Sunnuntaista kulttuuria

Tänä viikonloppuna järjestettiin ensimmäistä kertaa lasten elokuvatapahtuma Cinéme. Koska tänään oli sopivasti A:n toisen nimen nimppari ja oltiin muutenkin viikonloppu ihan keskenämme, pidettiin kaupunkipäivä. Ostin jo etukäteen liput Nasun suureen elokuvaan. Harmillisesti elokuva alkoi kohtauksella, jossa taisteltiin pahoja mehiläisiä vastaan ja koska A vihaa kaikkia öttimönkiäisiä, oli elokuva lopulta liian pelottavaa katsottaa. Lähdettiin reilun parinkymmenen minuutin jälkeen pois. Niin sieltä lähti tosin muitakin.

Mutta ei se meitä haitannut. Kävästiin pikasesti syömässä ja suunnattiin sitten Amos Andersonin taidemuseoon katsomaan Metsäretki-näyttely. Toki kierrettiin myös Art Deco -osastot samalla hinnalla. :) No metsänäyttelykin oli A:n mielestä pelottava, saatiin kaikki osiot kuitenkin kierrettyä. Toteutus oli hieno, kun eri aiheisiin huoneisiin oli tehty metsäisiä äänitehosteita.

Kiva päivä kaupungilla ja hyvin ja reippaasti jaksoi A kävellä kohteesta toiseen. 

Näittäis olevan ylitsepääsemättömiä esteitä kuvien lisäämisessä, joten kuvitetaan myöhemmin, jos suvaitsee joskus taas toimia..

Ihana ja raikas ilma

Tänään on ollut jotenkin tosi ihana ilma koko päivän. Ikkunasta katsoessa ei uskoisi, että on niin lämmin ja koska aurinko ei paistanut, ei ollut mitenkään kuuma. Kauheasti ei ehditty kuitenkaan ulkoilemaan. Aamupäivällä A pyöräili viimeiselle tanssitunnille. 

Pinkki-överit

Pari kertaa käytiin koiran kanssa kävelyllä ja ihasteltiin matkalta löytyviä etanoita. Joka kerta mukaan on myös poimittava yks tollanen höttökukka. 

Joka lenkillä pitää pelata "Puh-palikkaa"

Sitten käytiin tyhjentämässä kirppispöytä ja loppuilta sitten hupenikin vaan johonkin. Jos mulla olis pienenpienikään pihapläntti, niin tällanen päivä olis menny kokonaan siellä puuhastellessa. Jotenkin toi parveketouhu ei nyt nappaa vaan niin yhtään. Se tuntuu tällä hetkellä vaan huonolta pihankorvikkeelta, eikä huvita tehdä siellä yhtään mitään. 

Koko päivän näytti myös siltä, että hetkenä minä hyvänsä alkaa sataa. Ei kuitenkaan alkanut, ennen kuin äsken. Ihan mahtava ja raikas vesisade ja pikku-ukkonen. Ja sade lakkasi yhtä nopeasti kuin alkoihin. Jos mies olis kotona, niin olisin hyödyntänyt tämän sään myös lenkkeilyyn, olis varmaan ollu mukava juoksukeli. 

Josko noita viisuja sitten loppuillan..

Synttäriyllätyksiä

Meillä on pienen kaveriporukan kanssa tapana järkätä synttärisankarille aina joku ylläri. Meitä on porukassa neljä ja jokainen saa vuorollaan oman ylläripäivänsä. Itse en varsinaisesti odottanut mitään, koska tiesin, että synttärien aikaan ollaan Lontoossa ja juhlistetaan sitten kuitenkin siellä. Etukäteen oli jo kuitenkin varattu eräs lauantai, jolloin minut tultiin kotoani noutamaan.

Päivä lähtee yleensä liikkeelle siitä, että kaikki porukan jäsenet ilmestyvät vuorollaan jostain ihan kuin yllättäin. Ja itse sankarihan ei koskaan arvaa sitten niin mitään. :) 

Minut noudettiin aamulla klo 11 kotiovelta ja matka jatkui ystävän autolla Helsingin keskustaan. Auto jätettiin Elielille parkkiin, josta käveltiin Kämppiin. Ravintolaan pääsimme sen auettua klo 12 ja siellä nautiskelimme hyvin runsasta brunssia.

