Ruotsin risteilyllä

Käväistiin Ruotsin risteilyllä. Laivana oli Viking Linen M/S Mariella. 

Laivalla oli ihan viimesen päälle ajateltu pieniä matkustajia ja matka sujuikin rattoisasti leikkialueella. Tilat oli tosi hienot ja tekemistä oli ihan vauvoista teini-ikäisiin asti, useissa eri huoneissa. Myös se perinteinen pallomeri. Käytiin myös katsomassa nukketeatteria ja lisäksi ohjaajat järjestivät lapsille kivaa ohjelmaa iltamyöhään asti. Myös itse Ville Viikinki kävi lapsia tervehtimässä. 

Maissa otettiin kohteeksi Junibacken. Ollaan käyty siellä kolmisen vuotta sitten viimeksi ja voin suositella lämpimästi. Mutta näin perusristeilyn yhteyteen sitä ei kannata yhdistää, koska tulee liian kiire. Seuraavalla kerralla pitää yöpyä Tukholmassa, jotta ehtii kunnolla katsella koko paikan. Seuraavan kerran voisi käydä muutaman vuodeen päästä, kun tämä pienempikin jotain siitä ymmärtäisi. Laivalta on jonkun verran Junibackeniin matkaa. Käveltiin puolet matkasta ja loppupätkä mentiin ratikalla, kun löydettiin paikka, mistä saa ostettua lippuja. Ratikka oli ihan tupaten täynnä lastenrattaita ja muutenkin oli melko ahdasta. Sää oli sateinen, joten muutama muukin oli päättänyt tulla Junibackeniin samaan aikaan. Meitä odotti noin 45 minuutin pituinen jono. Ja kerrankin oli vähän huono tuuri, koska samalla hetkellä, kun päästiin jonon päähän, alkoi sataa ihan kaatamalla vettä ja sitä satoikin koko jonotuksen ajan. Meillä oli vaan tosi pieni sateenvarjo ja vaikka vaunuissa oli sadesuoja, pieninkin kastui ihan litimäräksi. On mulla vaan reipas vauva, siinä vaiheessa oli jo varmasti ihan hirveä nälkä ja vaatteetkin olivat märät, mutta heti kun pääsi vaunuista syliin, niin ei itkun itkua. A lähti isänsä kanssa leikkimään, kun me jäätiin pienemmän kanssa vaihtamaan kuivaa vaatetta ylle ja syömään. Ja sitten pääsi E:kin katselemaan paikkoja kantorepusta käsin. Koko paikka oli ihan tupaten täynnä ihmisiä, joten oli aika ruuhkaisaa. 

Lopuksi ajettiin taas satujunalla, joka oli jälleen vaikuttava (joskin vähän pelottava) kokemus. 

Junibackenissa on maailman ihanin kirjakauppa. Kaikki kirjat ovat tosin ruotsiksi, joten niitä ei tullut katseltua, mutta kaikenlaista oheistuotetta ja askartelu-/puuhailujuttuja oli vaikka kuinka. Olisin voinut ostaa kaupasta melkein mitä tahansa. Tällä kertaa ostokset jäivät kuitenkin tosi vähiin, yhden kivan muumi-bodyn löysin. 

Lähdettiin laivalle päin hyvissä ajoin, joten käveltiin koko matka. Yhteensä noin kahdeksan kilometriä tuli käveltyä päivän aikana. A:kin jaksoi tosi hyvin, vaikka loppumatkasta pitikin vähän matkustaa isin sylissä. Kyllä itselläkin tuntui jo jaloissa, varsinkin, kun oli vähän huonot kengät jalassa ja kannoin vauvaa koko matkan repussa. 

Kantoreppu oli koko reissun pelastus, laivassakin vauva viihtyi siinä pitkän aikaa. Oli paljon helmpompi kulkea, kun ei tarvinnut koko ajan odotella hissejä, jotka ovat aina tosi ruuhkaisia. Repun kyydistä oli myös hyvä katsella turvallisesti maisemia ja lopulta siihen oli hyvä nukahtaa. 

Itse en nukkunut laivassa kovin hyvin. Jostain syystä alkoi pelottaa, että koko laiva uppoaa ja sitten en saanutkaan enää unta. Vauvahormonit saavat pelkäämään kaikenlaista. Vauva nukkui erittäin hyvin, ensimmäisenä yönä kuuden tunnin pätkän ja toisena yönä seitsemän tuntia putkeen. Koko ajan kuuluva tasainen moottorin hurina ja pieni tärinä pitävät sikeässä unessa. 

