Uudet pihapopot

Joululahjoja pohtiessa keksin yhden omankin toiveen. Tässä syksyn mittaan, uutena pihanomistajana huomasin kipeästi tarvitsevani pihakenkiä, jotka saa nopeasti vedettyä jalkaan, kun tulee mentyä edestakaisin sisälle-ulos-sisälle. Muistaakseni Hullujen päivien esitteestä bongasin han sattumalta Tretornin keltaiset talvikumisaappaat. En kuitenkaan silloin vielä tajunnut tarvitsevani sellaisia, mutta ne jäivät johonkin alitajuntaan. Ja sitten keksin että ne oliskin oiva joululahjatoive. Kun sitten lähdin etsimään mistä paikkaa mistä niitä saisi, ei se ollutkaan kovin helppoa. Hobbarista olis löytynyt vihreät, mutta halusin keltaiset. Lopulta Zalandosta onnisti, löytyi keltaiset, mutta kaikki koot, paitsi omani, loppu. Ja sitä 37:kin näytti olevan varastossa vain yksi pari. Ja kun hintakaan ei ollut paha ja siitäkin si vielä 10 € alea, päädyinkin toteuttamaan tämän toiveen itse. Muuten olisin voinut jäädä ilman. 

Ja kyllä näissä onkin vaan pehmeä ja lämmin vuori. Ja kokokin oli juuri passeli. Nyt kelpaa tehdä pihatöitä. 

 

Firman pikkujoulut

Töissä vietettiin pikkujouluja perjantaina. Olen itse järkkäystoimikunnassa, joten perjantainen työpäivä meni aikalailla juhlien järkkäilyissä. Ohjelmassa oli mm. piparitalojen kasauskilpailua ja photoboothia. 

Toimistolta lähdettiin hohtogolffaamaan. En ollut ennen käynyt ja olihan se ihan hauskaa. Tosin kun koko radan seisoi korollisissa saappaissa puttailemassa, oli jalat ja selkä jo aikamoista muussia kierroksen lopussa. 

Lopuksi mentiin syömään kreikkalaiseen ravintolaan. Ruoka ei tällä kertaa ollut kovin kummoista ja ehkä ekaa kertaa ikinä jäi jälkkäristäkin puolet syömättä. Hauskaa oli silti. Kotiin lähdin syömisen jälkeen, kun nuoremmat ja virkeemmät jatkoivat vielä johkin tanssimaan. :) 

Ja tänään olikin mukava mennä töihin, kun vielä oli kahvihuone täynnä pipareita, torttuja ja suklaata ja riisipuuroakin oli jäänyt lounaaksi. 

Piparintuoksuinen isänpäivä

Isänpäivä meni rennoissa tunnelmissa. Kyläiltiin koko päivä, niin säästyttiin ruuanlaitolta ja leipomiselta. Päivällä käytiin toisessa mummolassa syömässä ja herkuteltiin suklaakakulla. Välissä pistäydyttiin pikapikaa haudalla ja sitten toiseen mummolaan vielä kääretortulle. 

Olin ottanut aamulla jo piparitaikinan sulamaan, joten illalla pyöriteltiin vielä piparitankoja. Ne oli tarkoitus myös koristella, mutta ei jaksettu sitä enää samana päivänä. Vähän rumia tuli, mutta sitäkin herkullisempia. 

Isänpäivälahjaksi A oli maalannut tähtitaivaan, joka nyt koristaa meidän eteistä. 

Joulu ♥

Nyt kun on Halloweenistä selvitty, voi toden teolla keskittyä tulevaan Jouluun, joka onkin kyllä ollut mielessä jo pidemmän aikaa. Halloween-kummitukset saivat vielä tämän viikon koristaa kotia, mutta nyt on aika kerätä ne pois ja siirtyä vähän jouluisempiin koristeisiin. Muutamat pienet ledivalokoristelamput on ollut jo pidempään eteisen lipaston päällä ja vauvanhuoneen pikkukuusissa. 