Menu oli pitkä kun nälkävuosi.

Oli ihan superhyvä Skagen (elämäni ensimmäinen).

En olekaan koskaan käynyt tollasella vähän paremmalla brunssilla. En sen puoleen, kyllä huonommallakaan. Ruuat oli hyviä ja erityisesti jälkkäripöytähän se meitä taas houkutti varmaan eniten (vai mitä sanotte näistä).

Pannareiden päällä oli terva-kastiketta. Ja toi ruskea maistu ihan Jacky-makupalalta.

Kerrankin oli kiva, kun oli kunnolla aikaa ja rauha syödä. Tosin aika lailla puolessa tunnissa oli kaikki syöty. :)

Skool!

Jälkkärin yhteydessä sain myös lahjani. Punaisen laukun, josta oli vähän ollut puhetta ja lisäksi Kalevalakorun Lumikukka-kaulakoru. Kaulakorussa oli jujuna se, että se oli hääkorunani eräältä ystävältä lainattuna ja nyt sain sen sitten omaksi. Ihana ja kekseliäs muisto siis ja tämä onkin roikkunut kaulassani taukoamatta sen saamisesta asti.

Brunssilta suunnattiin Tennispalatsiin, jossa kävimme katsomassa 21 tapaa pilata avioliitto. Meidän on miehen kanssa pitänyt käydä se katsomassa jo pitkän aikaa, mutta eipä olla saatu mentyä. Joten tulipa nähtyä nyt ja oli kyllä hyvä, voin suositella. 

Koska kotiin oli ilmoitettu, että palaan vasta klo 18, ehdittiin vielä pyöriä vähän kaupoilla. Tarkoitus oli löytää huivia ja vyötä ja muuta pikkusomistetta ja mahdollisesti jotain vaatetta tulevalle reissulle. Löysin raidallisen mekon ja pitkän mustan pitsitopin. Pari vyötä, joista toinen tuli ihan oikeeseen tarpeeseen ja toinen oli pakko ostaa sen täydellisen uuteen mekkoon mätsäävyyden takia. Lisäks muutamat hiuskoristeet, joilla saa aina kivaa ilmettä ja jujua pukeutumiseen. Ja mustavalkoinen keväthuivi. Keltaista huivia etsin, mutta sitä en tältä reissulta vielä löytänyt. Sellainen on kuitenkin tullut vastaan nyt myöhemmin. :)

Voiko enää täydellisemmin värit sopia yhteen? Ja kaikki komponentit kuitenkin eri kaupoista.

Raportti Lapsimessuilta

Messuraportti löytyikin jo valmiiksi kirjoitettuna luonnoksista, joten palataas ajassa niinkin kauas taaksepäin.. 

Messut on taas tältä erää nähty. Olihan kyllä hulinaa ja alussa meinas jopa hieman ahdistaa se väenpaljous, kun kaikki tuppautu siihen lavan eteen katsomaan Titi-nalle-esitystä. Itse saatiin hyvä paikka katsomon yläriviltä, kun mentiin jo melkeen puolta tuntia ennen sinne odottamaan. Paikalla oltiin lauantaina klo 12-17.30 eli mitään kiirettä ei ollut ja kaikki saatiin tehtyä, mitä haluttiinkin. Lähdettiin pois vasta just ennen loppuruuhkaa, joten junaankin mahduttiin hyvin. 

Vastoin odotuksia, en ostanutkaan paljon mitään. Kaikkea kivaa oli kyllä tarjolla, varsinkin vaatteita oli tosi kauniita, mutta eipä ne mitään halpoja olleet, joten en niitä juuri edes katsellut. Ostin kahdet Metsola-sukkikset (kympillä kahdet), Mehujehun ja sellasia luomu-muroja ja pöperöitä. Ja murot ei sitten kotona A:n mielestä enää olleetkaan hyviä.. No, ehkäpä niitä johonkin jugurtin sekaan saa piilotettua. 