Kotiin ostettiin tuliaiseksi Ville Viikinki, joka kätki sisäänsä monen viikon namipäivänamit.

Viikon liikunnat

Ensimmäinen viikko kesäkuuta ohi. Mun olis pitänyt harjoittaa mun juoksuohjelmaa jo viikon verran. Ensimmäisenä juoksupäivänä piti juosta 6 min + 6 min. Koska olin salilla ja odottelin jumpan alkamista, suoritin juoksun tylsästi matolla. Juoksin yhteen putkeen, ilman taukoja 11 minuuttia ja se meni ihan superkevyesti, huomioonottaen, että edellisestä lenkistä oli aikaa lähes 1½ vuotta. Viimeksi juoksemista aloittaessani olen ollut todella paljon huonommassa kunnossa, koska silloin en meinannut jaksaa edes 6 minuuttia ilman taukoja. Seuraavana päivänä tein kuitenkin sitten sen virheen, että lähdin yrittämään liikoja. Poikkesin juoksuohjelmasta, kun lähdettiin lenkille koko perheen voimin. 2 kilometriä jaksoin juosta ja lopulta oli pakko lopettaa ison ison ylämäen jälkeen. Alkoi sattumaan vatsaan. Loppumatka meni kävellessä. Lykkään tavoitteellista juoksua nyt vielä vähän aikaa. Keskityn käymään jumpissa ja juoksen pieniä n. 10 minuutin alkulämpöjä tässä alkuun. 

1. viikko: 

ma: juoksu 11 min + zumba 45 min

ti: juoksu 2 km + kävely 2 km

ke: lepo

to: 2 + 2 km vaunulenkki + love2dance 1 h

pe: 2 + 2 km vaunulenkki

la: lepo

su: 7 min juoksu + terve selkä 1 h

Tällaisen rytmin jos saisin pidettyä yllä, niin olisin ihan tyytyväinen. Viikossa pari lepopäivää, vähän rauhallista kävelyä ja 3 jumppaa.

Liiku, liiku

Elixia-jäsenyyteni on ollut syksystä asti tauolla raskauden takia. Nyt jäsenyys on ollut kuukauden päivät auki. Tauon jälkeen olen käynyt Love2dance-, Bootylicious ja core-tunneilla. Lisäksi olin E:n kanssa kerran Strong Mama -tunnilla, joka on ainoa tunti, jonne vauvan voi ottaa mukaan. Lapsiparkkiinkin saisi jo jättää, mutta en halua ihan näin pientä vielä jättää.

Tällä erää Love2dance -tunti on mielekkäin ja tunnilla on kivaa. Vihdoin pystyy liikkumaan ilman, että koko ajan sattuu johonkin ja pysyin jopa ohjaajan perässä ihan entiseen malliin. Tosin tunti on sen verran tehokas, että puolituntinen olisi riittänyt vallan mainiosti. Sen jälkeen alkoi oma kunto vähän hyytyä ja muutamaa juttua en vielä pystynyt tekemään ollenkaan, ei vaan ole keskivartalossa riittävästi voimaa. Ja vähän kolotuksiakin tuli lopputunnista.Toisaalta, koska jumppaan pääseminen aiheuttaa aina pientä sumplimista ja aikatauluttamista, on vain järkevää käyttää aika tehokkaasti ja niin, että tuntee tehneensä.

Minulla ei varsinaisesti koskaan ole ollut pudotettavaa painoa. Nyt olen kuitenkin painavampi kuin ikinä ja vyötäröllä on inha uimarengas. Paino ei nytkään ole ylipainon puolella, mutta pakko myöntää, että oma peilikuva ei tällä hetkellä miellytä. Plus kaikki omat housut puristavat, enkä ole valmis koko vaatekaappia pistämään uusiksi, järkevämpää on luopua tästä pelastusrenkaasta. Ruokavalioiden noudattamiseen ei vaan riitä motivaatiota ja millekään dieteille en nyt ala imetyksen takia. Kokeillaan siis liikunnan avulla. Eikä ole haitaksi, että kunto kasvaa siinä sivussa.