Kirjastossa käytiin pitkästä aikaa. Vietiin iso kasa kirjoja kierrätyshyllyyn ja lainattiin taas uusia kirjoja. Lastenosastolta en millään löytänyt joulukirjoja, mutta kun kysyin, onko niitä kerätty vielä mihkään yhteen paikkaan, niin olihan ne. Eivät vaan olleet vielä virallisesti siirtäneet niitä esille. Ja ihania joulukirjoja olikin sitten monta monta hyllyllistä, iski ihan valinnan vaikeus. Viime vuonna oltiin niin myöhään liikenteessä, että ei ehditty lainaamaan yhden yhtä joulukirjaa. Nytkin pitää mennä pian uudestaan, koska sitten kun kirjat on kunnolla otettu esille, ne lainataan kaikki varmasti. Yritin nyt ottaa sellaisia, mitä oli selkeästi vain yksi tai kaksi kappaletta hyllyssä, koska ne loppuvat todennäköisesti ensimmäisinä. Kävin myös ekaa kertaa kirjaston lehtiosastolla ja mukaan tarttui muutama edellisvuoden jouluaiheinen lehti. Sieltäkin kysyin tiskiltä, olisko jo joululehdet jossain erikseen, niin täti katsoi ihan huuli pyöreenä, että mitä ne edes on... 

Joulukirjojen kanssa samaan kuvaan pääsi myös meidän eteisen uusi penkki, joka vihdoin viimein kotiutui pitkän toimitusajan jälkeen. Penkki on Askosta ja se on täydellinen. Sinne muutti samantien kaksi nukkea nukkumaan yöuniaan, mutta kunhan alkuinnostus hiipuu, sinne olis tarkotus virittää kanssa jotkut valot, jotka sitten näkyis kauniisti noista koloista.

 Anttilasta löysin ihan hirmu söpöt jouluiset pienet kulhot, jotka oli pakko ostaa. 

Prismasta täydennettiin vielä vähän jouluvalovarastoja. Halusin ripustaa valot ihan itse, vaikka se meinasikin olla jo vähän työlästä. Rakastan kaikkia jouluvaloin valaistuja puskia ja puita ja jotenkin oli vaan niiiiin ihanaa, kun sai omiin puihin ripustella valoja. Valot pääsivät takapihan omppupuuhun ja etupihan toiseen luumupuuhun. Omenapuuhun laitoin kaksi 80 valon sarjaa ja siihen olisi mahtunut vielä vaikka kuinka paljon lisää, jotta koko puun olisi saanut valaistua. Onneksi pimeällä ei näy muuta kuin itse valot, vaikka ne nyt onkin vähän epäsäännöllisesti aseteltu. Jokusen valosarjan voi joutua kuitenkin vielä ostamaan. Tekis mieli ripustaa jokaiseen puskaan jotain. :) 

Pariin otteeseen on jo kuunneltu joulumusiikkia, juotu lämmitettyä talvipäivämehua ja tehty torttuja. Nyt tekis kovasti mieli leipoa pipareita ja pakkasessa oliskin kyllä yksi paketti taikinaa.. 

Ihanaa jouluun valmistautumisaikaa! 

 

Parhaat Halloween-juhlat

Olen jo monta vuotta halunnut pitää jonkunlaiset Halloween-juhlat ja nytkin mietin monta viikkoa, että jaksanko. Mutta koska nyt juhlat sopivat hyvin aikatauluihin ja ideoitakin oli jo valmiina, niin yksi päivä askarreltiin ihan oikeat kutsut, jotka matkasivat postin kautta viidelle A:n kaverille. 

Ja aikuiset oli tottakai tervetulleita myös. Yksi perhe ei päässyt, mutta muuten kaikki kutsutut tulivat, joten täällä oli viisi pientä juhlijaa + aikuiset. Ja koska kyseessä oli naamiaiset, pitkin taloa viiletti musta enkeli, musta kissa, pelottava kummitustanssija, prinsessa ja haaremityttö.

Juhliin valmistauduttiin pikkuhiljaa ja joka päivä töiden jälkeen tehtiin jotain pientä valmstelua. Yllätyspussien tekoa, kummitusten askartelua ja reseptien etsimistä. Pääosa tarjoiluiden tekemisistä jäi juhlapäivälle, mutta pöydän paras anti, marenkikummitukset valmistuivat jo paria päivää etukäteen. Siitä marengit onkin tosi käteviä, että ne voi tehdä jo valmiiksi hyvissä ajoin ennen juhlia. Ja sopivat myös allergisille, jos ei ole muna-allergiaa.

