Käynnistymisvaikeuksia

Reissu oli niin ihana, että en meinaa millaan päästä arkeen kiinni. Väsyttää koko ajan ihan hirveesti ja ollaan nukuttu parin tunnin päikkäreitä. Siinä on vaan se ongelma, että kun itsekin nukkuu, niin ei saa sitten koko päivänä oikein tehtyä mitään omia juttuja. Mies lähti tänään taas reissuun ja on koko viikonlopun poissa. Onneks viikonlopuksi on ohjelmaa, huomenna pihatalkoot ja sunnuntaillekin ehkä jotain, niin pääsee tuonne ulos puuhailemaan muiden kanssa.

Ei karta kaikkiaan huvita tarttua graduun, kun se on yhtä sekamelskaa tällä hetkellä. Lisäksi pitäisi tehdä niitä haastatteluita nyt viitisen kappaletta ja yritin viimeseen saakka vältellä haastatteluihin joutumista, koska se ei ole itselle yhtään luontevaa. Ja kaikein muun ajan, kun tekee jotain muuta, se on koko ajan silti alitajunnassa mielessä, ja kaikesta muun tekemisestä tulee huono omatunto. Ensi ja sitä seuraavalla viikolla pitäisi opiskelukuviot seuraavalle vuodelle selvitä. Onko paljon opiskeluita ja oikein tiivis vika vuosi vai onko vähemmän ja vois vaikka mennä johki töihin vaihteeks. Joka tapauksessa, oli miten vaan, niin vuoden päästä pitäis kaiken järjen mukaan olla ohi.

P.S. Kuvat lisätty Pariisi-päivityksiin. 

Viimeinen päivä

Aamusella kun oltiin pakattu ja syöty kaikki jämät hotellihuoneesta, etsittiin kuuluisa punainen mylly. Se olikin ihan lähellä ja se olisi kyllä pitänyt nähdä pimeällä, kun myllyn siivet olisi olleet valoissa ja pyörineet. Pidimme myös hauskaa myllyn edessä olevalla tuulikoneella ja otettiin kuvia.

Moulin Rouge

Viimeiseksi päiväksi säästimme myös kohteen, jota itse odotin eniten. Madame Tussaudin vahakabinetin. Olen käynyt kyseisessä kabinetissa Nykissä ja se oli ainakin upea. Tällä kertaa näyttelyssä oli melko paljon kaikkia ranskalaisia tyyppejä, keistä ei ollut mitään tietoa. Oli kuitenkin myös paljon tuttuja hahmoja ja paljon herkullisia kuvauspaikkoja. Kuvia tulikin otettua niin paljon ylipäänsä koko reissun aikana niin, että melkein tuli loppui tila kamerasta. Ajotus oli myös siinä mielessä loistava, että siellä ei ollut kuin muutama ihminen meidän lisäksi, joten saimme ihan rauhassa poseerata ja näki kaiken hyvin ilman, että oli muita ihmisiä tiellä.

Minä ja Frankenstein

Iltapäivällä käytiin vielä syömässä mielettömän isot salaatit, josta itse söin ehkä kolmasosan. Astia oli ihan järjenvastaisen kokoinen, samankokoinen, missä itse valmistaisin neljän hengen perheelle lasagnen.

Grande Salaatti

Haettiin vielä laukut hotellilta ja lähdettiin lentokentälle. Ensimmäisen kerran varmaan koskaan lento meni tosi hyvin. Normaalisti korvat on ihan tukossa ja särkee koko matkan, mutta nyt ei tuntunut korvissa kertakaikkiaan mitään. Pahoinvointikin pysyy hyvin poissa lääkkeen avulla.

