And that's who I am

Nappasin tämän Oma Koti Valkoisen Miialta.

Kuvat löytyi täältä.

Oliko näissä jotain yllättävää?

Neuropsykologiaa

Olen pari iltaa istunut neuropsykologisella luennolla, joka on ollutkin hurjan mielenkiintoista. Pohjimmiltaan ihmisten käytös on hyvin pitkälti riippuvaista aivoista ja perusbiologiasta. Toki luentojen lyhyyden vuoksi aiheeseen sai vain pienen pintaraapaisun, mutta ihmisten käytös on aina jotenkin selitettävissä aivotoiminnoilla.

Muutama omasta mielestä tärkeä pointti lyhyesti, jotka jäi omaan mieleen:

• Paradoksaalisesti esim. ADHD-oireinen lapsi riehaantuessaan pyrkiikin omaehtoisesti kompensoimaan väsymistä 
• Edelliseen liittyen, kun lapsi häiriköi luokassa, aiheuttaa luokasta poistaminen "laumastahylkäämisreaktion", joka pahentaa tilannetta (valitettavasti tähän ei saatu mitään vaihtoehtoista toimintatapaehdotusta)
• Lähes poikkeuksetta ongelmaisilla lapsilla ja nuorilla on havaittavissa kausaaliketju paljon videopelejä - "roskaruokaa" - vähäinen uni ja liikunta => aivot ylikuormittuvat 
• Kun ylikuormitus tapahtuu, aivot menevät "autopilotille", eikä käytös ole enää hallittua
• Ihmisen ja aivojen kehitys tapahtuu evolutiivisesti, jolloin tulevien ihmisten aivot  muokkautuvat nykyelämän vaatimuksia vastaaviksi => ihmisten aggressiivinen käytös lisääntyy, mikä onkin jo nähtävissä (tästä en valitettavasti kirjoittanut enempää muistiinpanoja, joten en osaa sitä tarkemmin selittää) Hyvin loogista kuitenkin ja antaa ehkä osaltaan selityksensä siihen, miksi nykyään on niin paljon erilaista pahaa, kuin ennen.
• Nykyinen paljon arvostettu multi-taskaaminen onkin itse asiassa tosi huono juttu aivoille, kun aivot eivät saa mahdollisuutta keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. 
• Nykyihmisten on myöskin hyvin vaikea sietää mitään epämieluisaa ja kaikki mieliteot pitää saada toteuttaa samantien. 
• Positiivisempi asia loppuun, ihminen, jolla on hyvät sosiaaliset tukiverkostot, elää todennäköisesti pidempään ja aivot voivat paremmin. Toisaalta surku niiden puolesta, kenellä näin ei ole. Ja vaikka tämäkin tuntuu itsestäänselvyydeltä, ei sitä tule ajatelleeksi, että se on ihan aivo- ja biologisperäistä. 

Tämän perusteella ei tarvitse yhtään ihmetellä esimerkiksi sitä, miksi kouluissa käytös- ja muut häiriöt ovat niin paljon lisääntyneet, kun ei ennen vanhaan ollut mitään ongelmia. Ympäristö muokkaa ja niin edespäin. Tuli myös mieleen, että mitenhän huonossa kunnossa omat aivot ovat, kun multitaskaaminen on toinen luontoni. Kuten näkyi olevan monen muunkin; luentosalissa varmaan 1/3 teki samalla jotain ihan muuta kuin keskittyi luentoon.

Hieman teoreettisempaa ja raskaampaa luettavaa tällä kertaa. :) Jos yrittäisi vähän rauhoittua ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan (kuten opetetaan jo Franklin-sarjassa, joka on 3-vuotiaamme lempiohjelma). 

Huono päivä?

Joillain ihmisillä on ilmeisesti aina huono päivä. Minkähänlaista elämää se on.. Tänään eivät juna-aseman rullaportaat toimineet. Yläkertaan piti kävellä. Siis kävellä! Niin eikö sieltä itseni takaa ala samantien kuulua harjaantunutta valitusta. On kuulemma joku sadistinen henkilö, joka pitää portaita ilkeyttään pysähdyksissä. Vähän vaikea uskoa, että näin olisi. Toki ymmärrän, että joidenkin on vaikea kävellä, mutta eikö silloin voi ihan suosiolla käyttää hissiä. Ja yleensä ne eniten vaivaset on niitä jotka valittaa vähiten. Tämä yksilö vaikutti ainakin ihan hyvinvoivalta - noin niinku fyysisesti.

Itse ajattelen niin, että tuli taas 20 askelta hyötyliikuntaa. Ja tuo ko. purkaus enemmänkin huvitti. Mutta koska negatiivinen ilmapiiri ja yleinen  epäkohtien lietsonta leviää niin paljon helpommin, niin voisko vaan olla hiljaa, jos joku ottaa päähän. Yhtenä toisena päivänä konduktööri toivotti junassa hyvää päivänjatkoa ja varoitti liukkaasta laiturista, niin eikös eräs vanhempi herrasmies heti tokaissut, että "olipas teennäistä". Voi voi.

