Käväistiin Ruotsin risteilyllä. Laivana oli Viking Linen M/S Mariella.
Laivalla oli ihan viimesen päälle ajateltu pieniä matkustajia ja matka sujuikin rattoisasti leikkialueella. Tilat oli tosi hienot ja tekemistä oli ihan vauvoista teini-ikäisiin asti, useissa eri huoneissa. Myös se perinteinen pallomeri. Käytiin myös katsomassa nukketeatteria ja lisäksi ohjaajat järjestivät lapsille kivaa ohjelmaa iltamyöhään asti. Myös itse Ville Viikinki kävi lapsia tervehtimässä.
Maissa otettiin kohteeksi Junibacken. Ollaan käyty siellä kolmisen vuotta sitten viimeksi ja voin suositella lämpimästi. Mutta näin perusristeilyn yhteyteen sitä ei kannata yhdistää, koska tulee liian kiire. Seuraavalla kerralla pitää yöpyä Tukholmassa, jotta ehtii kunnolla katsella koko paikan. Seuraavan kerran voisi käydä muutaman vuodeen päästä, kun tämä pienempikin jotain siitä ymmärtäisi. Laivalta on jonkun verran Junibackeniin matkaa. Käveltiin puolet matkasta ja loppupätkä mentiin ratikalla, kun löydettiin paikka, mistä saa ostettua lippuja. Ratikka oli ihan tupaten täynnä lastenrattaita ja muutenkin oli melko ahdasta. Sää oli sateinen, joten muutama muukin oli päättänyt tulla Junibackeniin samaan aikaan. Meitä odotti noin 45 minuutin pituinen jono. Ja kerrankin oli vähän huono tuuri, koska samalla hetkellä, kun päästiin jonon päähän, alkoi sataa ihan kaatamalla vettä ja sitä satoikin koko jonotuksen ajan. Meillä oli vaan tosi pieni sateenvarjo ja vaikka vaunuissa oli sadesuoja, pieninkin kastui ihan litimäräksi. On mulla vaan reipas vauva, siinä vaiheessa oli jo varmasti ihan hirveä nälkä ja vaatteetkin olivat märät, mutta heti kun pääsi vaunuista syliin, niin ei itkun itkua. A lähti isänsä kanssa leikkimään, kun me jäätiin pienemmän kanssa vaihtamaan kuivaa vaatetta ylle ja syömään. Ja sitten pääsi E:kin katselemaan paikkoja kantorepusta käsin. Koko paikka oli ihan tupaten täynnä ihmisiä, joten oli aika ruuhkaisaa.
Lopuksi ajettiin taas satujunalla, joka oli jälleen vaikuttava (joskin vähän pelottava) kokemus.
Junibackenissa on maailman ihanin kirjakauppa. Kaikki kirjat ovat tosin ruotsiksi, joten niitä ei tullut katseltua, mutta kaikenlaista oheistuotetta ja askartelu-/puuhailujuttuja oli vaikka kuinka. Olisin voinut ostaa kaupasta melkein mitä tahansa. Tällä kertaa ostokset jäivät kuitenkin tosi vähiin, yhden kivan muumi-bodyn löysin.
Lähdettiin laivalle päin hyvissä ajoin, joten käveltiin koko matka. Yhteensä noin kahdeksan kilometriä tuli käveltyä päivän aikana. A:kin jaksoi tosi hyvin, vaikka loppumatkasta pitikin vähän matkustaa isin sylissä. Kyllä itselläkin tuntui jo jaloissa, varsinkin, kun oli vähän huonot kengät jalassa ja kannoin vauvaa koko matkan repussa.
Kantoreppu oli koko reissun pelastus, laivassakin vauva viihtyi siinä pitkän aikaa. Oli paljon helmpompi kulkea, kun ei tarvinnut koko ajan odotella hissejä, jotka ovat aina tosi ruuhkaisia. Repun kyydistä oli myös hyvä katsella turvallisesti maisemia ja lopulta siihen oli hyvä nukahtaa.
Itse en nukkunut laivassa kovin hyvin. Jostain syystä alkoi pelottaa, että koko laiva uppoaa ja sitten en saanutkaan enää unta. Vauvahormonit saavat pelkäämään kaikenlaista. Vauva nukkui erittäin hyvin, ensimmäisenä yönä kuuden tunnin pätkän ja toisena yönä seitsemän tuntia putkeen. Koko ajan kuuluva tasainen moottorin hurina ja pieni tärinä pitävät sikeässä unessa.
 |
| Kotiin ostettiin tuliaiseksi Ville Viikinki, joka kätki sisäänsä monen viikon namipäivänamit. |
