

Nyt on jo oikeesti ihan kevät. Ensimmäisiä kevään merkkejä oli häikäisevän kirkas auringonpaiste ja linnunlaulu aamuisin. Ja se, että tuntuu että on koko ajan valosaa. Mä jaksan joka vuosi vuodesta toiseen aina keväisin ihmetellä sitä, miten onkin niin ihanan valosaa. Pääkadut on jo ihan asfalttiset ja kuivat. Keskustassa oli pyyhitty jo hiekatkin joiltain kaduilta, niin oli ihana kävellä ja työntää rattaita. Tosin sitten kun pääsi kotiin, niin täällä odotti metrien korkuiset lumikinokset. Voi olla, että samana päivänä pääsee pyöräilemään ja leikkimään hangessa, kun tuntuu taas, että ei noi lumet tosta mihkään ihan heti häviä.

Viimesistä aurinkoisista talvipäivistä otettiin kaikki irti pulkkamäen muodossa, enää sinne ei taida päästäkään.

Tämä vuosi on ja talvi on mennyt ihan uskomattoman nopeesti, varmaan nopeiten kuin koskaan. Tätäkö se sitten on, että lasten myötä ajankulku vaan kiihtyy. Mitäs sitten ku on monta lasta, ni huomaako vuodenaikojen vaihtumistakaan ollenkaan, ainakaan muusta, kuin haalareitten vaihtumisesta paksummasta kevyempään. Yksi syy on varmaan se, että lumet tuli vasta niin myöhään, eikä siinä vaiheessa olis jaksanu enää koko talvea ollenkaan. Onneks kuitenkin tuli, niin pääsi vähän talvileikkeihinkin käsiksi. Mutta nyt tuntuu, että vastahan sai kesävaatteet pakata pois ja nyt ne saakin kohta jo ottee esiin. Hyvä niin. Olispa vaan kiva, kun kesä ei menis niin nopeesti ohi, mutta taitaapa sekin mennä ja kohta se onkin jo taas syksy. :)  

No, koska ajatukset on jo kesässä, niin on myös pyöräilykaudessa. Tänä vuonna vois alotella sen pyöräilyn jo heti vaikka huhtikuussa ja jatkaa syksyyn asti, niin sais siitä kaiken irti. Mä tarvitsen uuden kypärän, jota olenkin nyt etsinyt. Lisäksi pyörä pitää huollattaa, kun takarenkaasta poistuu ilma aina samantein ja muutenkin. Lisäksi A tarttis uuden pyörän. Meillä on potkuttelupyöränä tämä, jolla on nyt potkuteltu sisällä, mutta jatketaan potkuttelua kesällä ulkona. Tossa saa korkeutta vielä pari pykälää nostettua, niin toimii vielä ainakin tämän kesän.

Jabadabado potkupyörä

  Mutta ihan oikeekin pyörä tarvittais, niin vois jo sitä treenailla. Jos haluttais 3-pyöränen, niin tämä:

Super Touring Classic

Tota saa nyt myös tavarakorillisena ja työntötangollisena versiona. Älyttömän söpö, mutta en tiedä, onko järkeä ostaa 3-pyörästä vai pitäiskö ostaa jo ihan tavallinen. Se vois olla sitten vaikka tämä:

Helkama Soma 12"

Jos olis loputtomasti tilaa, niin vois ostaa vaikka molemmat, mutta ei taida olla. Toisaalta voishan mummolassakin olla yks pyörä, niin ei tarvis sitten koko ajan raijata pyörää edestakasin. Voisin kuvitella että pyöräily on ens kesänä iso juttu.

Keltainen

Näin kevään kynnyksellä huomaan, että kaipaan kaikkea keltaista. Kaikki mahdollinen keltainen vaikka kaupoissa herättää huomion. Sunnuntaina meillä oli Heidin kanssa ihana äitien rentoutumispäivä, kun lähdettiin katsastamaan Po.pin Outletin vika päivä, kaikki -70 %. Samalla käytiin syömässä ja muutamassa muussakin kaupassa siinä samalla.