Olisko elämä vähän helpompaa, jos edes yrittäis olla hyvällä tuulella.

Hyvää tuulta siis kaikille ketkä tänne eksyy!!

P.s. Tämä oli ensimmäinen puhelimen kautta tehty blogaus, toimii näköjään näinkin.

Täydellinen kalenteriratkaisu

Olen jo muutaman vuoden teettänyt keittiöön kalenterin A:n kuvilla. Nyt viimeisin jäi kuitenkin melko vähälle käytölle, joten päätin olla teettämättä täksi vuodeksi. Kuitenkin lähes joka päivä keittiössä tuli joku tilanne, jolloin teki mieli tarkistaa päivämäärä pikaisesti seinältä. Sattumalta törmäsin toisen blogin kautta Muslan sivuilla olevaan tulostettavaan kalenteriin. Koska kalenteri simppeliydessään miellytti myös silmää, vaikkei ehkä ihan ominta tyyliäni olekaan, keksin keittiöön loistavan kalenteriratkaisun, johon olen enemmän kuin tyytyväinen. 

Seinässä oli vanhan kalenterin paikalla naula ja vaatehuoneen uumenissa muistin olevan tyhjän valkoisen kehyksen. Kalenterikuvat tulostumaan (kaverin avulla), ensimmäinen kuukausi kehyksiin ja seinälle. Ja jotta pysyn ajanlaskussa ja oikeassa päivässä mukana, taulun päällä voi poispyyhittävää tussia, jolla saa ruksittua päiviä sitä mukaan, kun niitä eletään. Plus voi jättää mukavia viestejä muille perheenjäsenille. Viestit kun saa kätevästi pyyhittyä paperilla pois, kun eivät ole enää ajankohtaisia. 

Ikimuistoinen, yllätyksellinen ja epärealistinen päivä

Tapahtui parisen viikkoa sitten. Piti antaa vähän ajan kulua ja sulatella. :) Luvassa melkoisen pitkä ja valitettavan kuvaton postaus, koska kuvia en ole vielä montaa saanut. 

Lauantaina oli siis tarkoitus lähteä kavereiden tupareihin. Illan suunnitelma olikin sitten vähän eri. :) 

Olin nukkunut kaksi edeltävää yötä todella huonosti ja vähän. Uni ei vaan tullut, vaikka kuinka väsytti ja syynä oli se, että yhtäkkiä to-pe välisenä yönä päättelin jostain, että mun polttarit olis luultavasti 12. päivä ja se olis ihan kohta. Perjantai-iltana yritin nukkumaan ajoissa, mutta nousin kuitenkin ylös syömään ja katsomaan telkkaria ja valvoin taas ties mihin asti. Oli jotenkin ihan kummallinen levoton fiilis. 

Edellisenä iltana sanoin miehellle, että pitäis mennä suihkuun, mutta menen vasta aamulla, kun pitää sit kuitenkin laittaa hiuksia yms. Voi, kumpa olisin illalla käynyt, ni ei olis ollu aamulla ihan niin paniikki. 

Omituista on myös se, että kerroin tarkasti kavereille ja miehellekin kotona, mitä aikoisin laittaa niihin tupareihin päälle. Olin juuri ostanut uuden mekon ja sitten tietyt saappaat ja vyön. Yleensä en kyllä välttämättä kerro. Olin kai jotenkin niin innoissani niistä tupareista, mihin en sitten koskaan päässytkään. :)

Aamulla heräsin varmaan jo kuuden aikaan, mutta en vaan päässyt ylös. Koko ajan mietin, että pitäis nousta. Sitten soitti kaveri, joka ei yleensä niin soittele ja sanoi tulevansa meille odottamaan vähäks aikaa kyytiä. Lauantaiaamuna kello 8. Miehellekin selitin, että ihan perus, se tulee tänne lepäilee. Kävin avaa oven ja lähin ettii housuja päälleni. Ja kun palasin eteiseen, ni se olikin täynnä porukkaa. Näin jälkeenpäin kun ajattelee, niin oli kaikenlaisia merkkejä, että olis voinu asiaa epäillä. Yleensä vielä spekuloin ja arvailen asioita, mutta nyt on pakko sanoa, että mulle ei tullut pieneen mieleenkään, että ne polttarit olis voinu olla jo näin aikasin. Jotenkin kun oli joulu vasta ollu ja uusi vuosi ihan edessä. Eli sikäli ajankohta oli täydellinen yllätysmomentin takaamiseksi. Ja varmasti kaikki paikallaolijat uskoivat, että täydestä meni, koska olin melkoisen räjähtänyt näky. Jonka vuoksi olikin pakko karata heti pikasuihkuun. Sitten jumppavaatteet ja ulkokamat päälle ja menoks. 