Juoksukunto on tällä hetkellä ihan nollassa. Juokseminen kuitenkin nostaa kuntoa tehokkaasti ja painokin siinä putoaa pikkuhiljaa. Lisäksi juokseminen on ihan kivaakin, kunhan sen saa rullaamaan. Pari vuotta sitten aloitin juoksemisen myös ihan nollasta ja pääsin kolmessa kuukaudessa kymppi-kuntoon. Käytin silloin Maximin sivuilta löytyvää aloittalijoiden juoksuohjelmaa ja samaa ajattelin käyttää nyt. Huomenna on sopivasti maanantai ja 1. päivä kesäkuuta, joten mikäs sen parempi päivä aloittaa uusi juoksurutiini. Tavoitteeksi voisin ottaa elokuun lopussa (29.8.) järjestettävän Midnight-runin, johon on juuri sopivasti kolme kuukautta aikaa. Viimeksi juoksin kyseisen matkan samassa tapahtumassa kaksi vuotta sitten.

(Kuva vuodelta 2013)

Pihatalkoissa

Tänään oli taas vuorossa taloyhtiön kevättalkoot. Edelliset talkoot pidettiin syksyllä. Sää alkuun vähän jännitti ja pohdinnassa oli jo hetken, että pitääkö koko talkoita siirtää. Sääennuste lupasi sadetta ja tarkoituksena oli kuitenkin esim. maalata, joka ei ole ihan paras sadesään tekeminen. Maalaushommat kuitenkin aloitettiin rohkeasti aamupäivällä ja lopulta sää oli mitä kaunein ja sopivin pihapuuhasteluille. Ainoastaan iltasella tuli yksi kova sadekuuro, mutta silloin oli juuri saatu kaikki hommat päätökseen. 

Pääasiallisena hommana oli aitojen maalausta. Maalattiin miehen kanssa yhteisiä aitoja ja mies maalasi vielä oman pihamme aidan ulkopuolelta. Aidassa oli muutamia melko huonoja lautoja, joihin hankitaan uudet ehjät laudat, kunhan kerkeämme. 

Itse ajelin nurmikkoa, sekä yhteistä, että omaa ja vähän trimmasin trimmerillä. A:lla meinasi alussa olla vähän tylsää, mutta kunhan piha pikkuhiljaa täyttyi kavereista, viihdyttiin pihalla koko päivä. 

Pidän tällaisessa yhtiössä asumisesta sen takia, että asioita tehdään yhdessä, eikä isoja päätöksiä tarvitse tehdä yksin. Itsenäisempää kuin kerrostalossa, mutta ei kuitenkaan tarvitse olla ihan kaikesta vastuussa vain itse. Meillä on asuntorivin takana piha-aitojen takana hukkamaata, joka on tällä hetkellä ihan rikkaruohojen valtaamaa. Yhteistuumin päädyttiin siihen, että siihen perustetaan yhteisöllisesti kasvi-/yrttimaa. Olen asiasta ihan innoissani, koska en ole itse mikään viherpeukalo, enkä tiedä viljelystä mitään, niin pääsen nyt samalla näkemään, miten sellaiset istutuslaatikot perustetaan. Ja kun niitä hoidetaan yhdessä, en varmaan saa kasveja heti tapettua. Pinta-alaa on myös monen monen metrin verran, joten siihen mahtuu istuttamaan vaikka kaikki mahdolliset yrtit.

Talkootarjoilut on aina ihan viimeisen päälle ja koko päivän aikana kävimme kolmesti syömässä erään naapurin kotona. Ensin lounaksi makkaraa ja salaattia, sitten kahviaikaan kahvit ja itsetehdyt pullat ja lopuksi vielä iltapalaksi tilattiin pitsat. Ja jälleen kaikki olivat kuin yhtä suurta perhettä. Lapset juoksevat vapaasti ja kaikki pitävät tasapuolisesti kaikista lapsista huolta. Ja näyttipä siltä, että lapsimäärä tulee vielä kasvamaan kenties syksyn aikana.

Pikku-E pääsi naapurin syliin sillä välin kun me söimme. E oli oikein hyvä talkooapulainen ja nukkui kerrankin pitkiä päikkäreitä. Ensin aamupäivällä reilun tunnin vaunuissa. Käytiin kotona välillä syömässä ja sitten pieni matkusti liinassa sillä välin, kun käytiin naapurilla syömässä. Liinassa alkoi taas uni painaa, josta siirsin nukkumaan vaunuihin. Unet jatkuivatkin noin kolmen tunnin ajan, pihalla kun oli sopivasti meteliä. Koko ajan joku ajoi nurmikkoa tai piti muuten vaan meteliä ja vaunutkin liikkuivat kivasti sopivin väliajoin, kun vaihdoin työskentelypaikkaa. Tänään tuli myös 4 kuukautta täyteen ja hyödynsin aurinkoisen sään ja vasta-ajetun nurmikon ja kuvasin vähän pihalla. Ristiäislahjaksi saadut aurinkolasitkin pääsivät tositoimiin.