 

Kaikkiaan kuitenkin ihan onnistuneet messut ja oli hauskaa. Kyllä siellä yhden päivän sai hyvin kulumaan ja A jo kyselikin, että koska mennään seuraavan kerran. Kyllä siitä vielä kunnon messuseuralainen tulee, voidaan sitten isompana kierrellä kaikkia muitakin messuja yhdessä. :)

Paluu arkeen

Viimeset pari viikkoa on ollut reissua ja juhlia, synttäriä ja äitienpäivää. Paljon olis kaikkea postailtavaa, ja kuvia kamerassa. Tulevat vähän jälkijunassa, kun ehdin kaiken kirjoitella. Nyt kuitenkin vähän rauhottuu, olisko seuraavat juhlat vasta A:n 4-vuotissynttärit heinäkuussa. 

Aurinkoista viikon alkua! 

Yhtä juhlaa..

Tämä koko vuosi tuntuu olevan oikea juhlavuosi. Seuraavat kaksi viikkoa on taas niin paljon kaikkea kivaa tekemistä ja odotettavaa, ettei tää meinaa housuissaan pysyä. Elämä tasaantuu kaikesta juhlasta oikeestaan vasta 13.5., jonka jälkeen sitten vähän tasoittuukin taas. 

Huomenna olis se vihoviimenen tentti, johon pitäis lukea, mutta tosi tosi vaikee keskittyä. Viikonloppu on taas ihan huippu, heti kun tentistä vaan pääsee vapautumaan. Voi olla aika äärimmäisen vaikea keskittyä sielläkään. Ensin niille paljon odotetuille messuille. Facebookissa tunkee kaikenlaista messumainosta ja -tarjousta varmaan viiden minuutin välein, niin ei sitä oikein voi sivuuttakaan. :) Sunnuntaiksi on sitten vuorossa jotain salaista ja jännittävää synttäritekemistä. Ainakin luvassa ruokaa ja ystäviä, mikäs sen parempaa. ♥

Viikonlopun jälkeen muutama arkisempi päivä, tosin tiistainahan voi jo viettää vappua. Se jää tänä vuonna vähemmälle huomiolle, täytyy nyt kuitenkin käydä ostamassa vähän simaa ja tippaleipiä sekä pakollinen vappupallo tietysti. Keskiviikkona alkaakin sitten LOMA!!! 4 kokonaista päivää ystävien seuraa, syömistä, shoppailua ja mitä nyt muuta mieleen juolahtaa. LONTOOSSA! Ilman mitään sitoumuksia, stressiä tai arkisia askareita. (On vaan niin huono omatunto, kun en ole saanut tehtyä kaikkea, mitä piti ennen reissua saada tehdyksi, mutta yritän unohtaa ne ajatukset loman ajaksi.)

Loman vikana päivänä, lentokoneessa, siirryn seuraavalle vuosikymmenelle. Seuraavalla viikolla on siis vielä vuorossa jotain synttäreihin liittyvää kahvitusta ainakin. Loppuviikosta laatuaikaa äipän kanssa stand-upin merkeissä oikein kahteen kertaan ja sunnuntainahan se olis sitten äitienpäivä. Viime vuonna en ollut äitienpäivänä kotona, nyt on kiva olla. A on jo jonkun aikaa puhunut päiväkodissa tehdystä äitienpäivälahjasta, ihan vielä ei ymmärrä, että sen pitäis olla salaisuus. Toki olen sitten oikein yllättynyt, kun sen vihdoin saa antaa oikeana päivänä. Joku itsetehty liina sieltä on vissiin tulossa. ♥