Ihana oli tietysti tulla kotiin, mutta oli jotenkin haikeaa lähteä. Ehkä se, että nyt alkaa taas aherrus täällä kotona ja seuraavasta lomasta ei ole vielä tietoa. Matkaseura oli myös mitä parhainta, ihana kun voi olla täysin oma itsensä ja rakkaat ystävät kestää kaikki mun omituisuudet. Alkohan se meno viimesinä päivinä mennä jo vähän sellaseks, että ihan hyvä päästä toiseen seuraan välillä. :)

Suomeen kun tuli, ja varsinkin kun oli yö, niin kylläpä tuntui liikenne ainakin rauhalliselta ja muutenkin näytti jotenkin tosi siistiltä ja selkeältä koko ympäristö. Kotona ei ollut ketään, kun tulin, joten sain nukkua ihan rauhassa, kohta lähden hakemaan A:n kotiin ja sitten katsellaan rauhassa kaikki tuliaiset (joita tulikin ihan reippaasti ostettua) ja vaihdellaan kuulumisia.

Äitienpäivä Pariisissa

Ollaan normaalisti herätty siinä seittemän maissa, mutta tänään nukuttiin melkein kymmeneen. Olinkin saanut heti aamusta äitienpäiväkortin sähköpostiin ja kuulin vielä puhelimitse äitienpäiväonnittelut. Sitten suunnattiin meidän ensimmäiselle ranskalaiselle kahvila-aamiaiselle. Oli kyllä vähän pettymys, kun siihen sisältyi croisantti, mehu ja pari palaa kuivahkoa patonkia voin/hillon kera. Hyvin piti kuitenkin nälkää, koska itselleni ei tullut nälkä oikeastaan koko päivänä. Jälkkäriksi otettiin tosin vielä täytetyt crepet. 

Ranskalainen aamiainen

Siitä jatkettiin Dali-näyttelyyn ja kestikin varmaan puoli tuntia, että löydettiin perille. Suunnistaminen on jotenkin uskomattoman hankalaa. Oli pakko turvautua Iphonen apuun. Näyttely oli mielenkiintoinen. Sillä aikaa, kun katselimme taidetta, ulkona oli tullut tosi kaunis ja lämmin päivä. Käytiin katsomassa erästä kirkkoa ja käveltiin kaupungilla. Oli tarkoitus käydä myös second hand-myymälöissä, mutta ne oli valitettavasti kiinni. 

Dalin valuva kello

Tultiin pariksi tunniksi hotellille lepäämään, jonka jälkeen lähdettiin ravintolaan maistamaan sammakonreisiä. Eivät olleet mitenkään ihmeellisiä, ei maistunut oikein miltään ja koostumus oli sama kuin kanassa. 

Sammakonreisiä soossissa

Illalla kävimme katsomassa vielä Eiffelin iltavalaistuksessa ja se oli kyllä älyttömän upea. Tänään oli muutenkin ehkä paras päivä, rentoa oleilua ilman kiirettä mihinkään. Ostoksiakin tuli jonkun verran tehtyä. 

Eiffel iltavälkkeessä

Yleensä koen ulkomaat aina jotenkin vähän pelottavina ja ahdistavina, mutta täällä ei jotenkin tunnu yhtään siltä. Vaikka liikenne on todella sekopäistä ja ihmiset ei puhu englantia, niin on jotenkin sellanen rento ja lepposa fiilis, eikä asioita oteta liian vakavasti. Kaikki koiratkin kulkee täällä ihan vapaina ja ihmiset vaan halailee ja pussailee kaduilla ja on rakastuneita. Huomenna on huoneen luovutus puoliltapäivin ja koska lento lähtee vasta iltasella, säästimme huomiselle Moulin Rougen ja Madam Tussaudin vahakabinetin.

Katakombit

Tänään oli vuorossa katakombit. Ensimmäinen pysähdys oli apteekissa, josta hankin pari pakettia rakkolaastareita ja paikkailin rikkinäisiä jalkojani. Heti tuntuikin kävely huomattavan paljon paremmalta, sen olis voinu tehdä jo paljon aiemmin. Katakombien jonossa seisottiin 2 ja puol tuntia, joka kyllä sujui yllättävän nopeasti. Sitten päästiin maan alle katsomaan 6 miljoonaa kuollutta pariisilaista. Siellä oli kaikki luut pinossa. Ensimmäinen käytävä oli niin ahdas ja ahdistava, että piti laulaa vähän lastenlauluja, niin ei pelottanut niin paljon. Kierros kesti 45 minuuttia, jonka jälkeen pitikin kiiruusti etsiä vessa- ja ruokapaikkaa. Seuraavaksi lähdettiin asennuttamaan kaverille tatuointia ja koska en saanut seurata operaatiota, seikkailin sen aikaaa yksinäni ja kävin ostamassa itselleni Pariisi-paidan. Pidin kyllä koko ajan sijainnin tarkasti mielessä, etten eksynyt. Huomisen ohjelma ei ole vielä lukkoonlyöty, mutta käydään ainakin äitienpäivä-aamiaisella syömässä croisantteja.