♥♥♥

Vappu

Vappu on sujunut mukavissa merkeissä. Käytiin jo viime viikonloppuna hakemassa tytöille vappuvallot. Vauvakin sai ensimmäisen pallonsa. 

Vappuaattona käytiin seurakunnan vappujuhlassa, jota oli odotettu koko viikko. Siellä A tapasi kerhokaverinsa ja kävi pomppulinnassa. Lisäki oli ongintaa, munkkeja ja kasvomaalaus. Pikkusisko nukkui koko reissun ajan, eikä tiedä missään käyneensäkään 

Täksi päiväksi oltiin kutsuttu kaikki naapuruston tytöt meille vappujuhliin. Kutsut tehtiin jo aiemmin viikolla. 

Vähän jännitin, että tuleeko ketään, kun monilla voi olla vappuna jo jotain muuta ohjelmaa ja kutsutkin vietiin vain pari päivää ennen. Kävi kuitenkin tuuri ja kaikki kutsutut pääsivät tulemaan. Yhteensä pöytään istui siis 8 tyttöä, ikähaarukalla 4-9. Munkkeja meni viidessä minuutissa 20. 

Olen vain kerran aiemmin tehnyt munkkeja ja niidenkin onnistumista hieman jännitin. Niistä tuli kuitenkin ihan täydellisiä ja niin herkullisia. Onneksi vappu on vain kerran vuodessa, ei näitä jotenkin osaa muulloin tehdä. 

Ennen juhlia oli vähän koristeltu leijuvilla ilmapalloilla. Niin paljon kivemmat noin kuin alaspäin roikkumassa. 

Munkkien jälkeen tytöt leikkivät erilaisia leikkejä. Mutta kun on kahdeksan tyttöä yhdessä, niin koko ajan joku mököttää ja loukkaantuu ja asiat on huonosti. Eikä tapaturmiltakaan voi täysin välttyä. Mutta vissiin oli kuitenkin ihan hauskaa kaikilla. Naamiaishengen mukaisesti täällä oli aika monta prinsessaa. 

Eiköhän me juhlita vappua näin vielä joskus uudestaankin.

Pakollinen messupostaus

Tänä vuonna, kuten joka vuosi, käytiin taas Lapsimessuilla. Ja samalla kokoonpanolla kuin ennenkin, eli bestis ja molempien tytöt. Nyt pääsi pieninkin mukaan. Alkumessut vietettiin vaunuissa, mutta lopulta oli vaunut niin täynnä ostoksia, että onneksi oli kantoliina mukana. Siinä oli hyvä nukkua pienet päikkärit ja katsella messuhulinaa.

Tytöille oli paljon kaikkea puuhasteltavaa ja kaikissa pisteissä ei edes ehditty käydä. Messuilla oltiin seitsemän tuntia, mutta silti jotenkin aika loppui taas kesken. Tosin siinä vaiheessa alkoi väsymyskin jo painaa, eikä vaunuihinkaan olisi mahtunut enää mitään.

Onneksi tässä oli kahden ihmisen ostokset. Rahaa meni yhteensä pienen matkan verran.

Outlet-puolelta löytyi itselle kosmetiikkaa. Kun ripsarit, jotka normaalisti maksavat parikymppiä, maksoivat vaan vitosen kappale, oli niitä hyvä ottaa muutama jemmaan. 

Villervallan osastolla oli ihan tosi kivoja mekkoja. A sai valita itselleen yhden kesäksi, valinta osui jätskimekkoon. Pikkosisko sai huivin.

Myös tukaani- ja kiivimekot oli kivoja. 

www.villervalla.se

Pikkusisko sais harson ja kissapöksyt. Lisäksi ostin tutteja ja vitamiineja.

Ilmaisjuttuja oli tänä vuonna melko vähän, muutamia välipalajuomia ja puuropusseja.

Kivaa oli jälleen kerran ja ensi vuonna uudestaan. Mietittiin jopa, jos messuiltais ensi vuonna kaksi päivää. Eka päivä lasten kanssa ja toinen sitten ilman. Ensi vuonna kun on se pieni vipeltäjäkin mukana.