Yksi kevään kohokohta

Jo jokavuotiseksi perinteeksi muodostuneet Lapsimessut ovat täällä taas tulevana viikonloppuna. Odotan  niitä joka vuosi lähes lapsellisella innostuksella ja heti alkuvuodesta lähtien. Nyt ne ovat taas vihdoin täällä ja tämä onkin jo neljäs kerta, kun siellä käyn. (Muoks. pienen ja huolellisen laskutoimituksen lopputuloksena, tämähän tuleekin olemaan jo viides kerta). A:kin osaa jo odottaa messuilua, koska muistaa, mitä kaikkea siellä viime vuonnakin tehtiin. Lapsimessujen ohessa on muutama muukin messutapahtuma, joihin pääsee samalla lipulla. Viime vuonna ekaa kertaa tais olla Outlet-messupuoli ja tänä vuonna ekaa kertaa joku luomuruokapuoli. Ja sitten tietysti se Lemmikkipuoli, joka on ollut jo pidempään. Kaikissa osioissa käymme varmasti tänäkin vuonna tutustumassa, vaikka tietty se lapsipuoli olis jo itsessäänkin ihan riittävä. 

Lauantaiaamuna käyn pikaiseen pyörähtämässä tentissä (jonka pitäisi olla viimeinen ikinä), jonka jälkeen suuntaan sitten messuilemaan. A tulee paikalle isänsä kyydissä. En ole edes pahemmin tutustunut, mitä kaikkea messuilla tänä vuonna on, koska siellä ei ole oikeastaan mitään väliä. Kivaa siellä on silti joka kerta. 

Toinen jokavuotinen messuilukokemus on yhdistetyt Kirja- ja Ruoka & Viini & Hyvä elämä (tjsp.) messut, jotka ovat myös joka vuosi tosi hyvät. Tänä vuonna voisi ehkä piipahtaa myös jossain kauneusmessuilla. 

Mutta, kuten mainoksessakin luvataan, hulvaton viikonloppu tulossa! (Ainakin jos unohdetaan se tenttiosuus...)

Kevätsiivousta

Jostain syystä lapseni ei ole perinyt minun laiskaa siivousluonnettani vaan jotain ihan päinvastaista. Hyvä tietenkin niin. Tällä hetkellä lemppariohjelmakin on Kaapo siivoaa, joka pitäisi katsoa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Pari päivää sitten A keksi jostain, että lauantaina pestään sitten ikkunat, joten sitä olis vissiin vuorossa tänään. Ja huomenna on kuulemma pyykkipäivä, siihen onneks otin varaslähdön jo eilen ja hoidin ne alta pois.

Ja jos nyt siivoomaan aletaan, niin pitäis pariin kukkaankin vaihtaa mullat. Mulla yleensä kaikki kasvit kuolee samointein, mutta yksi mikäli-vehka se vaan elää ja kukoistaa ja pukkaa uutta versoa, kehnosta hoidosta huolimatta. 

Aurinkoista lauantaita!

Run, run, run

Juokseminen, mikä helppo harrastus. Sitä voi tehdä koska vaan, eikä vaadita juurikaan erikoisia välineitä (tosin siitäkin saa halutessaan välineurheilua kaiken maailman rannetietokoneineen). Itselleni lähinnä riittävät lenkkarit. En ole koskaan jaksanut juosta juuri 100 metriä enempää. Haluaisin kyllä jaksaa enemmän, mutta itseään on välillä tosi vaikea saada motivoitua, koska se on vaan jotenkin jumalattoman tylsää puuhaa. 

Meillä on kuitenkin perheessä himojuoksija, joten itsellekin tulee sitä katsellessa välillä sellainen olo, että pitäis itsekin tehdä jotain muutakin kuin maata sohvalla. Käyn myös joka vuosi katsomassa miehen maratonia ja joka kerta olen siellä katsomossa ihan tippa linssissä ja pakahdun ylpeydestä. Ja olishan se itsekin kiva osallistua johonkin tapahtumaan, kun niissä on aina niin hyvät tunnelmat. Monena vuonna meidän on ystävien kanssa pitänyt osallistua Naisten Kymppiin. 10 km tuntuisi edes jotenkin järkevän oloiselta tavoitteelta. Löydettiin Maximin sivuilta täydellinen juoksuohjelma, joka on tehty ihan aloittelijoille ja tavoitteena on juurikin se kympin matka. Kerrankin joku ohjelma lähtee oikeasti alkeista.  Sivuilta löytyy myös pari muuta juoksuohjelmaa edistyneemmille juoksijoille. 