Pitkässä jonossa

Pääkallo ja toinen pääkallo

Louvre

Tänään oli vuorossa Louvre. Koska kaikkien jalat oli ihan muussina edellisestä päivästä, ostettiin kahden päivän metroliput ja liikuttiin pisimmät matkat metrolla, joka sujuikin nyt jo vähän paremmin. Itse olin kyllä edelleen aivan pihalla koko systeemistä ja voisin oppia sen ehkä kuukauden aktiivisen käytön jälkeen. Ja metrosta huolimatta kävelyä tuli silti ihan kiitettävästi. Louvre oli rakennuksena todella iso. Sisällä kierrettiin melko pikaisella vauhdilla kaikki salit läpi ja otettiin pakolliset kuvat Mona Lisasta. 

Käytiin katsomassa myös Notre Dame, joka sekin oli iso. Kierrettiin myös muutaman tavaratalon leluosastot ja hoidettiin tuliaishankinnat. Franklin-figuureja lähdin etsimään ja löysin kaksi ihan sattumalta yhden hyllyn reunalta. Enempää niitä ei kuulemma ollut, vaikka ei myyjä tainnut kysymystäni oikein ymmärtääkään. Lisäksi löytyi kiva Franklin-palapeli. Sitten ajattelin vielä matkamuistokojusta ostaa soittorasian, kun A niistä tykkää. Edelleen musta on ollut mukavia ja ystävällisiä ihmisiä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Louvren kassaltakin selvisin ranskan kielellä. Huomenna olis vuorossa katakombit. Kello tulee kohta 1 yöllä, eikä vieläkään oikein väsytä. Viime yönä nukuin ehkä 5 tuntia, joten kotiinpalatessa on varmaan univelkaa. En vaan jotenkin osaa nukkua vieraassa paikassa.

Lasipyramidi

Louvre

Venus De Milo

The Mona Lisa

Notre Dame

1. päivä Pariisissa

Otettiin tyttöjen kanssa pieni irtiotto arjesta ja lähdettiin viideksi päiväksi Pariisiin. Tuntui, että tuli kaikille ihan tarpeeseen, itse olen ainakin ollut jotenkin super-stressaantunut ja hermot aivan riekaleina. Nyt pääsee kunnolla relaamaan ja syömään ravintoloissa, eikä tarvi ajatella kun itteensä. Vaikka tämä päivä oli kyllä kaukana "rennosta" lomailusta. 9 tuntia käveltiin ympäri Pariisia ja jalat oli sen jälkeen aivan muussina. Mutta kivaa oli ja nähtiin paljon kaikenlaista. Eiffeli oli upea ja iso ja metrosysteemi aivan älytön. Mä en varmaan oppis sitä koskaan, mutta onneks oli muutama viisaampi matkassa mukana, niin päästiin takasin hotellille. Aurinkoakin piisasi ja taisinpa jopa vähän polttaa olkapäitä, kun unohdin aurinkorasvan kotiin. No seuraavina päivinä pitäis olla vähän viileempää.

Sanotaan, että ranskalaiset on tylyjä, eikä osaa kieliä. Kun siihen tylyyteen oli asennoitunu, niin täällä onkin ollut ihan mukavia ihmisiä. Kielen kanssa on vähän haasteellista välillä, mutta sehän tekee tästä vaan hauskaa. Muutama sellanen keskustelu ollut paikallisten kanssa, jossa molemmat osapuolet jankkaa vaan omaa asiaansa, eikä kumpikaan tajua toista.