Outletissa ei ollut ihan niin hysteeristä, kuin kuvittelin, vaikka tais siinä kassajonossa se tunti silti vierähtää. Ei kuitenkaan haitannut, kun oli hyvää seuraa. Ja sainpä tällä kertaa itsellekin jotain, musta mekon ja neuletakin ja ihanan KELTAISEN NEULETAKIN (joka pienestä koostaan huolimatta mahtui päälle). Sitten lisäks A:lle muutamua juttuja, sukkia ja sen sellaista. Satasella sai ison kassin. Tosin noi aikuisten kamppeet on sen hintasia, että normaalihinnalla en kattois niihin päinkään, ni kiva että sai nyt alesta.

 Googlettelin kaikkea keltaista, niin kuvahausta tuli vastaan kiva mekko, en vaan löytänyt mistä tätä saisi.

Mini Boden

Laskiaista ja muita puuhia

Viime viikolla vietettiin laskiaista, tosin päivän myöhässä, keskiviikkona. Käytiin lapsen kanssa pulkkamäessä ja iltasella leivottiin vielä laskiaispullia kermavaahdolla ja mustaherukkahillolla. Tuli ihan hyviä ja toi hillokin sopi niihin kivasti. Pullia jäi vielä pakkaseenkin laitettavaksi, ilman täytteitä tosin. Ilma oli mitä mainioin ja meillä on ihan huippuhyvä iso mäkikin tossa läheisessä urheilupuistossa. Silti vaikka oli hiihtolomaviikko, niin mäki loisti tyhjyyttään ja saatiin laskea ihan rauhassa. Jäi tosin vaan pariin laskuun, kun oli aina niin pitkä kiipeäminen sinne ylös, että ei sitten jaksettu montaa kertaa. Musta on kyllä ihanaa, kun saa oman lapsen kanssa ulkoilla samoissa paikoissa, kuin missä on itse lapsena ollut ja leikkinyt. Pitää nautti siitä, kun vielä täällä asutaan, ei tiedä, koska joutuu pois.

Laskiaispullia

Tällä viikolla askarreltiin pääsiäiskortteja, jos kerrankin sais lähetettyä, kun ei tarvitse itse niitä tehdä. Levitin vaan tarvikkeet pöydälle ja annoin vähän ohjeita, niin syntyi kymmenen hienoa korttia. Pitää pitää vielä toinen askartelusessio, niin saadaan kortit viimeisteltyä. Nyt voi jo askarrella kaikkea, kun A on siitä tosi kiinnostunut ja tosi tosi keskittyneesti ja nätisti tekee.

Ihanaa, kun on saanut olla kotona oman lapsen kanssa. Nyt pitää nauttia tästä keväästä ja kesästä, kun syksyllä se sitten loppuu. Ja nyt kun saan olla kaikkiaan tämän kolme vuotta kotona, niin ahistaa kyllä jo vähän valmiiks se, että luultavasti seuraavan/-vien lasten kanssa en saa näin kauan olla kotona. Nyt sentään opiskelen samalla, mutta kun se loppuu, niin sitten on varmaan pakko palata töihin jo aiemmin. Viimeseen asti yritän kyllä olla kotona, mutta katsotaan sitten kuinka käy.

Vaikka meillä ei enää päiväunia nukuta ja iltanukahtamisetkin on vähän niin ja näin, niin tuntuu että saan kuitenkin tehtyä opiskeluita tässä samalla. A leikkii välillä tosi nätisti myös itsekseen ja välillä katselee Franklinta, joten koitan sitten ne ajat hyödyntää gradun tekoon. Olen huomannut, että mitä enemmän asioita teen yhtä aikaa, niin sitä enemmän saan aikaiseksi. Jos saan koko päivän ihan vaan omaa hiljaista opiskeluaikaa, niin en jotenkin pääse ollenkaan käyntiin. Mutta kun telkkari pauhaa taustalla ja ruoka on liedellä ja siivoo ja on facebookissa samaa aikaa, niin saa sitten kuitenkin kirjotettuakin sivun puolikkaan siinä samalla. Tosin se sitten vaatii sinne väliin niitä oikolukupäiviä, koska kovin jäsentynyttä tekstiä ei noin saa aikaseksi. Mutta tässä vaiheessa prosessia tärkeintä on, että tulee edes jotain tekstiä.