Syömisten jälkeen lapset leikki hetken, jonka jälkeen juhlat päättyivät pihalle. Kutsussa kehotettiin ottamaan taskulamput mukaan ja niiden kanssa lähdettiin kohti pilkkopimeää lähimetsää. Sieltä fikkareiden valossa löytyi puissa välkkyviä heijastimia ja niiden juurelta pienet yllätyspussit. Ohjelmanumeroa oli nopeasti ohi, mutta vaikutti siltä, että oli lapsille mieleinen. 

Kun muut vieraat lähtivät kotiin, kummityttö jäi äitinsä kanssa vielä hetkeksi leikkimään. Kerrankin leikit sujuivat monta tuntia ilman yhden yhtä riitaa. Mutta kaikki hyvät bileet loppuu aikanaan, ja sitten tulikin kummitytöltä kehotuis A:lle, että "tule kiukuttelemaan". :D Tylsää aina lähteä kotiin. Onneksi parin viikon jälkeen nähdään taas uudestaan.

Sunnuntaina

Olen taas tulevan viikon yksin pyörittämässä arkea, kun mies matkasi taas jälleen kerran maailman toiselle puolelle. Tänään ei ollut menoa mihinkään ja saatiin olla vaan kotona. A:kin viihtyi koko päivän kotosalla, eikä mennyt kavereiden kanssa pihalle. Vanhemmat tulivat pitkästä aikaa kylään ja samalla syömään. Ruokana ihan perus-jauhelihakastiketta, mutta oli kiva kattaa nätisti. Niin ihanaa, kun on iso pöytä, mihin mahtuu muutakin kuin lautaset.

Ja jälkkäriksi oli vuoden ensimmäiset joulutortut. Jotenkin teki jo niitä mieli. Ja lämmintä Talvipäivä-juomaa.

Kävästiin me nopsasti ennen vieraiden tuloa vielä kukkakaupassa. Meillä on aika hyvä kukkakauppa tossa ihan kivenheiton päässä. Tykkään ihan hirmusesti ostaa tollasia erilaisia oksia, joita syksyisin onkin hyvin saatavilla. Kimpuista saa nättejä tai ne on kivoja ihan yksinäänkin maljakossa ja mikä parasta, säilyvät aika kauan ilman sen kummempaa hoitoa.

Ja noista Ikean pienistä pitsisistä tuikkukipoista tykkään ihan hirmuisesti, onneksi osuivat viime reissulla silmään. Niissä palaa kynttilät ihan koko ajan. 

Muuta ei olla tänään sitten juuri tehtykään. Päivä on tuntunut piiitkältä. Tämä on aina parasta, kun kelloja siirretään näin päin, kun tuntuu ihan oikeasti siltä, kuin olisi saanut lisää aikaa. Ainoa huono puoli on se, että nyt myös pimeys lisääntyy ja kohta ei päivänvaloa juuri ehdikään näkemään, kun ehkä vilaukselta toimiston ikkunasta.

Kauan odotettu päivä

Sunnuntaina päästiin vihdoin messuilemaan. Ennen messuja suuntasimme ystäväni kanssa heti 12:ksi Sokokselle, jossa myytiin lastenjuttuja -70 %. Saatiin talveksi uudet Kuomat ihan pilkkahinnalla ja nappasin hyllystä vielä villahousut A:lle, joista maksoin kokonaiset 4 €. Löytyi vielä yhdet ja koko sattui olemaan juuri oikea. Jos vaikka tulis se talvi tänä vuonna.

Mutta sitten itse messuihin. Aika nopeasti kävely aiheutti kiputiloja vähän joka puolelle ja pientä supistuksentynkää. Tuntui, että ei ehkä jaksa kovin kauaa messuilla pyöriä. Pidettiin kuitenkin vähän huilitaukoa ja lopulta jaksoinkin koko päivän ihan hyvin, eikä kipuiluja lopussa enää tuntunut. Jalat olivat vähän väsyneet, mutta loppuun asti oltiin, enkä ollut lopulta ensimmäinen, joka ilmaisi haluavansa lähteä. :) Ensi viikonloppuna olisi Kirjamessut, jotka jätän ehkä kuitenkin nyt väliin, ellen satu jostain saamaan jotain ilmaislippua, jolloin ei tietenkään voi jättää menemättä.