Autoa täällä ei todellakaan kannata omistaa, niistä ei juuri välitetä. Ajetaan miten sattuu ja kaikki autot on ihan lommoilla tai naarmuilla. Hirveesti onkin skoottereita ja motskareita ja pyöriä. Pyöräilykypäriä ei käytä kukaan. Lapsiakin näkyy paljon, mutta kukaan ei käytä lapsilla hattuja, vaikka aurinko porottaa päähän. Kaikki lapset on myös melko siististi puettu. Paikalliset oikeesti käy vaan leipomosta ostamassa sen patongin ja kantaa sitä kainalossa. Mulle tulee yleensä kaikista isoista kaupungeista ja ulkomailta yleensäkin olo, että onneksi en asu täällä, mutta täällä Pariisissa vois jopa asua, kun vaan opettelis kielen ensin, niin olis ehkä vähän helpompaa.

Hotelli on erittäin siisti, meillä on kuuden hengen huoneisto käytössä, jossa kyllä kokoa riittää. Kaks makkaria, olohuone, pitkä käytävä, keittiö, vessa ja kylpyhuone ammeella. Ja tietysti ranskalainen parveke. Tossa hotellin vieressä on joku teatteri, joten nähdään hyvin kummallisia teatterin harkkoja suoraan meidän olohuoneeseen.

Huomenna on ilmeisesti vuorossa Louvre.

Vappu

Koska tämä toukokuu tuntuu olevan aika meneväistä muutenkin, oltiin vappu ihan vaan kotona. Käytiin vaan ravintolassa syömässä ja tehtiin munkkeja. Uskaltauduin ekaa kertaa itse tekemään ja vähän hirvitti sen kuuman öljyn kanssa läträys, eikä ollut edes mittaria öljyn lämmön mittaamiseen. Mutta hyvinhän se onnistui ja tuli ihan superhyviä munkkeja. Voin siis tehdä toistekin.

Surkean huono puhelinkuva

A osas tänä vuonna jo valita itselleen pallon. Ei oltu vielä ehditty edes käydä palloja katsomassa, mutta toiveena oli saada lentokone. Mistä lie keksinyt. Itse en ollut sellaisia palloja edes missään nähnyt, mutta mummi kävi sellaisen metsästämässä.

Tässä vielä meidän Neiti Etsivä tulossa vappulounaalta. Liekö ollut lounaassa jotain kummallista, kun meni vappuyö oksentaessa. 

Synttärikahvit ja pizzojen buzzausta

Mulla on viikon päästä synttärit (valitettavasti) ja kahviteltiin suvun kesken jo eilen. Kerrankin oli paljon väkeä, ainakin meijän mittapuulla, kun isomummikin oli tullut pitkän matkan päästä.

© Joni Suojanen

© Joni Suojanen

© Joni Suojanen

Tarjolla oli mm. mansikkateetä, mansikka-suklaamuffinseja ja tällä kertaa Casa di Mama -pakastepizzoista (koska sattui sopivasti olemaan pizzojen buzzaus käynnissä) tehtyjä annospaloja. Erityisesti toi pesto-mozzarellapizza oli kyllä tosi hyvää ja tyhjenihän se lautanen kokonaan.

 (Buzzadorina toimiessa on mahdollisuus saada tuotteita testattavaksi, joista sitten kerrotaan muille.)

MLL Kirppis

Viime viikonloppuna piipahdin pikaisesti MLL kirppiksellä, joka pidettiin tossa viereisellä koululla. Paljon löytyi ja olis varmaan löytyny vielä enemmänkin, jos olis paremmin kiertäny. Hinnat on kyllä niin paljon halvemmat tollasilla, kuin itsepalvelukirppiksillä.

• Po.p norsupaita 98, 3 €
• Kappahl uudet velourhousut, 2 €
• HM vaal.pun. mekko 2 €
• Zara farkkumekko + t-paita 6 € (oli vähän kalliimpi, mutta ihana)
• HM punainen neulemekko 2 €
• Ida T -uimapuku 98 (laput kiinni), 10 €
• Djeco Lotto 3 €
• Maatilapeli 1 €

Pelien ostaminen kyllä tosiaan kannattaa kirppareilta, koska nehän on uutena melko kalliita. Toikin maatilapeli täysin hyväkuntoinen, kaikki osat tallella, vaatii vain paristojen vaihdon.