Edellisenä iltana  olin vielä kysyny mieheltä, joka on kipea, että mitenhän se pärjäilee sitte seuraavana päivänä ja nyt en ehtiny edes ruokaa laittaa valmiiksi. 

Meidän lähellä on eräs kerhohuone, jossa pidettiin viimeksi A:n synttärit. Kävelimme siis sinne, jossa oli pöytä valmiiksi katettu. Mies oli käynyt aamulla tosi aikasin koiran kanssa ulkona, mikä sekin oli vähän kummallista, mutta en sitäkään osannut mitenkään epäillä. Mutta oli siis tuonut kerhotilan avaimen porukalle, jotta pääsivät paikalle kattamaan. Siellä syötiin aamupalaa, sämpylöitä, hedelmäsalaattia ja olipa mulle varattu jopa Lidlin herkku-cappuccionoa. Ja kilisteltiin myös kuoharilla. En kyllä pystynyt juurikaan paljoa syömään. Sain myös pari polttariaiheista tehtävänantoa. Miehellä oli ollut tässä välissä tunnin verran aikaa pakata listalla olevat tavarat mukaan. Suurin huolenaiheeni päivään liittyen olikin se, onko kaikki oikeat ja riittävät tavarat mukana. Siitä ei onneksi tarvinnut huolehtia, koska pakkaus oli ollut erittäin perusteellista ja kaaso oli joutunut osan tavaroista jättämään poiskin. Hajuvesiäkin oli pakattu mukaan kolme erilaista, pari eri vyötä ja koko meikkivarastoni.

Seuraavaksi käveltiin junalle ja ajeltiin Pasilaan. Sieltä bussilla johki. Suuntavaistoni ja Helsinki-tuntemukseni ovat niin huonoja, että olin aivan pihalla koko päivän siitä, missä ollaan. Määränpäänä oli EtnoFitness, jossa meille oli tanssitunti. Teemana flirt dance ja burleski. Meille oli tehty koreografia Lady Marmeladyyn. Tunti oli todella raskas. Mulla oli yskää, joten jossain vaiheessa oli keuhkot aika tulessa, mutta täysillä vedettiin silti koko rahan edestä. Onni on, että en ollut enempää kipeä, koska muuten olis aikalailla menny kaikki mönkään. Pikku yskä ei menoa haitannut. 

Seuraava etappi oli Vallilan makasiineilla sijaitsevassa Sircus Helsingin sirkuskoulussa. Tanssitunnin olisin vielä voinut arvata, mutta sirkuskoulu oli hauska yllätys. Olen niitä joskus katsonutkin, että vois olla hauskaa. Tunnin kesto oli 1½ h ja siinä ajassa ehdittiin vaikka mitä. Hypittiin hyppynarua, jönglöörattiin, tehtiin kuperkeikkoja ja kärrynpyöriä ja tasapainoiltiin. Ja lopuksi tehtiin vielä ihmispyramidi, niin saatiin kivoja kuvia.

Sirkuksesta jatkettiin matkaa taas ratikalla ja suuntana taisi olla Kallio. Määränpäänä oli ystävän siskon tyhjillään oleva asunto, johon päästiin vähän syömään ja laittautumaan. Oli hyvää salaattia ja vähän juomaa. Kello oli siinä vaiheessa muistaakseni yli neljän ja olikin jo kova nälkä. Ensimmäinen ruokailu aamupäivän jälkeen oli yllättävän myöhään, kun meillä tuntuu aina olevan vaan ruoka mielessä, toisaalta oli hyvin mulle sopivaa, että sai olla vähän nälässä. :)

Ihana kaaso oli ostanut reissultaan Tiffanyltä kaulakorun, jonka sain kaulaani ennen lähtöä.

Sain myös päähäni hunnun ja lähdettiin jälleen matkaa jatkamaan. Lähellä oli karaoke-baari ja arvasin kyllä, että jossain vaiheessa iltaa joudun laulamaan. Minulle vakuuteltiin, että kappale on tuttu ja osaan sen. Olihan se tuttu, en vaan koskaan ollut laulanut sitä aiemmin. Onneksi ei ollut paljon ihmisiä kuulemassa, vaikka kai se ihan hyvin menikin. Biisinä oli siis Orjatar, ei ehkä ihan perinteisin polttaribiisi. ;)

Tällä kertaa matka jatkuikin sokkona ja kuurona, silmät sidottuina ja Peltorit päässä. Ja vielä Ylen puheradio korvissa, joka on kyllä maailman tylsintä kuunneltavaa. Jossain vaiheessa tuoksui laivan kokolattiamatto ja sitten otettiinkin jo siteet pois ja siinä oli heti joku laivaemäntä ottamassa valokuvaa.