Rahaa taas meni. Aika paljon tuli ostettua erilaisia kympin messutarjouksia. Viime vuoden tapaan ostin teetä ja raakasuklaata. Lisäksi pari putelia sävyttävää hiusnaamiota, kun en ole nyt enää hiuksia värjännyt, niin jos saisi tosta edes hiukan kiiltoa. Vitamiinit on kalliita ja niitä kuluu koko ajan. Ja mustaherukkajauhetta esim. jugurtin sekaan laitettavaksi. Olisin halunnut mustikkaa, mutta koska jätin näiden ostamisen vikaksi, oli mustikka tietty jo loppunut. Toisaalta ei haittaa, koska mustikkaa tulee syötyä muutenkin, mustaherukkaa ei koskaan.

Viime messuilta löysin uuden korututtavuuden, ViaMinnetin. Viime kerralla ostin sormuksia. Nyt mukaan tarttui muutama hiuspinni, joita katsoin jo viimeksi. Valikoima oli edelliskerrasta myös laajentunut ja katselin muitakin juttuja. Olen jo pidempään haaveillut uudesta rannekorusta, tollasesta, jonka voi kieputtaa ranteen ympärille. Olin ihan varma, että en mistään valmiista mallistoista löydä sopivankokoista ja kaikki esillä olevat kappaleet olivatkin liian isoja. Tiskin alta löytyi kuitenkin myös pienempää kokoa ja tämä oli ihan sopiva. Hetken arvoin mustan ja valkoisen välillä, mutta onneksi päädyin kuitenkin tähän valkoiseen, jollaista alunperin olin etsinytkin. Tämä on meinaan IHANA!!! Tosi mukava kädessä ja sopii hyvin mustavalkoiseen pukeutumiseen, jota nykyään melkein pääasiassa käytän. Voi olla, että seuraavilta messuilta kotiutuan vielä mustankin version jossain vaiheessa nyt kun kerrankin saan tällaisen korun oikeankokoisena ilman mitään säätämistä.

Arkiruoka

Tässäpä hyvä ja helppo ja vieläpä terveellinen arkiruoka. Mulle arkiruuan tekeminen on jotenkin aina tosi vaikeeta, kun ensin pitää keksiä, mitä tekis, käydä kaupassa ja jaksaa vielä tehdäkin se ruoka. Ja kaikki perusvaihtarit tulee jo korvista ulos ja kyllästyttää. Mutta kaiken arkistressin keskellä en vaan usein kykene parempaan. Jonkinlainen suunnitelmallisuus auttais tässäkin asiassa, ehkä mäkin vielä joskus opin sellaseen. ☺

Mutta viime viikolla taas haahuilin väsyneenä kaupassa vailla mitään ajatusta ruuasta. Kunnes yhtäkkiä alkoi tehdä mieli kaalilaatikkoa. Ja mä en edes tykkää kaalilaatikosta. Poimin kuitenkin koriin ison kaalin ja muita tykötarpeita. 

Meillä ei kukaan muukaan tykkää kaalilaatikosta, mutta tästä tulikin meijän perheen uusi lemppariruoka. Maistui kaikille erinomaisesti puolukkahillon kanssa. Joka kylläkin oi kaupan ja tosi makeeta, mutta sopi tähän erinomaisesti. Tästä annoksesta on riittänyt jo usealle päivälle, enkä ole varmaan ikinä nähnyt A:n syövän mitään perusruokaa näin reippaasti. Helppo vaihtoehto ottaa myös evääksi töihin. Ja mikä parasta, koko kämppä ei haise ihan kaalilta, kun tätä tekee. 

Ohje löytyi jostain googlen kautta, vähän kuitenkin muokkasin. Tiskiä tuli paljon, kun kaikki osaset tehtiin omassa astiassaan. Silputut sipulit ja kaalit paistettiin runsaassa(!) rasvassa. Riisit keitettiin omanaan ja jauheliha maustettiin ja paistettiin. Kaali-sipulin sekaan lisäsin loppuvaiheessa vielä pari isoa könttiä sulatejuustoa. Lopuksi kaikki sekasin isoon uunivuokaan ja perään ruokakerma. Ja sitten uuniin niin, että vähän ruskeaa ja lämpeää. Kaalit jäävät rapeiksi, eikä niistä tule sellaisia luttanoita, kuin yleensä kaikissa kaaliruoissa.  

