Juhannusta kotosalla

Oltiin tänä vuonna juhannuksena vaan kotona. Torstaina oli vielä kolmeen asti töissä, lapset ja mies tulivat hakemaan minut työpaikalta. Siitä suunnattiin Linnanmäelle. Siellä vietettiin Rollepellen päivää ja rannekkeita sai kaksi yhden hinnalla. Reilu kolme tuntia me saatiin siellä aikaa kulumaan. Ja olis mennyt enemmänkin, mutta paikka meni kiinni. 

Pienempi pääsi pari kertaa munajunaan ja muuten oltiin leikkipuistossa. E laski ekaa kertaa niin, että kiipesi itse portaat ylös ja tuli liukumäkeä itse alas. 

Perjantai oltiin vaan kotosalla ihan iisisti ja grillailtiin. 

Lauantaina mies aloitti pihan puoleisten ikkunakarmien maalaamisen, jossa riittikin hommaa koko päivälle ja seuraavallekin. Itse puuhailin vähän pihalla. Meillä saavuttaa mökkitunnelman ihan vaan olemalla omassa pihassa. Kaikkina kauniina kesäpäivinä jossain päin korttelia joku ajaa nurmikkoa, tai grillaa tai lapset pulikoivat altaissa. Koko ajan kuuluu ääniä ja ilmassa leijailee tuoksuja, jotka voisi yhdistää mökkielämään, varsinkin näin koko aiemman ikänsä kerrostalossa asuneena. Hankin vielä vähän aikaa sitten tikkataulun, niin rentouttava mökkifiilis on taattu. 

Lauantai oli tosiaan hurjan kuuma päivä ja koko päivän kuului polskintaa, kun kolmessa pihassa oli lapsille viritetty kahluualtaat. Pienin uiskenteli vaan omassa pihassa, kun isompi oli naapurissa. 

Sunnuntaille oli luvattu myös kuumaa ja sadetonta säätä. Lähdin äitini kanssa pyörähtämään Tallinnassa pikaisella päiväristeilyllä. Kun päästiin satamaan, alkoi sataa kuin saavista kaatamalla ja kastuttiin parissa minuutissa ihan läpimäriksi. Onneksi kaupungista löytyy vaatekauppa, joten haettiin samantien uudet vaatekerrat molemmille. Sitten ei juuri muuta ehdittykään maissa tekemään, lapsille muutamat vaatteet ja takaisin taksilla satamaan, edelleen kaatosateessa. Ja kun laiva lähti satamasta, sade loppui samantien. 

Ihana rentouttava juhannus ja monenmoista puuhaa. Nyt vielä kaksi viikkoa töitä ja sitten voi alkaa kunnolla lomailemaan. Tosin kotona olemme pääasiassa edelleen ja mikäs sen parempaa! 

Miniloma

Taas oli aika pienelle irtiotolle arjesta, kun suunnattiin parhaan ystävän kanssa Helsinkiin. Pääasiallisena kohteena oli tällä kertaa Antti Tuiskun Petoshow. Tavaksi on jo tullut bookata näille reissuille hotellihuone, joten ensin käytiin kirjautumassa sisään jo ehkä hieman uudistusta kaipaavaan Sokos hotelli Presidenttiin. 

Ennen keikkaa oli muutama tunti luppoaikaa, joten lunastin parin vuoden takaisen joululahjani ja käytiin Kakkugalleriassa nauttimassa kakkubuffetista. Kaikki kakut maistuivat lähestulkoon samalta ja kakkujen koostumuskin toisti itseään. Lempparit olivat porkkanakakku ja passionjuustokakku. Saatii me kuitenkin 12 kakkupalaa kahteen pekkaan tuhottua. Ja sen jälkeen oli kyllä olokin sen mukainen. 

Itse keikka oli hyvä ja Hartwalli ihan täyteen ahdettu.  

