Käynnistymisvaikeuksia

Reissu oli niin ihana, että en meinaa millaan päästä arkeen kiinni. Väsyttää koko ajan ihan hirveesti ja ollaan nukuttu parin tunnin päikkäreitä. Siinä on vaan se ongelma, että kun itsekin nukkuu, niin ei saa sitten koko päivänä oikein tehtyä mitään omia juttuja. Mies lähti tänään taas reissuun ja on koko viikonlopun poissa. Onneks viikonlopuksi on ohjelmaa, huomenna pihatalkoot ja sunnuntaillekin ehkä jotain, niin pääsee tuonne ulos puuhailemaan muiden kanssa.

Ei karta kaikkiaan huvita tarttua graduun, kun se on yhtä sekamelskaa tällä hetkellä. Lisäksi pitäisi tehdä niitä haastatteluita nyt viitisen kappaletta ja yritin viimeseen saakka vältellä haastatteluihin joutumista, koska se ei ole itselle yhtään luontevaa. Ja kaikein muun ajan, kun tekee jotain muuta, se on koko ajan silti alitajunnassa mielessä, ja kaikesta muun tekemisestä tulee huono omatunto. Ensi ja sitä seuraavalla viikolla pitäisi opiskelukuviot seuraavalle vuodelle selvitä. Onko paljon opiskeluita ja oikein tiivis vika vuosi vai onko vähemmän ja vois vaikka mennä johki töihin vaihteeks. Joka tapauksessa, oli miten vaan, niin vuoden päästä pitäis kaiken järjen mukaan olla ohi.

P.S. Kuvat lisätty Pariisi-päivityksiin. 

Viimeinen päivä

Aamusella kun oltiin pakattu ja syöty kaikki jämät hotellihuoneesta, etsittiin kuuluisa punainen mylly. Se olikin ihan lähellä ja se olisi kyllä pitänyt nähdä pimeällä, kun myllyn siivet olisi olleet valoissa ja pyörineet. Pidimme myös hauskaa myllyn edessä olevalla tuulikoneella ja otettiin kuvia.

Moulin Rouge

Viimeiseksi päiväksi säästimme myös kohteen, jota itse odotin eniten. Madame Tussaudin vahakabinetin. Olen käynyt kyseisessä kabinetissa Nykissä ja se oli ainakin upea. Tällä kertaa näyttelyssä oli melko paljon kaikkia ranskalaisia tyyppejä, keistä ei ollut mitään tietoa. Oli kuitenkin myös paljon tuttuja hahmoja ja paljon herkullisia kuvauspaikkoja. Kuvia tulikin otettua niin paljon ylipäänsä koko reissun aikana niin, että melkein tuli loppui tila kamerasta. Ajotus oli myös siinä mielessä loistava, että siellä ei ollut kuin muutama ihminen meidän lisäksi, joten saimme ihan rauhassa poseerata ja näki kaiken hyvin ilman, että oli muita ihmisiä tiellä.

Minä ja Frankenstein

Iltapäivällä käytiin vielä syömässä mielettömän isot salaatit, josta itse söin ehkä kolmasosan. Astia oli ihan järjenvastaisen kokoinen, samankokoinen, missä itse valmistaisin neljän hengen perheelle lasagnen.

Grande Salaatti

Haettiin vielä laukut hotellilta ja lähdettiin lentokentälle. Ensimmäisen kerran varmaan koskaan lento meni tosi hyvin. Normaalisti korvat on ihan tukossa ja särkee koko matkan, mutta nyt ei tuntunut korvissa kertakaikkiaan mitään. Pahoinvointikin pysyy hyvin poissa lääkkeen avulla.

Ihana oli tietysti tulla kotiin, mutta oli jotenkin haikeaa lähteä. Ehkä se, että nyt alkaa taas aherrus täällä kotona ja seuraavasta lomasta ei ole vielä tietoa. Matkaseura oli myös mitä parhainta, ihana kun voi olla täysin oma itsensä ja rakkaat ystävät kestää kaikki mun omituisuudet. Alkohan se meno viimesinä päivinä mennä jo vähän sellaseks, että ihan hyvä päästä toiseen seuraan välillä. :)

Suomeen kun tuli, ja varsinkin kun oli yö, niin kylläpä tuntui liikenne ainakin rauhalliselta ja muutenkin näytti jotenkin tosi siistiltä ja selkeältä koko ympäristö. Kotona ei ollut ketään, kun tulin, joten sain nukkua ihan rauhassa, kohta lähden hakemaan A:n kotiin ja sitten katsellaan rauhassa kaikki tuliaiset (joita tulikin ihan reippaasti ostettua) ja vaihdellaan kuulumisia.