Lomalla

Pääsiäispyhät oli ja meni. Oleilimme kotosalla ja teimme arkisia askareita. Miehellä alkoi pitkäperjantaista loma, joka jatkuikin koko viime viikon. Mukava yllätys, kun en muistanut koko lomaa ollenkaan. 

Plantagen mainosti olevansa koko pääsiäisen auki, joten sinne suuntasimme heti perjantaina. Onneksi mies lähtee lähes aina mukaani, kun keksin jonnekin haluta. Paljon mukavampi mennä yhdessä koko porukalla. Reissulta kotiutui kevätkukkia. Orvokit pääsevät ovenpieleen ja leinikit taidan laittaa makuuhuoneen ikkunalle, kunhan vähän lämpenee. Ostin myös pari minihortensiaa, mutta en tule hortensioiden kanssa toimeen, vaan ne kuolevat aina käsiin, vaikka mitä tekisin.

Pääsiäislauantaina keksin sitten haluta Ikeaan. Ja sinnekin lähdettiin koko perheen voimin. Tarvitsin lehtikoteloita A:n puuhakirjoille ja omille ruokalehdille. Ja Ikea oli taas jälleen kerran aivan tupaten täynnä. Ei viitsitty edes yrittää ravintolan puolelle, vaan oli pakko käydä viereisessä perheravintolassa syömässä. Ikean jälkeen käytiin vielä katsomassa mattoja. Yleensä lähdetään kaupoista tyhjin käsin, mutta nyt saatiin yksi mattotilaus tehtyä ja toinen matto kannettiin suoraan kotiin. Keittiö sai heräteostoksena uuden maton, josta tykkään tosi kovasti. 

Mies innostui pesemään kaikki ikkunat uudella ikkunanpesukoneella, joka olikin kyllä ihan kätevä. Pihahommat edistyivät sen verran, että omena- ja luumupuu leikattiin ja sekä etu, että takapihalle istutettiin uutta nurmikkoa. Itse olen yrittänyt vähän siistiä kukkapenkkejä.

Ihan parasta on ollut olla kaikki yhdessä kotona. Ehtii ihan eri tavalla puuhastella kaikkea kuin arkena. Itsehän olen koko ajan lomalla, mutta onneksi miehelläkin on vielä tänä vuonna monta viikko lomaa. 

Sormuskuvia

Tänään käytiin mummolassa ja otettiin muutama kuva Pikkusiskosta kastemekkoon ja sormukseen sonnustautuneena.

 

Blogia ei aina tule päivitettyä reaaliajassa, mutta yritän latailla Instagramiin kuvia vähän ahkerammin. Insta-tilini löydät täältä. Tervetuloa seuraamaan!

Vauvajuttuja kirjoittelen pääasiassa toiseen blogiin, jonne pääset tästä. Kuvattomia postauksia, lähinnä itselle muistoksi tästä ajasta, mutta tervetuloa lukemaan sinnekin, jos aihe kiinnostaa.  

Muutama sana ristiäisistä

Saatiin viimeisetkin ristiäiskuvat, joten juhlistakin voisi sanoa muutaman sanasen. 

Juhlia vietettiin pari viikkoa sitten läheisissä seurakunnan tiloissa. Juhlat sujuivat hyvin ja juhlapaikka oli juuri sopivan kokoinen meidän tarpeisiin. Muut tarjottavat tehtiin itse, mutta kakusta en jaksanut alkaa stressaamaan, vaan tilasin sen valmiina. 

Pappi oli aika persoona. Siunaamisen jälkeen pappi nappasi vauvan syliin, jota en ole ennen nähnyt tapahtuvan. Ja lopuksi kun virallinen osuus oli ohi, pappi nappasi kameran serkultani ja alkoi ottaa kuvia. :) Kahvitilaisuudessa pappi myös rohkeasti korkkasi tarjoilupöydän kruunanneen kakun. Kukkia en tällä kertaa tilannut kukkaliikkeestä, vaan hyödynsin tulppaaniaikaa ja rakensit kimput niistä ja muutamista pajunkissanoksista.