Kiireen vilkkaan laivan buffettiin syömään, jossa jälleen kerran huomio kiinnittyi enemmän herkkupöytään. En kyllä taaskaan saanut syötyä oikein mitään, kun edelleen jännitti aikalailla ja oli sekava olo. Syönnin jälkeen ehdittiin kääntymään hytissä, kun jo kuuluteltiin kovaäänisestä tulemaan tax-freehen. Siellä pääsin maistiaispöydän taakse tekemään parit drinkit ja kaatamaan maistiaisia. Se oli oikein hauskaa. Matkaseura alkoi olla jo sen verran tuiterissa, että kauppareissu venähti vähän pitkäksi.

Siitä sitten yökerhopuolelle, jossa seuraamme liittyi seurue reilu parikymppisiä poikasia. Oikein kivaa seuraa koko loppuillaksi. Viimeinen, tosin suunnittelematon yllätys odottikin sitten tanssilattiapuolella, jossa oli joku ennestään tuntematon bändi soittamassa. Ja kukas muu siellä solistina, kuin yläasteaikainen nuoruuden ihastukseni. Kävin juttelemassa settien välissä ja pyysin liittymään seuraamme sitten kun soittokeikka on ohitse. Sen aikaa tanssittiin ja seurusteltiin ihmisten kanssa. Koko laiva oli aika tyhjä ja juteltiinkin varmaan kaikkien paikallaolijoiden kanssa. Tosi paljon oli nuoria poikia liikkeellä ja ajoittain tuli pieni ahdistus siitä, miten vanha sitä jo itse onkaan. Onneksi kaikki tuntuivat luulevan, että mekin oltiin vasta päälle parikymppisiä, joten se piristi vähä mieltä. Pojat oli jotenkin tosi mukavia, eikä kukaan yrittänyt sattuneesta syystä lähennelläkään mitenkään, joten pystyi pitämään vaan hauskaa. Ja pojat tuntuivat olevan oikein innoissaan meidän seurasta, kai mekin tuotiin vähän piristystä muuten tylsähköön risteilyyn.

No, yökerho meni kiinni ja bändin laulaja lähti sitten vielä meidän hyttiin jatkoille. Hytissä laulaja kirjoitti omatekemänsä kappaleen sanat polttarikirjaani, jonka jälkeen sain kuulla vielä laulun ihan henkilökohtaisesti itselleni esitettynä. Koko hytillinen taisi sen jälkeen olla aika ihastuksissa. Se oli todella epärealistista ja spesiaalia. Noin ei vaan voi tapahtua!! Olin itse asiassa koko päivän vähän pihalla koko ajan. Jännitti niin kovasti ja kun ei tiennyt ollenkaan mitä on seuraavaksi luvassa, niin ei jotenkin ajatuskaan kulkenut selkeästi.

Päivä oli kuitenkin ihan mahtava ja kaikkinensa onnistunut. Rakastan yllätyksiä ja niitä mahtui koko päivään vaikka kuinka. Just tällaset polttarit olisinkin halunnut, ei mitään enempää eikä vähempää. Parasta on aina nähdä, mitä omat ystävät on itselle valinnut ja kaikki meni ihan nappiin. Kyllä ne taitaa mut ihan hyvin tuntea. :)

KIIIIITOOOOSS ihanat, rakkaat ystäväiset!! ♥♥♥ Tunsin itseni todellakin erityiseksi koko päivän. Itse asiassa sama tunne jatkuu edelleen, tuntuu että mua kohdellaan kuin kukkaa kämmenellä. Häihin on vielä 3 viikkoa aikaa, siihen se prinsessa-kohtelu varmaan sitten loppuukin, mutta saan nauttia siitä vielä muutaman viikon. :)

Vuosikatsaus

Niin loppui vuosi 2012, joka olikin oikein hyvä ja onnellinen. Vuoden loppu meni kyllä jotenkin aikamoisessa sumussa, varsinkin joulu ja uusi vuosi. Niin paljon asioita koko ajan mielessä, että tuntuu ettei mistään oikein saa otetta. Joulukortitkin jäi tänä vuonna ekan kerran lähettämättä.

Mitä vuosi sitten piti sisällään, piti kaivaa oikein vanha kalenterikin esiin..

Tammikuussa lopettelin työharjoittelua.

Helmikuussa vietin kaksi viikkoa A:n kanssa kahden, kun mies oli Kiinassa. Arkipäivää monelle, mutta meillä ei ennen, eikä sen jälkeenkään noin pitkiä työmatkoja (erossaoloaikoja) ole vielä ollut. Tuli myös juhlittua kavereitten kanssa. Ystäväni sai vauvan. ♥ Ja kolaroin autoni lunastuskuntoon. Tarpeeksi tapahtumia yhdelle kuukaudelle.