Elinikäinen opiskelu

Joka paikassa painotetaan nykyään elinikäistä oppimista ja musta tuntuu, että se on kyllä mun kohdalla ainakin ihan totta. Musta tuntuu että tähän opiskeluun on sellanen viha/rakkaus -suhde. Ihanaa mennä ihan rauhassa kirjastoon ja etsiä sieltä kirjoja, jotka liittyy jotenkin omaan työhön. Usein kannankin kirjastosta ison pinon kirjoja, lukemisen kanssa onkin sitten vähän niin ja näin. Ihanaa on myös se, että saa olla kotona ja tehdä itsenäisesti. Toisaalta se on myös se huono puoli, koska vaatii aikamoista itsekuria, että saa ylipäänsä mitään tehtyä.

Gradussa menee aikaa varmaan vielä ensi jouluun ja sitten olis pari työharjottelua ja pari kirjatenttiä. Ja jos nyt satun pääsemään niihin opeopintoihin, niin ne vielä tähän päälle, mutta kaikkinensa valmistumisen pitäis häämöttää ensi keväässä. En edes osaa ajatella miltä tuntuu kun opiskelut loppuu. Koko ajan kiroan, miten hirveetä tää on ja ahdistavaa ja kaikkee, mut samalla mietin koko ajan, että mitähän sitä sitten opiskelis, kun nämä kaikki loppuu. Katselin jo avoimen puoleltakin kesäks jotain, mutta ehkä ne jää nyt tältä kesää väliin. Kaikkein eniten vihaan sitä, kun ne tekemättömät työt on koko ajan mielessä. Yötä myöten. Vaikka sitä graduakaan ei aktiivisesti ihan joka päivä tee, niin tulee jotenkin huono omatunto, jos lukee vaikka jotain muuta kun opiskelukirjaa. Siksi en ole paljon opiskeluaikana kirjoja lukenutkaan, vaikka rakastankin lukemista. Ja silti saatan siis tehdä jotain aivan turhaa, vaikka palstailla, mutta lukeminen on jotenkin kiellettyä, vaikka ei siinä olekaan järkeä. Nyt olen sitten lukenut muutaman kirjan tässä kipeenä ollessani ja on se vaan rentouttavaa.

No yhden tutkimuksenkin saan vielä nykyisten opintojen tiimoilta tehdä, joten eiköhän sitten riitä vähäks aikaa. Nyt olen haaveillut jostain kotona tehtävästä työstä, niin tää tutkiminen olis ideaalia, jos ei olis niin vaikeeta. :) Joten kyl saa näitten pakollisten tutkimusten jälkeen ainakin vähäks aikaa riittää.

Pääsiäinen oli ja meni

Pääsiäinen on ehkä Joulun jälkeen parasta aikaa. Neljän päivän loma aherruksen keskellä, eikä mitään pakollista tekemistä. Ihania värejä synkän talven jälkeen, kirkasta keltasta ja vihreetä. Kukkia, höyheniä, koristeita, herkkuja. Varsinkin lasten kanssa pääsiäisenä voi tehdä vaikka mitä, pääsiäiskortteja, kerätä ja koristella oksia, maalata pääsiäismunia ja istuttaa erilaisia ruohoja. Meillä jäi tänä vuonna munat maalaamatta ja heinäistutuksetkin tehtiin vaan mummolassa, mutta tehtiin kuitenkin kortteja ja askarreltiin pajunkissoja. Ja sitten ehkä parasta kaikesta on pääsiäismunat, joita saa piilottaa ja etsiä ja syödä. Nam. Ja edelleen olen niin lapsellinen, että mäkin halusin munia. Vuosipäivän kunniaksi vietettiin myös yksi lapseton päivä ja yö, käytiin syömässä ja kateltiin kerrankin kotona rauhassa ohjelmia. Ihan vaan oltiin.