Tajusinpas, että päivänsankarista ei tullut otettua yhtään kuvaa yksinään kastemekossa, joten se asia pitää vielä korjata tässä lähipäivinä. Kuvaukseen täytyy ottaa vielä rekvisiitaksi pikkuinen sormus, joka tuli lahjaksi kummitädiltä. Aurinkolaseja toivottiin ja ne saatiin toisilta isovanhemmilta. Toisilta isovanhemmilta saatiin toivottu puuhamatto jo ennen joulua, mutta otettiin se vasta ristiäisten jälkeen käyttöön. Muutkin lahjat olivat kivoja ja tarpeellisia. 

Tyttöjen shoppailupäivä

Perjantaina oli Pikkusiskon 2 kk-neuvola. Neuvolan jälkeen päätettiin käväistä Sellossa ostamassa yhdet housut. Kaikissa kaupoissa oli kuitenkin alkanut välikausialet ja homma lähti sitten vähän lapasesta. Muutenkin vietettiin Sellossa koko päivä, kun siellä sattui olemaan Paula Play -kiertue, jota A halusi jäädä katsomaan. Lapset saivat myös mennä Sellon lavalle laulamaan. A ei ole ennen uskaltanut, kun ollaan kyseisessä tapahtumassa oltu aiemmin. Se on ilmeisesti jäänyt jonkun verran harmittamaan, koska nyt A keräsi kaiken rohkeutensa ja kävi lavalla laulamassa Kolme varista. Minä tietysti videoin esityksen, mutta jostain syystä video hävisi puhelimesta. Pikkasen harmitti.

Mitä me sitten ostettiin. 

Tytöille vaatetta. Itselleni en mitään etsinyt, mutta ihan sattumalta löysin housut, jotka tulivat tosi tarpeeseen, koska kaikki vanhat housuni ovat vielä jonkun verran turhan tiukkoja, ennen kuin pääsen taas omiin mittoihin. 

A on uloskasvanut lähes kaikista housuistaan. Sukkahousuja käytetään aika paljon, joten sukkisvalikoima sai täydennystä. Lisäksi löytyi parit hyvät ohuet vuorelliset housut, joille kohta kevään lämmetessä tulee tarvetta. Sopivat hyvin vaikka pyöräilyyn ja muuhun kuivan kelin ulkoiluun. Myös uusille lenkkareille oli tarvetta ja nekin löytyivät. 

Pikkusiskolle löytyi ehkä maailman söpöin uimapuku, jolle varmaan tulee vielä paljon käyttöä, kun siskonsa ja isänsä ovat aikamoisia vesipetoja. 

Näitä pöksyjä ja huivi lähdettiin alunperin hakemaan. 

Ja löytyi sitten vähän muutakin.. 

Paljon löytyi ihan tarpeeseen ja loputkin tulevat varmasti käyttöön. Oli mukava päivä ja hyvät shoppailukaverit. Toinen veteli vaunuissa sikeitä koko reissun, yhden välisyötön taktiikalla.

Kevät

Edellisestä postauksesta onkin näköjään vierähtänyt jo monen monta viikkoa ja talvi on vaihtunut pikku hiljaa kevääseen. Eilen sateli vielä vähän lunta, mutta kevään merkkejä puskee jo kukkapenkistä. Pienen pieniä alkuja, jotka päivä päivältä lisääntyvät. Kovin isoja ne eivät vielä ole, kun yöpakkaset ovat jatkuneet edelleen. Jännityksellä saa odottaa, mitä kaikkea kukkapenkistä nousee, kun säät tästä vähän vielä lämpenevät. Tämä on ensimmäinen kevät tässä kodissa, viime kesänä muutimme, kun oli jo kesäkukkien vuoro. Lisäksi syksyllä heiteltiin kukkapenkkiin sipuleita, ainakin tulppaaneita, mutta ehkä jotain muitakin.

.

Myös sisällä ovat istutuspuuhat lähteneet käyntiin. Kaapissa odotti iso pino erilaisten kukkien siemeniä istuttamistaan. Suurin osa noista olikin sellaisia, jotka istutetaan suoraan maahan kesän alussa, mutta esikasvatettavia ollaan istutettu nyt sisälle. 

Ensimmäisistä purkeistä on noussutkin jo pientä vihreää. A oli myös istuttanut kerhossa jotain kasvamaan, luulisin sen olevan ohraa tms. ja sekin nostaa jo mullasta päätään. 

Sitten pitäisi vielä päättää, mihin kohtaan pihaa mitäkin siemeniä heitellään, mutta sitä ehtii vielä jokusen viikon pohtimaan. :) 

Onnea on...