Äitienpäivä Pariisissa

Ollaan normaalisti herätty siinä seittemän maissa, mutta tänään nukuttiin melkein kymmeneen. Olinkin saanut heti aamusta äitienpäiväkortin sähköpostiin ja kuulin vielä puhelimitse äitienpäiväonnittelut. Sitten suunnattiin meidän ensimmäiselle ranskalaiselle kahvila-aamiaiselle. Oli kyllä vähän pettymys, kun siihen sisältyi croisantti, mehu ja pari palaa kuivahkoa patonkia voin/hillon kera. Hyvin piti kuitenkin nälkää, koska itselleni ei tullut nälkä oikeastaan koko päivänä. Jälkkäriksi otettiin tosin vielä täytetyt crepet. 

Ranskalainen aamiainen

Siitä jatkettiin Dali-näyttelyyn ja kestikin varmaan puoli tuntia, että löydettiin perille. Suunnistaminen on jotenkin uskomattoman hankalaa. Oli pakko turvautua Iphonen apuun. Näyttely oli mielenkiintoinen. Sillä aikaa, kun katselimme taidetta, ulkona oli tullut tosi kaunis ja lämmin päivä. Käytiin katsomassa erästä kirkkoa ja käveltiin kaupungilla. Oli tarkoitus käydä myös second hand-myymälöissä, mutta ne oli valitettavasti kiinni. 

Dalin valuva kello

Tultiin pariksi tunniksi hotellille lepäämään, jonka jälkeen lähdettiin ravintolaan maistamaan sammakonreisiä. Eivät olleet mitenkään ihmeellisiä, ei maistunut oikein miltään ja koostumus oli sama kuin kanassa. 

Sammakonreisiä soossissa

Illalla kävimme katsomassa vielä Eiffelin iltavalaistuksessa ja se oli kyllä älyttömän upea. Tänään oli muutenkin ehkä paras päivä, rentoa oleilua ilman kiirettä mihinkään. Ostoksiakin tuli jonkun verran tehtyä. 

Eiffel iltavälkkeessä

Yleensä koen ulkomaat aina jotenkin vähän pelottavina ja ahdistavina, mutta täällä ei jotenkin tunnu yhtään siltä. Vaikka liikenne on todella sekopäistä ja ihmiset ei puhu englantia, niin on jotenkin sellanen rento ja lepposa fiilis, eikä asioita oteta liian vakavasti. Kaikki koiratkin kulkee täällä ihan vapaina ja ihmiset vaan halailee ja pussailee kaduilla ja on rakastuneita. Huomenna on huoneen luovutus puoliltapäivin ja koska lento lähtee vasta iltasella, säästimme huomiselle Moulin Rougen ja Madam Tussaudin vahakabinetin.

Katakombit

Tänään oli vuorossa katakombit. Ensimmäinen pysähdys oli apteekissa, josta hankin pari pakettia rakkolaastareita ja paikkailin rikkinäisiä jalkojani. Heti tuntuikin kävely huomattavan paljon paremmalta, sen olis voinu tehdä jo paljon aiemmin. Katakombien jonossa seisottiin 2 ja puol tuntia, joka kyllä sujui yllättävän nopeasti. Sitten päästiin maan alle katsomaan 6 miljoonaa kuollutta pariisilaista. Siellä oli kaikki luut pinossa. Ensimmäinen käytävä oli niin ahdas ja ahdistava, että piti laulaa vähän lastenlauluja, niin ei pelottanut niin paljon. Kierros kesti 45 minuuttia, jonka jälkeen pitikin kiiruusti etsiä vessa- ja ruokapaikkaa. Seuraavaksi lähdettiin asennuttamaan kaverille tatuointia ja koska en saanut seurata operaatiota, seikkailin sen aikaaa yksinäni ja kävin ostamassa itselleni Pariisi-paidan. Pidin kyllä koko ajan sijainnin tarkasti mielessä, etten eksynyt. Huomisen ohjelma ei ole vielä lukkoonlyöty, mutta käydään ainakin äitienpäivä-aamiaisella syömässä croisantteja.

Pitkässä jonossa

Pääkallo ja toinen pääkallo

Louvre

Tänään oli vuorossa Louvre. Koska kaikkien jalat oli ihan muussina edellisestä päivästä, ostettiin kahden päivän metroliput ja liikuttiin pisimmät matkat metrolla, joka sujuikin nyt jo vähän paremmin. Itse olin kyllä edelleen aivan pihalla koko systeemistä ja voisin oppia sen ehkä kuukauden aktiivisen käytön jälkeen. Ja metrosta huolimatta kävelyä tuli silti ihan kiitettävästi. Louvre oli rakennuksena todella iso. Sisällä kierrettiin melko pikaisella vauhdilla kaikki salit läpi ja otettiin pakolliset kuvat Mona Lisasta. 