Ilman autoa

Ollaan nyt oltu ilman autoa reilu 1½ kk oman hölmöilyn takia. Äkkiä siihen autottomuuteen toisaalta tottuu ja mehän asutaan sellasella paikalla, että autoa ei oikeesti ihan välttämättä edes tarviis. Yllättäen kuitenkin alussa tuli kovasti asiaa esim. Ikeaan, kun sitä menopeliä ei ollutkaan. Ja nyt pitää vähän miettiä esim. että minkälaisia asioita voi tilata netistä, että saako ne postista tuotua kotiin. Eikä voi tehdä kovin isoja kauppaostoksia kerralla, kun meidän isot vaunutkin meni samanaikasesti rikki.

Ajoittain bussilla kulkeminen on jopa ihan hauskaa. Kun kuskaan A:ta hoitoon niin, että tulen kotiin lukemaan, olen juossut ne matkat, jotka menen ilman rattaita. Matkathan on hyvin lyhyitä, mutta mun olemattomalla juoksukunnolla sekin on ihan hyvä alku. Tarkotus oli että vois jäädäkin jo aikasemmalla pysäkillä ja juosta sitten sieltä, mutta nyt oli tässä flunssa välissä, niin tuli tauko. No joka tapauksessa ilman autoa saa ainakin arkiliikuntaa enempi ja raitista ilmaa. En voi kuitenkaan väittää, etteikö ärsyttäisi suunnattomasti välillä hytistä siellä pysäkillä ja odottaa bussia. Tällä hetkellä, kun siihen autoon on kuitenkin rahallisesti varaa, niin mulle tärkeempää on aika. Kun tuntuu, että aika menee muutenkin liian lujaa, niin tuntuu turhauttavalta joko odotella siellä pysäkillä monta kertaa päivässä tai kierrellä ja kaarrella bussin kyydissä jossain pikkuteitä, kun omalla autolla matka on suora ja vie 15 minuuttia. Bussilla kun voi helposti mennä nelinkertainen aika. Tällä laskukaavalla koko päivän kuskauksiin menis kärjistetysti autolla tunti ja bussilla 4 tuntia. Eihän se bussilla liikkuminen todellisuudessa näin hidasta aina ole, mutta kun rattailla liikkuu, niin välillä käy niinkin, että rataskapasiteetti onkin jo täysi, eikä mahdutakaan mukaan ja taas odotellaan seuraavaa. Ja lisättäköön tähän vielä se, että mulle tulee edelleen tosi paha olo siellä bussissa, kun istutaan siinä keskellä, mistä ei nää mihinkään ja pitää pitää lapselle seuraa, eikä voi keskittyä siihen omaan oloon. Ja vielä se, että lähes poikkeuksetta jossain vaiheessa matkaa kyytiin tulee toiset rattaat, jolloin joutuu seisomaan, ja se ei kyllä auta pahoinvointiin yhtään.

Mutta osaltaan olen myös oppinut nauttimaan bussikyydeistä ja sitten kun auto tulee, niin luultavasti edelleen käytän enemmän julkisia kuin ennen.

Me haluttais A:n kanssa tällanen.

Ford Focus metallic yellow

Keltasta autoa me tuskin kuitenkaan saadaan, mutta kelpaa ne muutkin värit. En ole varmaan koskaan ollut vielä näin pitkää aikaa ajamatta. Vielä kun on se kolari tossa alla, joka siis oli täysin oma vikakin vielä, niin miettii, että uskaltaako sitä enää ajaakaan. Mä kuitenkin rakastan ajamista ja varsinkin kesällä se on kivaa. Lisäksi se helpottaa elämää suunnattomasti eikä ole koko ajan riippuvainen jonkun toisen kyydeistä. Ja eiköhän uusi auto ole ajomukavuudeltaankin ihan houkutteleva, joten aion kyllä hypätä rattiin, kun sen aika koittaa. Ehkä sitten onkin jo kuivat tiet ja uudessa autossa ei tarvitse kuumuudestakaan kärsiä. :)