Aloittelijoidenkin versiossa joutuu vetämään lenkkarit jalkaan useasti viikossa, enkä olekaan pystynyt toteuttamaan ohjelmaa niin orjallisesti kuin oli alussa tarkoitus. Muu elämä sotkee aiottua treeniaikataulua, eikä aina vaan ehdi tai ei oikeasti jaksa ja koska juokseminen ei mitään ihan mieleisintä puuhaa ole, en sitä ihan väkisin väkisin rupea tekemään. Tollanen hyvä runko kuitenkin auttaa siinä lähtemisessä, koska voi valmiiksi katsoa, paljon milläkin kerralla pitää jaksaa ja olen soveltanut aikataulua omiin tarpeisiin sopivaksi. Toimii se näinkin, pääasia kai on, että sinne lenkille ylipäänsä lähtee. 

Tänään pääsin kuitenkin ensimmäistä kertaa juoksemisen makuun ja saavutin sellaisen flow-tilan, josta kuulee puhuttavan. Juoksin n. 7,5 km ja olisin varmaan jaksanut vielä vähän lisääkin. Eli kyllä se kymppikin varmaan sitten toukokuun lopussa sujuu. Ja nyt oli kyllä huomattavan paljon mukavampi juosta, kun aurinko paistoi ja tiet oli kuivat, kuin silloin 10 asteen pakkasessa muutamia viikkoja sitten.

Iso G

Ja ei, nyt ei ole kyse Pikku G:n isommasta versiosta, vaan jostain paljon tylsemmästä asiasta. Kaikki yliopisto-opiskelijat varmaan arvaavatkin jo mistä on kyse. Siitä tylsääkin tylsemmästä ja kaikin puolin vaan niin rasittavasta prosessista. Joka ei vaan ota sitten millään valmistuakseen. En osaa edes kuvitella, miltä sitten tuntuu, kun on se valmis työ kansissa ja koulun kirjastossa. Opiskeluiden loppuminen itsessään ei edes ole sellainen asia, mitä välttämättä niin kovasti odottaisin, koska opiskelu muutoin on ihan kivaakin, se on vaan työ yksi himputin työ, joka tökkii ja pökkii.

 

Ja onhan se opiskeluiden loppuminen sitten aika haikeetakin, kun sen aika on.  En oo ehkä ihan kaikki järjenhivenet tallella, kun löysin ihan sattumalta itselleni hieman lisääkin opiskeltavaa kesälle. Tosin jos ei haluais löytää, niin ei ehkä kannattais ehdoin tahdoin surffailla Avoimen yliopiston sivuilla. Jonkunlaista masokismia kuitenkin tähän hetkeen havitella enää yhtään lisää opintopisteitä, mutta seko mikä seko.

 

 

Etanaa pannullisen verran

Miehelle tuli yksi ilta joku himo etanoihin, joten niin se oli suunnattava etanapannun ostoon. Samalla reissulla ostettiin tarvikkeet itse etanoihin. 

Kyytipojaksi paistettiin ranskanleipää valkosipulilla ja persiljalla maustetussa oliiviöljyssä. 

Pääsiäinen

Pääsiäispyhiä olis vielä yksi päivä jäljellä. Rairuohoa ei taaskaan tänä vuonna muistettu istuttaa, tosin yksi istutus saatiin onneksi päiväkodista. Pääsiäispuuhat rajoittuivatkin oikeastaan pajunkissanoksien koristeluun. Ennen virpomispäivää käytiin hakemassa yksi kimppu, joita sitten yhdessä A:n kanssa koristeltiin. Viime sunnuntaina kierreltiin sitten niitä jakelemassa vähän siellä sun täällä. 