Käytiin katsomassa myös Notre Dame, joka sekin oli iso. Kierrettiin myös muutaman tavaratalon leluosastot ja hoidettiin tuliaishankinnat. Franklin-figuureja lähdin etsimään ja löysin kaksi ihan sattumalta yhden hyllyn reunalta. Enempää niitä ei kuulemma ollut, vaikka ei myyjä tainnut kysymystäni oikein ymmärtääkään. Lisäksi löytyi kiva Franklin-palapeli. Sitten ajattelin vielä matkamuistokojusta ostaa soittorasian, kun A niistä tykkää. Edelleen musta on ollut mukavia ja ystävällisiä ihmisiä muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Louvren kassaltakin selvisin ranskan kielellä. Huomenna olis vuorossa katakombit. Kello tulee kohta 1 yöllä, eikä vieläkään oikein väsytä. Viime yönä nukuin ehkä 5 tuntia, joten kotiinpalatessa on varmaan univelkaa. En vaan jotenkin osaa nukkua vieraassa paikassa.

Lasipyramidi

Louvre

Venus De Milo

The Mona Lisa

Notre Dame

1. päivä Pariisissa

Otettiin tyttöjen kanssa pieni irtiotto arjesta ja lähdettiin viideksi päiväksi Pariisiin. Tuntui, että tuli kaikille ihan tarpeeseen, itse olen ainakin ollut jotenkin super-stressaantunut ja hermot aivan riekaleina. Nyt pääsee kunnolla relaamaan ja syömään ravintoloissa, eikä tarvi ajatella kun itteensä. Vaikka tämä päivä oli kyllä kaukana "rennosta" lomailusta. 9 tuntia käveltiin ympäri Pariisia ja jalat oli sen jälkeen aivan muussina. Mutta kivaa oli ja nähtiin paljon kaikenlaista. Eiffeli oli upea ja iso ja metrosysteemi aivan älytön. Mä en varmaan oppis sitä koskaan, mutta onneks oli muutama viisaampi matkassa mukana, niin päästiin takasin hotellille. Aurinkoakin piisasi ja taisinpa jopa vähän polttaa olkapäitä, kun unohdin aurinkorasvan kotiin. No seuraavina päivinä pitäis olla vähän viileempää.

Sanotaan, että ranskalaiset on tylyjä, eikä osaa kieliä. Kun siihen tylyyteen oli asennoitunu, niin täällä onkin ollut ihan mukavia ihmisiä. Kielen kanssa on vähän haasteellista välillä, mutta sehän tekee tästä vaan hauskaa. Muutama sellanen keskustelu ollut paikallisten kanssa, jossa molemmat osapuolet jankkaa vaan omaa asiaansa, eikä kumpikaan tajua toista.

Autoa täällä ei todellakaan kannata omistaa, niistä ei juuri välitetä. Ajetaan miten sattuu ja kaikki autot on ihan lommoilla tai naarmuilla. Hirveesti onkin skoottereita ja motskareita ja pyöriä. Pyöräilykypäriä ei käytä kukaan. Lapsiakin näkyy paljon, mutta kukaan ei käytä lapsilla hattuja, vaikka aurinko porottaa päähän. Kaikki lapset on myös melko siististi puettu. Paikalliset oikeesti käy vaan leipomosta ostamassa sen patongin ja kantaa sitä kainalossa. Mulle tulee yleensä kaikista isoista kaupungeista ja ulkomailta yleensäkin olo, että onneksi en asu täällä, mutta täällä Pariisissa vois jopa asua, kun vaan opettelis kielen ensin, niin olis ehkä vähän helpompaa.

Hotelli on erittäin siisti, meillä on kuuden hengen huoneisto käytössä, jossa kyllä kokoa riittää. Kaks makkaria, olohuone, pitkä käytävä, keittiö, vessa ja kylpyhuone ammeella. Ja tietysti ranskalainen parveke. Tossa hotellin vieressä on joku teatteri, joten nähdään hyvin kummallisia teatterin harkkoja suoraan meidän olohuoneeseen.

Huomenna on ilmeisesti vuorossa Louvre.

Vappu

Koska tämä toukokuu tuntuu olevan aika meneväistä muutenkin, oltiin vappu ihan vaan kotona. Käytiin vaan ravintolassa syömässä ja tehtiin munkkeja. Uskaltauduin ekaa kertaa itse tekemään ja vähän hirvitti sen kuuman öljyn kanssa läträys, eikä ollut edes mittaria öljyn lämmön mittaamiseen. Mutta hyvinhän se onnistui ja tuli ihan superhyviä munkkeja. Voin siis tehdä toistekin.

Surkean huono puhelinkuva

A osas tänä vuonna jo valita itselleen pallon. Ei oltu vielä ehditty edes käydä palloja katsomassa, mutta toiveena oli saada lentokone. Mistä lie keksinyt. Itse en ollut sellaisia palloja edes missään nähnyt, mutta mummi kävi sellaisen metsästämässä.

Tässä vielä meidän Neiti Etsivä tulossa vappulounaalta. Liekö ollut lounaassa jotain kummallista, kun meni vappuyö oksentaessa.