Kevät ja pyöräpohdintaa

Nyt on jo oikeesti ihan kevät. Ensimmäisiä kevään merkkejä oli häikäisevän kirkas auringonpaiste ja linnunlaulu aamuisin. Ja se, että tuntuu että on koko ajan valosaa. Mä jaksan joka vuosi vuodesta toiseen aina keväisin ihmetellä sitä, miten onkin niin ihanan valosaa. Pääkadut on jo ihan asfalttiset ja kuivat. Keskustassa oli pyyhitty jo hiekatkin joiltain kaduilta, niin oli ihana kävellä ja työntää rattaita. Tosin sitten kun pääsi kotiin, niin täällä odotti metrien korkuiset lumikinokset. Voi olla, että samana päivänä pääsee pyöräilemään ja leikkimään hangessa, kun tuntuu taas, että ei noi lumet tosta mihkään ihan heti häviä.

Viimesistä aurinkoisista talvipäivistä otettiin kaikki irti pulkkamäen muodossa, enää sinne ei taida päästäkään.

Tämä vuosi on ja talvi on mennyt ihan uskomattoman nopeesti, varmaan nopeiten kuin koskaan. Tätäkö se sitten on, että lasten myötä ajankulku vaan kiihtyy. Mitäs sitten ku on monta lasta, ni huomaako vuodenaikojen vaihtumistakaan ollenkaan, ainakaan muusta, kuin haalareitten vaihtumisesta paksummasta kevyempään. Yksi syy on varmaan se, että lumet tuli vasta niin myöhään, eikä siinä vaiheessa olis jaksanu enää koko talvea ollenkaan. Onneks kuitenkin tuli, niin pääsi vähän talvileikkeihinkin käsiksi. Mutta nyt tuntuu, että vastahan sai kesävaatteet pakata pois ja nyt ne saakin kohta jo ottee esiin. Hyvä niin. Olispa vaan kiva, kun kesä ei menis niin nopeesti ohi, mutta taitaapa sekin mennä ja kohta se onkin jo taas syksy. :)  

No, koska ajatukset on jo kesässä, niin on myös pyöräilykaudessa. Tänä vuonna vois alotella sen pyöräilyn jo heti vaikka huhtikuussa ja jatkaa syksyyn asti, niin sais siitä kaiken irti. Mä tarvitsen uuden kypärän, jota olenkin nyt etsinyt. Lisäksi pyörä pitää huollattaa, kun takarenkaasta poistuu ilma aina samantein ja muutenkin. Lisäksi A tarttis uuden pyörän. Meillä on potkuttelupyöränä tämä, jolla on nyt potkuteltu sisällä, mutta jatketaan potkuttelua kesällä ulkona. Tossa saa korkeutta vielä pari pykälää nostettua, niin toimii vielä ainakin tämän kesän.

Jabadabado potkupyörä

  Mutta ihan oikeekin pyörä tarvittais, niin vois jo sitä treenailla. Jos haluttais 3-pyöränen, niin tämä:

Super Touring Classic

Tota saa nyt myös tavarakorillisena ja työntötangollisena versiona. Älyttömän söpö, mutta en tiedä, onko järkeä ostaa 3-pyörästä vai pitäiskö ostaa jo ihan tavallinen. Se vois olla sitten vaikka tämä:

Helkama Soma 12"

Jos olis loputtomasti tilaa, niin vois ostaa vaikka molemmat, mutta ei taida olla. Toisaalta voishan mummolassakin olla yks pyörä, niin ei tarvis sitten koko ajan raijata pyörää edestakasin. Voisin kuvitella että pyöräily on ens kesänä iso juttu.

Keltainen

Näin kevään kynnyksellä huomaan, että kaipaan kaikkea keltaista. Kaikki mahdollinen keltainen vaikka kaupoissa herättää huomion. Sunnuntaina meillä oli Heidin kanssa ihana äitien rentoutumispäivä, kun lähdettiin katsastamaan Po.pin Outletin vika päivä, kaikki -70 %. Samalla käytiin syömässä ja muutamassa muussakin kaupassa siinä samalla.