Kuvattomia kuulumisia

Nyt ei ole sattunut kameraa sillai hollille, että olis mitään kuvamateriaalia luvassa, mutta jotain kuulumisia kuitenkin. 

Eilen käytiin A:n ja anopin kanssa katsastamassa Ikean jouluvalikoimat. Nähtiin joulupukki ja syötiin hodarit. Reissussa vierähti varmaan toista tuntia. Ostin pitsikuvioisia ruukkuja ja tuikkukuppeja, pari havukasvia ja yhtä joulupaperia. Joulupaperit olin katsonut etukäteen netistä, olis ollut paljon kaikki kivoja, mutta hyllyt ammotti tyhjyyttään. En tiedä onko ekat erät jo voineet loppua vai eikö hyllyjä oltu kunnolla vielä täytetykään, mutta kaikki  mitä olisin halunnut, niin niitä ei ollut. Mukaan lähti vain yksi rulla peruspunaista paperia.

Tänään meillä oli pihatalkoot. Aloitimme urakoinnin heti aamukymmeneltä. Ilma oli mitä mainioin. Vähän oli kylmä, mutta auringossa haravoidessa tuli jopa kuuma. Itsekin jaksoin rivakasti haravoida reilun tunnin verran, jonka jälkeen alkoi paikoissa tuntumaan ja piti ottaa vähän iisimmin. Lapset auttoivat trampoliinin purkamisessa, pyörävarasto saatiin siivottua ja meidänkin pyörät mahtuivat sinne ja sitten syötiin talkoolounasta erään naapurin luona. Oli makkaraa ja erään naapurin tekemää kasvissosekeittoa.

Monessa paikassa asumisesta meillä ei ole kokemusta, mutta eipä ole ennen tullut vastaan tällaista yhteisöllisyyttä. Täällä kaikki on melkein kuin yhtä perhettä. Kaikki mahduttiin sulassa sovussa naapurin olohuoneeseen ja lapset leikkivät lastenhuoneessa keskenään. Huomaa, että muut ovat asuneet täällä jo pitkään ja tuntevat toisensa hyvin. Oli sellaista huumoria, jota ei ihan ventovieraille uskaltaisi sanoa. Ja kaikki kohtelee lapsia tasavertaisesti ja samaan laumaan kuuluvina. Kaikki on tyttöjä ja suht samanikäisiä. Kaikki pitää huolta kaikista lapsista ja komentaa tarpeen vaatiessa. Ja lapsilla on keskenäänkin hyvin sisarelliset välit. Välillä riidelläänkin ja huomaa, että se on A:lle vielä vähän outoa, kun on ainut, jolla ei ole vielä sisaruksia.

Talkoiden jälkeen leikit jatkuivat vielä ulkona ja A pääsi vielä mukaan naapuriperheen parin kilsan iltakävelylle mukaan. Sen jälkeen maistui kaalilaatikko harvinaisen hyvin ja uni tuli parissa sekunnissa. 

Meillä ei voisi olla parempaa asuinpaikkaa, täältä tuskin ihan hevillä lähdemme minnekään. ♥

Syksy ♥

Syksy on jo hyvässä vauhdissa ja melkeinpä on jo lehdetkin lähipuista pudonneet. Jostain syystä olin odottanut syksyä jo pidemmän aikaa. Vaikka kesä oli ihanaa aikaa, jotenkin odotin jo sitäkin, miltä uusi koti näyttää syksyllä. Vielä maltan tovin, mutta kohta olis kiva laittaa jo vähän jotain valoja pihaan. Tosin jouluvalovalikoimaa pitää vähän täydentää, koska niitä ei ennestään juuri ole.

Meidän pihan pensaissa (mikä pensas ikinä onkaan) on mielettömän väriset lehdet.

Puskista sai vähän somistusta sisätiloihinkin. Eihän ne kauaa säily, mutta saa vähän syksyn värejä sisäänkin.

Piha ei muuten ole enää kauneimmillaan. Joka paikassa on märkää ja perennat on laonneet. Kosteudesta johtuen pihalle on ilmestynyt myös useita erilaisia pieniä kavereita kasvamaan.