Täällä eletään onnensekaisissa tunnelmissa. Vauva on tänään jo viikon vanha. Muistin kyllä edelliseltä kerralta minkälaisen valtavan onnellisuusbuustin uusi pieni ihminen saa aikaan. En kyllä ehkä muistanut, että se on näin valtaisa ja olo tuntuu näin hyvältä. Nyt tuntuu, että kaikki ympärillä olevat asiat tekevät onnelliseksi.

Suurin onni tulee tällä hetkellä vauvasta, joka on maailman täydellisin ja ihanin ja kaunein. ♥ 

Onnea on myös vauvan isosisko, joka on myös ihan rakastunut vauvaan ja osallistuu joka ikiseen vaipanvaihtoon ja hoitotoimenpiteeseen. Vauvaa myös halaillaan ja pusutellaan useasti päivässä.

Onnea on ihana mies, johon pystyy turvaamaan hädän (lue: supistusten) hetkellä. Ja joka ei vähästä hätkähdä (lue: näkymä synnytyssalissa). Sain mieheltä toisen helan jo olemassaolevaan Kalevala-korun lapsikoruun. Nyt siinä on kaksi samanlaista vierekkäin pinkeillä kivillä. Näihin pitäisi varmaan käydä kaiverruttamassa vielä murusten nimet. Sen voisi tehdä vaikka samalla, kun käyn korjauttamassa sormukseni katkaisun jäljiltä. Hyvin erottaa kuvasta, kumpi on uusi ja kumpi on ollut käytössä jo pidempään.

Onnea on myös sellaiset arkiset asiat kuin pirteänväriset kukat kotona. 

  
Ja ylipäänsä tämä koti, johon olen ihan rakastunut. Olen ollut koko täällä asumisen ajan raskaana ja enempi ja vähempi vaivainen. En ole pystynyt puuhastelemaan niin paljon kuin olisin halunnut, kun koko ajan on ollut kaikkea vaihtelevaa väsymystä/kiputilaa, joka on vienyt voimia ja jaksamista. Lisäksi syksyllä tein vielä paljon töitä. Nyt pystyy vihdoin puuhastelemaan ihan arkisia kotitöitä ja keskittymään kotiin. Sen, mitä nyt vauvanhoidolta ehtii, mutta oma vointi ei enää ole esteenä. Ja ilontunteita aiheutti tällä viikolla myös se, että sai vetää oman normaalin talvitakin päälleen ja talvikengät pystyy laittamaan jalkaan kumartumalla, ilman että jättimäinen masu olisi tiellä. :)  

-Henna-

Vaaleanpunaista (+ vessaa)

Jostain syystä Ystävänpäivä on ollut jo pitkään mielessä. Ystävänpäivään kuuluvat luonnollisesti vaaleanpunainen ja sydämet. Parin päivän takaiselta Ikea-reissulta lähti mukaan kimppu vaaleanpunaisia koristeoksia. Lehtien muodosta tulee jotenkin sydämet mieleen. Näille oli jo paikka katsottuna vessan tasolta.

Kaveriksi lähti myös tuollainen mehikasvi, joka on pitänyt ostaa jo pidemmän aikaa. Satuin löytämään täydellisen symmetrisen yksilön. Kotona vasta huomasin, että terälehtien reunat ovat aavistuksen vaaleanpunertavat, joten sopii oksien kaveriksi loistavasti. 

Nämä molemmat päätyivät siis vessaan. Meillä on todella pieni vessa, mahtuu asioimaan, mutta ei vie yhtään turhaa tilaa. Pesualtaan vieressä on puutaso, jota on kiva sisustaa sesongin mukaan. Seinällä on vielä isot ruuvit edellisten asukkaiden jäljiltä. Etsin kuitenkin edelleen jotain tuohon seinälle joten en viitsi repiä ruuveja vielä pois.

Vessa koki myös pientä uudistumista ennen joulua. Vanha vessanpönttömme, joka oli alkuperäinen 40 vuoden takainen, alkoi jo pikku hiljaa reistailla ja hajosi koko ajan vaan lisää. Olimme jo hankkimassa itse uutta, mutta onneksi mies tajusi selvittää, että pöntön kaltaiset hankinnat kuuluvat taloyhtiölle. Pienen vastoinkäymisen jälkeen saimme juuri ennen joulua uuden hienon ja kiiltävän pöntön, joka kestääkin varmasti seuraavat kymmenet vuodet.