Maalis-huhtikuussa ei kummempia. Graduaineiston keräilyä ja pähkäilyä.

Toukokuussa ihana Pariisi. Aivan ikimuistoinen reissu ja toivottavasti käynnisti jokavuotisen perinteen. En ennen niin välittänyt matkailusta, mutta nyt se jotenkin innostaa ihan uudella tavalla. Liekö seura oikeanlaista. :) Onneksi tälle vuodelle on ainakin jo yksi varma reissu tulossa, jälleen toukokuussa ja toinenkin jo ehkä-asteella. Uusi auto.

Kesäkuussa graduhaastetteluiden tekemistä.Yhdet polttarit. Viikko Kyproksella.

Heinäkuussa kokeilin ripsienpidennystä. Tehtiin autoreissu ystävien kanssa. Helsingborg-Kööpenhamina-Billund (Legoland)-Jönköping-Tukholma-Turku. A:n riehakkaat 3 -vuotis-synttärit. Hääsuunnitelmat alkaa konkretisoitumaan ja hääpaikka saadaan varattua. Ystävien häät Haikon kartanossa.

Elokuussa Puuhamaa-reissu. Mökkibileet. Päiväkodin aloitus. Työharjoittelu alkaa. Ensimmäinen hääpukusovitus ja hääkoristeluiden tekemistä. Mies täyttää 30. 

Syyskuussa alkaa 3. graduseminaari.

Lokakuussa pieni irtiotto arjesta Turussa.

Marraskuussa häävalssikurssi. Uuden harrastuksen löytyminen. Pitopalvelupalaveri. Hääkutsujen lähetys.

Joulukuussa harjoittelu loppui. Jouluista tekemistä, Lasten Joulurieha ja Joulupolku. Hääpuvun hakeminen. Nopea pyrähdys Pieksämäelle mummon luo joulun alla. Jouluaatto jälleen hyvien ystävien seurassa. Maailman ikimuistoisimmat polttarit (joista postaus työn alla) ja uuden vuoden aatto meni kotosalla, koko perhe pikkasen flunssassa.

Joulu

Joulu oli jälleen ihana, rentouttava ja pääosin stressitön. Jouluaaton aamuna meinas tulla hoppu, kun nukuttiin koko kööri kymppiin ja uni olis vielä helposti jatkunutkin, jonka jälkeen piti ajaa kiireesti mun vanhemmille puurolle. Sieltä sataman kautta, kaveri kylään ja lopulliseen illanviettopaikkaan maaseudulle (Saukkolaan). Siellä oli jo kattaukset valmiina ja tunnelma katossa.

(Kuvassa ei kaikki ruuat...)

Simppeli kattaus

Lahjakasat kuusen alla

En ole koskaan ollut jouluruokien ystävä ja en ole koskaan ymmärtänyt, miten jouluna ei saa tarpeekseen hyvistä ruuista. Mutta nämä aattoillan ruuat eivät tuottaneet tälläkään kertaa pettymysta. Makunautinto oli täsmälleen sama kuin viime vuonna ja voin kyllä sanoa, että en ole koskaan milloinkaan syönyt noin hyvää ruokaa. Oli kaikki kohdallaan. Söinpä jopa sienisalaattia, joka sekin oli hyvää. Jälkkäriksi oli juustokakkua, joka ei ehkä ulkonäöltään hurmannut, mutta maku oli hyvä.

Juustoherkut

Ja illalla, kun oli tarkoitus, että lapset nukkuu (meidän ei tietenkään nukkunut, muut kyllä) nautiskeltiin juustoja, hedelmiä ja keksejä. Ja vähän viiniä. Ja nekin oli kaikki mitä parhaimpia. Ja kaikissa väleissä vielä suklaata ja lisää suklaata.

Ilta kului  myös mukavasti kummipojan valtavia uusia legosettejä kasatessa. Seki alkaa olla jo jouluperinne. Kaikenkaikkiaan oikein ihana ja rentouttava jouluaatto. Ja eihän me sieltä oltais seuraavanakaan päivänä pois haluttu lähteä. Mikäs siinä, kun palvelu pelaa aina niin loistavasti ja ruokaa riittää. Ja ihan parasta seuraa tietenkin. No, maanantaina takaisin uutta vuotta juhlimaan. :)

-H-

Uusi rauta

Joulupukki oli lukenut toiveeni ja sain kuin sainkin uuden hiustenlaittoraudan joululahjaksi. En ole aiemmin tuollaista puikkoa käyttänyt ja vähän harjoitusta se kyllä vaatii. Huomenna meillä olis vuorossa tyttöjen iltaa ensin pienimuotoisten tupareiden ja sitten Helsingin yöelämän merkeissä, joten voisin laittaa tukan kiharoille. Puikkoa oli hieman odotettua vaikeampi käyttää, joten harjoituskiekka tuli ihan tarpeeseen. Laitan alle ennen ja jälkeen -kuvat. Kiharrus on melko suurpiirteisesti tehty ja aikaa meni kaikkiaan 10 minuuttia. Siihen nähden ihan ok lopputulos. Kun vielä muutaman kerran harjoittelee ja katsoo opasvideoita netistä, joita on pilvin pimein, tekeminen varmasti helpottuu. Ja kiharoista osa oli jäljellä vielä seuraavanakin päivänä, vaikka en laittanut yhtään lakkaa. 