Viime viikonloppuna tuli tavattua pitkästä aikaa myös ystäviä molempina päivinä. Lauantaina pidettiin perinteiset Putous-kauden avajaiset ja ruokaa oli taas pöytä täysi. Kokeilin uutta mustikkajuustokakkureseptiä, josta riitti vielä hyvin seuraavan päivänkin päiväkahvivieraille.

 

Tuliaiseksi sain ihanan lajitelman erilaisia teitä. Teevarastot alkoivatkin olla jo lopussa. 

Kovasti on itse asiassa jo joulujutut mielessä, mutta yritetään nauttia nyt tämä syksy ensin. En myöskään ihan vielä odota säiden kylmenemistä, nämä tämänhetkiset asteet on ihan sopivat tähän hetkeen. Syksylle on luvassa myös paljon kaikkea kivaa puuhaa ystävien kanssa. Ensi viikonloppuna olisi pihatalkoita ja sunnuntaina kauan odotetut I love me -messut.

Ihanaa aikaa ♥

Tuntuu, ettei lähiviikonloppuina ole ollut oikein aikaa tehdä mitään, kun on ollut niin paljon aina sovittua ohjelmaa. Muutenkin jo pidemmän aikaa on ollut olo, että ei vaan mitenkään ehdi tekemään kaikkea mitä haluaisi. 

Nyt sattui kuitenkin sellainen viikonloppu, että ei ollut mitään etukäteissuunnitelmia, eikä pakkoa mennä minnekään. Kerrankin olisi saanut nukkua, mutta tottakai lauantaiaamuna heräsin jo vissiin ennen kuutta. Vähän aikaa touhuilin ja sitten keksin leipoa sämpylöitä, jotka valmistuivatkin sopivasti, kun muut heräsivät. Tosin A:n mielestä sämpylät olivat pahoja, koska ne olivat liian löysiä... 

Polkaisin kymmeneksi jumppaan ja se tekikin oikein hyvää piiiitkästä aikaa. Tosin vähän on se ongelma, että en osaa yhtään himmailla siellä tunnilla, vaan teen ihan samalla tempolla kuin tekisin normaalisti, mutta koska ei se tuntunut yhtään pahalta, niin siitä ei liene haittaa. Jumpasta ruokakauppaan ja taas polkaisu kotiin. 

Koska oli kaunis päivä, tehtiin grillissä ruokaa ja ruuan jälkeen oli aikaa myös niille rästissä olleille pihahommille. Tyhjensin luumupuut, mutta sato ei ollutkaan järin suuri. :) 

Osa oli jo maassa ja puussa oli huonoja jonkun verran, mutta ei niitä kovin paljon ollut kasvanutkaan. Yhden perennapenkin tyhjensin kokonaan ja muuten pilkoin kuivuneita liljojen varsia. Etupihalta kannettiin monta kassillista lehtiä pois.

Ehdittiin vähän aikaa pelailla ja tuli pestyä myös pari koneellista pyykkiä. 

Iltapalaksi keksin haluta muffinseja ja koska jääkaapissa sattui olemaan myös punajuuria, syntyi pellillinen punajuuri-suklaamuffinseja, jotka olivatkin oikein hyviä. 

Niitä ehkä riittää vielä huomiseksi työkavereille vietäväksi. 

Illan kruunasi vielä jalkahieronta ja lepäilyä sohvalla. Täydellistä arkea. 

Toinen päivä viikonlopusta on vielä jäljellä. Tänään olisi tarkoitus suunnata koko perheen voimin uimaan ja sitä ennen toivoisin, että saisin seuraa myös pienelle kirppiskierrokselle. Ja jos muistetaan, niin multaa pitäisi käydä vähän ostamassa, niin saisin vielä vähän jatkettua noita pihahommia tänään. 

Näillä jaksaa taas ensi viikon töissä.