Koska alamme selkeästi tulla vanhoiksi, ei keikan jälkeen yöelämä enää houkutellut. Koukattiin asemalta vähän iltapalaa ja suunnattiin huoneeseen. Kiva muuten, että aseman kulmille on tullut niin paljon kaikkia erilaisia ruokakojuja, ettei aina tarvii kurvata Mäkkärin kautta. Mikäs sen parempaa, kuin kääriytyä peiton alle katselemaan jotain turhanpäiväistä tv-ohjelmaa, joita ei kotona juuri koskaan ehdi katsomaan. Valvottua tuli kuitenkin taas liian myöhään. 

Huolimatta myöhäisestä nukahtamisajasta, sisäinen kello herätti seitsemän tienoilla. Hyvä niin, koska oltiin kaavailtu juoksulenkkiä heti aamukahdeksaksi. Ja koska taivaalta ei tullut mitään märkää alas, vedettiin juoksukamppeet niskaan ja lähdettiin kiertämään Töölönlahtea. Juoksu ei kovin hyvin yllättäen taaskaan kulkenut, mutta parin kilsan juoksun jälkeen kierrettiin sitten vielä kävellen. Ja vähän jumpattiin jumppapisteillä ja hotellille mennessä ravattiin vielä vastaantulevissa portaissa. 

Kerrankin aamupala pysyi suht maltillisena ja terveellisenä.

Yleensä tykkään juosta yksin, mutta käveleminen ja reippailu muutenkin hyvässä seurassa oli kyllä paljon yksin puurtamista mukavampaa. Parasta on se, että molemmilla on samanlaiset elämänvaiheet menossa ja lapset ovat samanikäisiä. Tulikin juteltua mm. lasten koulunkäynneistä ja tulevaisuuksista muutenkin.

Oopperatalon takaa löydettiin ihan mahtava leikkipuisto, joka ei ollutkaan ihan pienille lapsille suunnattu. Kiipeiltiin puistoon rakennettu rata ja siinä oli haastetta kyllä ihan tarpeeksi. Muutaman kerran meinasin jäädä telineille killumaan. Ehdottomasti paikka, jonne pitää mennä A:nkin kanssa, kunhan seuraavan kerran mennään Helsinkiin. 

Pääsiäisen puuhat

Vaikka olen itse kaikki päivät kotona, tuli viime viikonlopun neljän päivän pääsiäisloma kuitenkin ihan tarpeeseen. Kiva, että mieskin sai olla neljä päivää kotona, eikä ollut mitään velvoittavia aikatauluja. Pari ekaa päivää meni ihan vaan kotosalla ja säätkin olivat vähän huonot. 

Sunnuntaina suunnattiin Fiskarsiin, kun oli luvattu hyvää säätä. Aurinko pysyi kuitenkin visusti pilven takana ja koko reissun oli k-yl-m-ä. Lapset eivät kuitenkaa valittaneet ja eipä sitä liikkuessa ja leikkiessä niin kylmä olekaan. 

Sorsat saivat koko paketillisen ranskanleipää. 

Ja kun Fiskarsissa kerran käytiin, piti tietenkin käydä myös Petris Chocolate Roomissa. Otettiin kakkuja vähän joka laatua.  

 

Maanantaina paistoi sitten jo vihdoin myöskin se luvattu aurinko. Meillä oli suuntana Korkeasaari. Kuten myös aikamonella muulla. Ensimmäisen kerran joutui Korkeasaaren lippuluukulla jonottamaan puolisen tuntia.

Edellisestä käyntikerrasta oli jo jonkun verran aikaa ja sinne oli ilmestynyt uusia patsaita vähän sinne ja tänne. Kivoja yksityiskohtia, varsinkin tämä sisäänpääsyn luona ollut 6-metrinen laiskiainen.

 

Koska ei ollut liian kuuma, kuten aina kesällä, eläimiä näkyi ihan kivasti. Kohokohta oli ehkä karhujen ruokinta. Itse ruokailu oli melko laiskaa puuhaa, mutta ennen sitä karhujen leikkejä oli mukava seurata. E oli ihan innoissaan karhuista, osoitteli niitä ja hoki "pappa, pappa".