Edestä..

..ja takaa.

Ja jos ei ole (liian myöhäistä) ...

.. niin listaanpa vielä omatkin toiveeni tähän.

Olen kovasti pohdiskellut kaikkia mahdollisia ja mahdottomia tarpeita, mitä meillä olis ja yrittänyt kerätä niitä häälahjalistalle. Kovin paljon mitään materiaa ei siis joululahjalistalle enää riitä. Ja enhän mä todellisuudessa mitään tarvitse, mutta jos nyt muodon vuoksi jotain laittais ylös.

Mulla on koko ajan kotona kylmä. Siis ihan koko ajan. Ja luultavasti se on vaan ihan mun henkilökohtanen ongelma, koska muut meidän perheestä viettää aikaansa mieluiten ihan pikkuhoususillaan. Samaan aikaan, kun mulla on useempikin kerros fleeceä päällä ja silti on aina vaan kylmä. Paitsi ihan niillä kovimmilla pakkasilla, kun lattialämmitykset pärähtää täysille ja täällä oikeesti pärjää vaan yhdellä paidalla. Mutta nyt ei ole niin kylmä. Joten ei olis ollenkaan pahitteeksi löytää lahjapaketista jotain lämmittävää ja pehmeää. Kaikkein parhaat lämmittäjät ovat fleeceiset housut, joita omistan vain yhdet, joten niitä ei voi koskaan pestä, kun ei ole sitten vaihtokappaleita. Ja joku mukavampi lämmin kotitakki (ei kuitenkaan mikään kylpytakki), joku pörröinen tai fleeceinen olis kanssa pop.

Kuva:NetAnttila

Toki otan vastaan mielelläni kaikenlaisia hyväntuoksuisia suihkusaippuoita ja rasvoja, joita kuitenkin tulee käytettyä päivittäin ja nehän kuluu. Ja mikäs sen ihanampaa kuin saada jonkun toisen juuri minulle valitsema kiva tuoksu.

Kuva: The BodyShop

Lisäksi viime aikoina on tullut mieleen, että joku hyvä kiharrin voisi olla kiva. Nyt kun hiuksillakin on jo pituutta ja aion ne pitkinä myös pitää, olisi kiva saada niihin vähän uutta ilmettä silloin tällöin kähertämällä. Yksi vempain minulla on, mutta sen myyn pois, koska sillä tulee sik-sak -kuviota ja haluaisin kauniita pyöreitä kiharoita. En ole ehtinyt kunnolla perehtyä valikoimaan, mitä nyt on tarjolla, mutta tärkein ominaisuus olisi se, että sillä saa nopeasti ja helposti tehtyä kauniit kiharat. Pikainen googletus ja eri sauvoihin tutustuminen tuotti tulokseksi sen, että taidan haluta Remingtonin Pearl Wandin. Sen verran sitä kehuttiin ympäri nettiä, että luulis, että on hyvä.

Ja sanonpa vielä sen, että suklaata ei voi koskaan olla liikaa. Ja jos se puuttuu, niin joulu ei tule. Toisaalta suklaa pelastaisi, vaikka olisi ainoa lahjapakettiin kääritty lahja. Ja musta lahjat kuuluu olla paketoitu ollakseen lahjoja. Olisi se paketti sitten vaikka sitä sanomalehteä. (Tää kun ei tunnu täällä kotona olevan ihan selvää).

Kuva: Fazer

Kuva: Fazer

Kuva:Marabou

Tässähän näitä taas toiveita tälle joululle.

Onkohan jo liian myöhäistä...

..listata toiveita Joulupukille? 

Tänä vuonna ei toiveissa ole mitään kummemmpaa suurempaa. A:lle toivoin Geomag magneettirakentelujuttuja, joita onkin tulossa kummitädiltä.

Lisäksi toivotaan Duploja. Esim. tämä vois olla kiva, kun käytiin katsomassa kerta Tuhkimo-elokuvakin vähän aikaa sitten.

Tosin A ei itse tosiaan ole mikään prinsessa-ihminen, joten tämä ei kiinnostais varmaan läheskään yhtä paljon kuin  nämä: Lempihahmot on Salama ja Maltti.

Mutta kaikki Duplot on kivoja, kun niistä saa kivat leikit aikaiseksi vaikka yhdistelemällä ihan eri teemoja. Ja ihan peruspalikatkin on hyviä. Nykyisellään meillä on paljon maatilaa ja eläintarhaa ja pieni kauppa ja Prinsessa Ruusus-setti.