Musta on ihana järkkäillä pieniä yllätyksiä, varsinkin lapselle, johon vielä menee kaikki tarinat ihan täydestä. Omastakin lapsuudesta muistan aina sen, miten Joulupukki oli tuonut lahjat kuusen alle, enkä koskaan keksinyt, että miten ne sinne lopulta olivatkin päätyneet. 

Viime viikonlopun virpomisesta oltiin saatu korillinen munia, jotka olivat koko viikon odottaneet kiltisti kaapissa. Tänä aamuna oli pääsiäispupu sitten käynyt korilla ja jekkuna piilottanut kaikki munat. No, onneksi löytyivät sitten nopsasti. 

A ei vielä hirveästi syö herkkuja, eikä varsinkaan kovin paljoa kerralla. Tänään sitten sai syödä puolikkaan tosta jättimäisestä Kinderistä ja liekö sillä jotain yhteyttä vai ei, mutta loppuilta olikin sitten aikamoista kiukkua ja raivoamista. Tai sitten vaan kerta kaikkiaan väsytti tosi paljon. 

Käytiin nimittäin tänään pääsiäispäivää viettämässä Tytyrin kaivoksella ystäväperheen kanssa. Ihanaa kun on ystäviä, joilla on samanikäisiä lapsia ja mukava muutenkin viettää yhdessä aikaa. Kaivoskierroksella nähtiin pupuja, peikkoja ja noitia, jotka olikin pienten mielestä aika hurjia. Kierrokseen sisältyi myös ruokailu ja lopuksi kiivettiin vielä 540 porrasta kaivoksesta ylös takaisin maanpinnalle. 

Kierrokselle sai pukeutua, joten meidän seurueeseen kuului yksi pieni tuuheahäntäinen pupu. Täällä vielä matkaseurueen kertomus samaisesta reissusta. Ja ihanat kummilapset poseeraamassa. :)

Vielä huominen päivä ja sitten töihin. Huomenna suuntaamme mummolaan pääsiäislounaalle. 

Talvipuuhia

Aurinko paistaa joka päivä jo mukavasti, mutta lumien puolesta on vielä ihan talvi. Niinpä pääsee vielä hetken puuhailemaan talvisia juttuja. Yksi kivoimmista jutuista on tietenkin mäenlasku ja toinen, mitä on kiva treenata, on hiihto.

Yökukkujasta yönukkujaksi

Olen aina ollut aikamoinen yökukkuja ja se ominaisuus on geenien kautta näyttänyt siirtyneen myös jälkikasvulle. Jotenkin vain pidän myöhään valvomisesta ja siitä omasta ajasta silloin. Nyt olen kuitenkin jo viimeiset pari viikkoa ihan aktiivisesti kääntänyt omaa rytmiäni ja nukkunut paljon. Pääsääntöisesti jo yhdeksän aikaan teen lähtöä nukkumaan ja silloin on kyllä jo väsyttänytkin aikalailla. Välillä aamuisin on suht pirteä olo, mutta välillä kyllä nukuttaa ihan yhtä paljon kuin jos olisi valvonut pikkutunneilla asti. Unta tulee nyt ainakin riittävästi, mutta iltaisin jääkin sitten kaikki omat hommat tekemättä. 

Ehkä tämä uusi nukkumisrytmikin on taas vaan yksi ensioire siihen tosiasiasiaan liitteyn, että olen tulossa vanhaksi....

Arjen luksusta

Grouponilla oli vähän aikaa sitten diili Keittiökaveri-palvelusta. Kyllähän me kaupassa ehditään ihan hyvin käymään, mutta kun oli hyvä tarjous, niin kivahan tätäkin oli kokeilla. Ja onhan se ylellistä, kun ruokatarvikkeet kannetaan kotiin asti kannettuna, luomuina ja mikä parasta, ei tarvitse itse keksiä, että mitähän ruokaa sitä taas keksisi. 

Kasseissa oli siis ruoka-ainekset kolmeen eri ruokalajiin. 

Näistä aineksista valmistui mm. kuuluisaa avokado-pastaa. Oli ainakin tosi kauniin väristä ja itse asiassa ihan hyvääkin. Sain annoksesta syötyä monena päivänä.