Outletissa ei ollut ihan niin hysteeristä, kuin kuvittelin, vaikka tais siinä kassajonossa se tunti silti vierähtää. Ei kuitenkaan haitannut, kun oli hyvää seuraa. Ja sainpä tällä kertaa itsellekin jotain, musta mekon ja neuletakin ja ihanan KELTAISEN NEULETAKIN (joka pienestä koostaan huolimatta mahtui päälle). Sitten lisäks A:lle muutamua juttuja, sukkia ja sen sellaista. Satasella sai ison kassin. Tosin noi aikuisten kamppeet on sen hintasia, että normaalihinnalla en kattois niihin päinkään, ni kiva että sai nyt alesta.

 Googlettelin kaikkea keltaista, niin kuvahausta tuli vastaan kiva mekko, en vaan löytänyt mistä tätä saisi.

Mini Boden

Laskiaista ja muita puuhia

Viime viikolla vietettiin laskiaista, tosin päivän myöhässä, keskiviikkona. Käytiin lapsen kanssa pulkkamäessä ja iltasella leivottiin vielä laskiaispullia kermavaahdolla ja mustaherukkahillolla. Tuli ihan hyviä ja toi hillokin sopi niihin kivasti. Pullia jäi vielä pakkaseenkin laitettavaksi, ilman täytteitä tosin. Ilma oli mitä mainioin ja meillä on ihan huippuhyvä iso mäkikin tossa läheisessä urheilupuistossa. Silti vaikka oli hiihtolomaviikko, niin mäki loisti tyhjyyttään ja saatiin laskea ihan rauhassa. Jäi tosin vaan pariin laskuun, kun oli aina niin pitkä kiipeäminen sinne ylös, että ei sitten jaksettu montaa kertaa. Musta on kyllä ihanaa, kun saa oman lapsen kanssa ulkoilla samoissa paikoissa, kuin missä on itse lapsena ollut ja leikkinyt. Pitää nautti siitä, kun vielä täällä asutaan, ei tiedä, koska joutuu pois.

Laskiaispullia

Tällä viikolla askarreltiin pääsiäiskortteja, jos kerrankin sais lähetettyä, kun ei tarvitse itse niitä tehdä. Levitin vaan tarvikkeet pöydälle ja annoin vähän ohjeita, niin syntyi kymmenen hienoa korttia. Pitää pitää vielä toinen askartelusessio, niin saadaan kortit viimeisteltyä. Nyt voi jo askarrella kaikkea, kun A on siitä tosi kiinnostunut ja tosi tosi keskittyneesti ja nätisti tekee.

Ihanaa, kun on saanut olla kotona oman lapsen kanssa. Nyt pitää nauttia tästä keväästä ja kesästä, kun syksyllä se sitten loppuu. Ja nyt kun saan olla kaikkiaan tämän kolme vuotta kotona, niin ahistaa kyllä jo vähän valmiiks se, että luultavasti seuraavan/-vien lasten kanssa en saa näin kauan olla kotona. Nyt sentään opiskelen samalla, mutta kun se loppuu, niin sitten on varmaan pakko palata töihin jo aiemmin. Viimeseen asti yritän kyllä olla kotona, mutta katsotaan sitten kuinka käy.

Vaikka meillä ei enää päiväunia nukuta ja iltanukahtamisetkin on vähän niin ja näin, niin tuntuu että saan kuitenkin tehtyä opiskeluita tässä samalla. A leikkii välillä tosi nätisti myös itsekseen ja välillä katselee Franklinta, joten koitan sitten ne ajat hyödyntää gradun tekoon. Olen huomannut, että mitä enemmän asioita teen yhtä aikaa, niin sitä enemmän saan aikaiseksi. Jos saan koko päivän ihan vaan omaa hiljaista opiskeluaikaa, niin en jotenkin pääse ollenkaan käyntiin. Mutta kun telkkari pauhaa taustalla ja ruoka on liedellä ja siivoo ja on facebookissa samaa aikaa, niin saa sitten kuitenkin kirjotettuakin sivun puolikkaan siinä samalla. Tosin se sitten vaatii sinne väliin niitä oikolukupäiviä, koska kovin jäsentynyttä tekstiä ei noin saa aikaseksi. Mutta tässä vaiheessa prosessia tärkeintä on, että tulee edes jotain tekstiä.