Toki syömässäkin piti käydä. 

Leijonatkin olivat kerrankin lähellä.

Kulttuuria hiihtolomalla

Viime viikon hiihtoloma tuli ihan tosi tarpeeseen. Eskaria ei ollut ja kaikki harrastuksetkin olivat viikon tauolla. Oli mukava ihan vaan olla kotona ilman pakollisia menoja. Kirppispöytä oli varattuna hiihtolomaviikolle, joten pöytää käytiin siivoilemassa. Tiistaina suuntasimme Kaapelitehtaalle Teatterimuseoon. Siellä suunnalla ei oltu käyty ja meiltä pääsikin ihan tosi kätevästi melkein ovelta ovelle kahdella bussilla. Museossa oli hiihtoloman kunniaksi Teatterikissan lomaseikkailu, jossa piti ratkaista kadonneen kultarahan arvoitus. Tehtävät olivat ihan kivoja ja saatiin arvoitus ratkaistua. 

Museossa oli myös kaikkea teatteriin liittyvää, sai esim. kokeilla erilaisia teatteriasuja, kuunnella satuja, testailla äänitehostepöytää ja tehdä oman sääennustuksen. 

Muuta varsinaista ohjelmaa ei viikolle ollut. A oli muutaman yön mummolassa ja Paloheinässä käytiin laskemassa mäkeä.

Nyt on arki taas alkanut lomailun jälkeen. Kalenteri on aika täynnä kaikkea menoa ja puuhaa. Alkoipa meillä vielä pienimmän kanssa yksi uusikin harrastus tänään eli värikylpy. Sen lisäksi käymme kahdessa muskarissa viikottain. A käy uimakoulussa ja voimistelussa. Ja onpa meillä aikuisillakin jotain ihan omaa, toisella koripallo ja toisella luistelu. Mutta nyt pitää harrastaa, kun siihen on aikaa. Voipi olla, että kun työt taas jossain vaiheessa alkavat, ei aikaa, eikä intoa jää mihinkään ylimääräiseen. 

 

Jäällä

Eilen uhmattiin pakkasta ja nautittiin kauniista talvisäästä. Eikä kenelläkään tullut kahden tunnin ulkoilun aikana edes kylmä. Pikkusisko nukkui koko reissun vaunuissa monen vällyn alla. Isosisko jaksoi luistella peräti 10 minuuttia, mutta tärkeintä, että saa usein, vaikka pieniä hetkiä kerrallaan tuntumaa luisteluun, niin se alkaa pikku hiljaa sujua. Jää oli tosin todella huonossa kunnossa, että eipä siinä kovin hyvin pystynyt itsekään luistelemaan. Itse jatkoin vielä hetken sen jälkeen, kun A oli meni leikkimään viereisen koulun pihalle.

Yoga for athletes

Taas on löytynyt laji, joka tuntuu omalta. Elixian uusi vähän erilainen joogatunti on vienyt mukanaan. Ensimmäinen kerta oli ihan katastrofi ja tuntui, että tätä ei koskaan enää. Palasin kuitenkin vielä toiste kokeilemaan ja koska seuraava kerta oli huomattavasti edellistä helpompi, jatkoin käymistä. 

Tunnilla tehdään joogasta tuttuja liikkeitä, mutta reippaan musiikin siivittämänä reippaaseen tahtiin, eikä hengitysten tahtiin. Erityisesti tunnin tavoitteena on lisätä koko kehon liikkuvuutta, mutta on se myös fyysisesti raskas ja kuormittava tunti muutenkin. Siitä huomaa, että tunti on mielekäs, että saatan vilkaista kelloa vasta, kun tuntia on jäljellä enää 10 minuuttia. Aika menee siis todella nopeasti. Muilla tunneilla kun saatan odottaa niiden loppumista jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana.  