Lauantaipuuhaa

Tänään oli Myyrmäki-hallissa kirppis, johon taas suunnattiin ystävän kanssa. Tarkoituksena on aina päästä turhasta roinasta eroon ja niistä saatavat rahat on aina vaan plussaa. Ja kyllä siellä kuitenkin joka kerran plussan puolelle sentään jää. Ostoksia tuolla ei hirveästi ikinä ehdi tekemään, nyt tein yhdestä pöydästä kuitenkin erittäin halvalla pikkuisia löytöjä. Harvoin löytää mitään hyväkuntoista 10 sentillä. Yhteensä rahaa ostoksiin meni 5,80 €. Ja tietysti muutama euro pakollisiin makkaraan ja lakuihin. :)

Takasin ei tullut kovin paljoa ja noillekin osalle on jo sijoituspaikka olemassa. Kolmen viikon päästä on vielä kirppispöytä varattu viikoksi, joten siellä sitten viimeistään loput.

Kirppisurakan jälkeen lepäsin hetken kotona ja sitten lähdettiin kyläjuhlille tähän lähelle. Oltais menty A pyörällä ja minä tepastellen perässä, mutta meillä on joku epämääräinen pyöränkumienpuhkeamisepisodi ja A:nkin pyörän kumi oli rikki. Mieheltä on puhjennut jo kaksi kertaa peräkkäisinä päivinä.

Kyläjuhlassa oli pelle laulamassa, oli pieniä heittopelejä ja talutusratsastusta. A halusi ison hepan kyytiin.

Illalla maistuikin ruoka hyvin ja unikin tuli melkein heti. Pienimmälle. :)

Jännitystä ja kyselyä

A:lla oli tänään hammastarkastus. Se pelotti ja jännitti taas aikalailla, eikä tuoliin olis meinattu millään uskaltaa. Onneksi kuitenkin saatiin lopulta hampaat katsottua. Kaikki olivat tallella ja ehjiä.

Odotustilassa pestiin hampaat.

Iltapalapöydässä tuli se kysymys, että miten se vauva menee sinne mahaan. Iltapalapöydässä luettiin sitten sopivasti päivällä kirjastosta haettua kirjaa, joka sitten lopulta kertoihin ehkä enemmän siitä, miten voi saada vauvoja, jos perheessä on vaikka kaksi äitiä tai isää. Mutta kysely loppui onneksi tällä erää siihen, eikä yksityiskohtaisempaan vauvantekoprosessiin tarvinnut vielä mennä. 

Pieni postityttö

On niin erilaista asua rivitalossa, kun postitkin pitää hakea postilaatikosta. Itseltä ne meinaavat aina unohtua laatikkoonsa, mutta onneksi on pieni ahkera apulainen, joka ei unohda koskaan. Postien haku onkin siis nyt A:n tehtävä. Juuri juuri ylettää avaamaan ja sulkemaan laatikon. Joskus postia tosin on niin paljon, ettei meinaa syliin mahtua. A veisi tosi mielellään myös roskia, mutta ihan vielä ei pituus ja voimat riitä avaamaan roskasäiliön kantta ja heittämään isoa pussia sinne. Postin haku siis riittäköön luottamustehtäväski tällä erää. 

A osaa myös lajitella postit joko mulle tai hänelle (iskällehän ei juuri postia edes tule). Ja voi sitä innostuksen määrää, jos jostain kuoresta bongaakin oman nimen. Ennen se ei vielä niin kiinnostanut, mutta nykyään on mukavaa saada jotain ihan omalla nimellä varustettuna. Pitääkin ehkä joku päivä sujauttaa laatikkoon jotain ylläripostia, niin ei aina joudu vaan kantamaan äitille tulevia kuoria.

Loman lopetus

Loman viimeinen päivä oli sunnuntaina. Mies päätti lähteä Kouvolaan katsomaan pesäpalloa, niin eipä me kotiin jääty, vaan hyödynnettiin autokyydit ja suunnattiin A:n kanssa Tykkimäkeen. Tällä kertaa otin itsellekin rannekkeen, niin päästiin joihinkin juttuihin yhdessä.

Atreenalin-rata oli jälleen hyvä ja nyt vaijereiden siirtely sujui A:lta jo pääosin ihan itsenäisesti, joskin vaati keskittymistä kieli keskellä suuta.

Tähän reissuun oli hyvä lopettaa loma. Loma oli siinä mielessä tarpeeksi pitkä, että töihin oli jo ihan kiva palata. Tavallaan on ihan kiva päästä taas arkeen ja johonkin rytmiin kiinni. Ja jatkuuhan kesä ja lämpimät säät vielä, vaikka illat alkavatkin jo pimentyä.