Muita varsinaisia lelutoiveita ei ole, kun leluja alkaa olemaan jo aika paljon. Nyt on kuitenkin taas sellainen vaihe, että erilaisten pelien pelaaminen kiinnostaa, joten joku uusi kiva peli voisi olla kiva. Ja pelivalikoimaakin alkaa olemaan aika kivasti 3+ -kategoriassa. Ja vähän monimutkaisemmatkin säännöt jo onnistuu. Katselin ainakin näitä uutuuksia:

Oppi&Ilo "Telmivät tenavat"

Touhukas peli perheen pienimmille. Edetään lumpeenlehdeltä toiselle sammakoilla loikkien, ja temmellyskiven hyrrä saa lapset liikkeelle. Peli houkuttelee opettelemaan lautapelin perussäännöt temmellyksen lomassa. Kieputellaan kehoa pienen lapsen kehitystä tukevalla tavalla.

 
Hauskasti yhdistetty lautapeliä ja liikuntaa. Hauskaa ja kehittävää siis samanaikaisesti. :) (Oppi&Ilo -tuotteista tulollaan ihan oma postaus jossain vaiheessa.)

Photo Safari

 Lähde mukaan valokuvaussafarille ja ota kuvia hassuista viidakon eläimistä. Sekoita 20 eläinkorttia ja laita ne kameraan. Sitten vain liikkumaanpelilaudalle. Kun osut kameran kuvaan, ota valokuva, ota kuva pois kamerasta ja aseta se kuvakehykseesi. Pelin voittaa pelaaja, joka saa ensimmäisenä kerättyä kuvakehykseensä kaikki neljä kuvaa samasta eläimestä.

Pelejä kun oikein alkaa etsimään, niin niitähän on vaikka mitä kivoja ja paljon uusia ilmestyy koko ajan.

Lisäksi kaikki puuha- ja askartelujutut on tietysti kivoja. Niitä ei voi olla liikaa.

Joulupuu-keräys

Jo monena vuotena on ollut tarkoitus osallistua paketilla tai parilla Joulupuu-keräykseen. Nyt sain viimein sen kuitenkin toteutettua.

Aina jouluisin muistuu mieleen se, että kaikilla lapsilla asiat eivät ole kovin hyvin. Jotkut lapset eivät saa yhtään joululahjaa, keneltäkään. Lisäksi Suomessa on paljonkin lapsia, joiden ehkä pienin murhe on joululahjojen puute. Koska olen kuitenkin itse henkeen ja vereen jouluihminen ja itsekin rakastan lahjoja (sekä antamista, että saamista), on se jotenkin aina äärettömän surullista. Onneksi on kaikenlaisia keräyksiä ja keinoja, joilla itsekin voi tähän asiaan vaikuttaa.

Meillä käytiin vähän itkunkinsekaista keskustelua eilen illalla A:n kanssa siitä, miksi pakataan nukkea pakettiin jollekin toiselle lapselle. Uskoakseni päästiin kuitenkin yhteisymmärrykseen siitä, että joku toinen tarvitsee ko. nukkea enemmän. Ja sovittiin, että A voi tehdä omista toiveistaan listan Joulupukille. Tosin hän totesi sitten itse myöhemmin, että ei tarvitse mitään joululahjoja, koska omistaa jo niin paljon leluja. Hyväntekeväisyys-kasvatus menee perille.

Lahjoja kerätään ainakin Sellossa vielä 16.12. saakka Sellonaukiolla.Sieltä ne sitten matkaavat eteenpäin esim. lastensuojelun asiakasperheisiin. Ja menevät varmasti oikeisiin paikkoihin sitä kautta. Haastankin kaikki lukijat ottamaan osaa ainakin vaikka yhdenkin paketin avulla.

Missä Jouluolo?!?

Joulun tunnelma on täysin kateissa. Puitteet on kunnossa (= paljon lunta) ja tunnelmaa on yritetty nostattaa kaikin keinoin.

Iki-ikivanha kuva meidän puudelista

On siis paljon paljon lunta. Kotiin on laitettu jouluvaloja, poltettu kynttilöitä ja ostettu uusi joululiina pöydälle. 

On ostettu ja pakattu joululahjoja. Tänään kävin myös Tuomaan markkinoilla piipahtamassa, josko jouluoloni olisi löytynyt sieltä. Ei näkynyt. 

Meillä on täällä kotona pieni joulutonttu, joka on ihan viimesen päälle jouluihminen. Hilluu ympäriinsä tonttulakissa ja höpöttelee joulujuttuja harvase hetki. 