Tunti on myös palkitseva. Koskaan ne ole muilla tunneilla huomannut omaa kehitystä yhtä selkeästi. Ensimmäiset neljä kertaa menivät vielä lajiin tutustumiseen ja harjoitteluun, mutta sen jälkeen jokaisella tunnilla huomaan oppineeni jotain uutta. Joko taivun ihan huomaamatta paremmin ja syvemälle asentoihin tai muuten vaan hoksaan, miten joku liike kuuluukin tehdä oikein. Ja jokaisen tunnin jälkeen on hyvä olo. Se pitää yrittää muistaa silloin, kun salille ei millään huvittaisi lähteä. 

***

Salilta kun kotiuduin, iski taas yllättäen keksihimo. Herkkulakkoa on nyt takana tasan viikon. Nyt en ole totaalilakossa, vaan olen syönyt esim. muutamia itsetehtyjä keksejä viikon aikana ja uudenvuoden juhlissa vähän sokeroituja pähkinöitä ja pari karkkia. Suklaasta olen kuitenkin kieltäytynyt täysin ja samaa aion jatkaa edelleen. Niinä harvoina päivinä, kun kehoni kaipaa iltapäiväkahvia pysyäkseen virkeänä, haluan pupeltaa jotain kahvin kanssa. Nyt on tehty pieni kulhollinen astetta terveellisempiä ja rasvattomia kaurakeksejä. Sokerin määrää vähensin ja korvasin valkoisen sokerin tummalla vaihtoehdolla. Ihan olivat hyviä nämäkin ja sopivat tarkoitukseensa mainiosti.

Kevyempää uutta viikkoa kohti!

Uusi, onnellisempi arki 2016

Joulu ohitettiin ja vuosi vaihtui seuraavaan. Vuosi 2015 oli varmaan tämänhetkisen elämäni onnellisin vuosi. Kaikki on nyt vaan niin hyvin ja toivottavasti sama tilanne jatkuu tämän uudenkin vuoden. Jotain parannettavaa aina toki löytyy. Sellaista, johon voi itse vaikuttaa ja omaa elämänlaatuaan nostaa. 

Omia päänsisäisiä lupauksia on tehty vaikka kuinka monta. Ne tuppaavat usein kuitenkin alkuvuoden jälkeen jäämään unholaan. Tänä vuonna tärkein tavoitteeni on kuitenkin päästä eroon jatkuvasta, päänsisäisestä ja täysin itseaiheutetusta kiireen tunteesta. Saan toivoakseni olla vielä koko tämän vuoden kotona lasten kanssa ja tämä elämänjakso on sellainen, jolloin ei todellista kiirettä pitäisi edes olla. Meillä on sinänsä menevä elämä, että harrastetaan melko paljon koko perhe ja tapaan myöskin ystäviä viikoittain. Näistä kummastakaan en halua tietenkään luopua. Lisäksi tarkoituksena on vielä lisätä arkeen lisää säännöllistä liikuntaa, joka sekin vaatii oman aikansa. Konkreettisesti aion saada helppoutta arkeeni karsimalla tavaraa kotoota ja vihdoin päästä tämän vuoden aikana eroon kaikesta mahdollisesta ylimääräisestä kirppistavarasta, joita nurkissani lojuu. Hitaasti, mutta varmasti olen siihen jo pyrkinyt koko ajan, mutta nyt otetaan vielä hieman aktiivisempi ote sen suhteen. 

Toivon myös tämän vuoden puolella pääseväni jälleen omiin kotoisiin mittoihini vauvavuoden jäljiltä. Tähän tavoitteeseen pääsemiseen auttaa terveellisempi ruokavalio ja säännöllinen syöminen, sekä liikunta. Myös juoksun haluaisin takaisin viikottaisiin rutiineihin. Kesän kynnyksellä toivon olevani 5 kiloa kevyempi ja ainakin kiinteämpi.