Jouluun kuuluu tietysti ihan oleellisesti myös kaikki erilaiset tuoksut ja maut. Meillä onkin juotu glögiä, syöty pipareita (sinihomejuusto kanssa tietysti) ja joulusuklaata sekä riisipuuroa. Tänään oli yliopistolla jouluruokaa (ja huomasin pitäväni lanttulaatikosta). Hyasinttejakin on pöydällä kaksin kappalein, mutta vielä ainakaan ne eivät tuoksu miltään. Joulusuklaa kyllä toi tunnelmaa hieman lähemmäksi. Joulukuusen tuoksu olis aika varma tunnelmantuoja, kuusta meille ei tosin ole tänä vuonnakaan tulossa. Mutta jos jostain sais vaikka vähän tuoksuvia havuja. 

Yks hyvä keino on myös joulumusiikin kuuntelu, sen saralla pitäiskin vähän aktivoitua. Ja toinen, tykkään kaikista hömppä-jenkki-joululeffoista. Niissä on aina niin överit koristeet ja joulupukkeja siellä täällä, että tulee hyvälle mielelle. Esimerkkinä vaikka "Mutta mitä tapahtui Joulupukille". :)

Kirjastoa taas

Kerroin joskus aiemmin rakkaudestani kirjastoihin. Tänään sain käydä taas uudessa kirjastossa opiskelukirjaa hakemassa. Keskustassa tulee käytyä oikeastaan aina vaan samoissa kirjastoissa ja aina joskus joku tietty kirja löytyy vaan jostain erikoiskirjastosta. Ja nyt tuli sitten asiaa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjastoon. Rakennus oli vanha ja siellä tuli vastaan kaikenlaisia patsaita ja seinämaalauksia. Ja oli hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Etsimäni kirja löytyi alakerrasta, jossa oli hyllyriveittäin kirjoja. Ihania lastenkirjojakin oli monta monta hyllyllistä. Kuvista ehkä näkyy vanha tiilikatto, joka loi hauskaa tunnelmaa kirjastoon. Ja jos joskus haluu lukea tai tehdä jotain rauhassa, niin peräseinällä oli muutama yksinäinen pöytä vailla lukijoita. Varmasti saa olla rauhassa ja luultavasti aina myös löytyy vapaa paikka, kun tuolla ei tosiaan muita kävijöitä juuri tuntunut olevan.

Toinen vanha vanha kirjasto keskustassa on Kansalliskirjasto, jossa olen käynyt kerran. Useammin en ole uskaltautunut, kun siellä toimimiseen on ihan omat säännöt. Tavarat pitää jättää lokeroon yms. Ja kontrastina sitten näille vanhoille ja tunkkaisille on tämä uusi ja valoisa yliopiston kirjasto, josta kerroin täällä. Viehättäviä sekä uudet ja modernit, että vanhat ja aikaanähneet. Ihania kaikki!

Ensimmäinen adventti

Ensimmäiseen adventtiin kuului lakanoiden vaihtoa, ruuanlaittoa ja luistelua. Perussunntaista tekemistä siis. Lisäksi tein yhden opetussuunnittelun, kun miehen ja A:n kauppareissun ajaksi. Ja tietysti on avattu myös joulukalenterit.

Filosofinen ja aina niin kohtelias 3-vuotiaamme on päästellyt suustaan mm. tällaista: 

- "Aurinko on laskemassa. Katso kaikkia hienoja värejä!" (luistelemasta tullessa)

- "Ai, kun tästä tuli hieno ilta". (kauppaan lähdössä)

- "Kiitos iskä, että rakastat mua."

Aika liikkistä! ♥

Huhuu, on joulukuu!

Mikäs sen parempi alku joulukuulle, kuin kunnon lumimyräkkä ja valtaisat nietokset. Tuiske ja tuuli oli omaan makuun vähän turhan navakka, mutta nyt on ainakin maat valkoisena ja joulufiiliskin pääsee kunnolla käyntiin.

Tänään olen siivoillut ja laittanut kotia vähän jouluasuun. Joulukalenterina meillä on tänä vuonna tämmöinen tonttu, joka roikkuu eteisessä. Lisäksi laitoin eteiseen valokranssin ja nyt muutoin pimeässä eteisessä on tosi kiva tunnelmavalaistus. Ainoa rumentaja on tuo johto, joka kulkee kranssista pistorasiaan.

Puttipajan Tonttu-joulukalenteri

Eteisen valokranssi

Vanhempani kävivät kylässä ja sain pikkujoulutuliaisena ensimmäisen Essie-kynsilakkani. Lakkoja on paljon kehuttu ja nyt pääsin testaamaan, ovatko kehujen väärtti. Kynnet saivatkin jo juhla-asun ylleen. Koostumus lakassa oli ehkä hieman ohuempi kuin muissa käyttämissäni lakoissa, mutta kynnet kuivuivat nopeasti ja väri on luonnossa tosi kivan kiiltävä.

Essie "Wild Thing"

Lopputulos