Luomo

Viime kerrasta tuntuu olevan vain hetki aikaa, mutta taas oltiin juhlimassa Ystävän syntymäpäiviä. Tällä kertaa vähän pidemmän kaavan mukaan Ravintola Luomossa, 13 ruokalajin verran.

* Sieni "Koe" 

* Mini Blini

* "Bresaola" 

* Eggs & Umami

- Liemi siitakesienistä, graavattua luomukananmukaa ja talvikurpitsaa

* Ålands Öring

- Kevyesti savustettua ahvenanmaan meritaimenta, salaattia ja grillattua tomaattia

* Ode to Saloniemi

- Kotimaista vuohta, vuohenmaitokaramellia ja omenaa

* Beet & Rose 

(maistui todellakin ruusulta) 

 * Siikaa... 

- Haudutettua siikaa, kvinoaa ja paistettua siianmätiä

* Not Pulled Porc

- Possua Ilmajoelta, uuniselleriä, mustaherukkaa ja ruskeaa voita

(marjan näköiset eivät olleet mustaherukoita, vaan mustaherukkalikööristä tehtyjä palluroita, lautasen reunalla oleva sykerö on siannahkaa)

 

 

* Lumipallo 

(marenkinen esijälkiruoka)

* Orange Things

 - Voikukkahunajaa, tyrniä ja porkkanaa

(pienemmässä kupissa pohjalla porkkanasorbetti ja päällä porkkanailmaa)

* HotCho & FroYo

- Lämmintä Levy-suklaata ja jäädytettyä joguttia

* Vihreät kuulat 

(kuusenneulasista tehdyt)  

Annoksia oli siis kaikkiaan 13, tosin kaikki olivat hyvin pieniä. Lisäksi väleissä tuli 2 erilaista leipää ja maukasta itse tehtyä kuohkeaa voita. Vatsa alkoi tuntua täydeltä ennen toista pääruokaa, eli ei tarvinnut kurvata mäkkärin kautta kotiin, vaikka annokset olivatkin pieniä. :) 

Kokemus oli mielenkiintoinen. Aikaa kului 3 tuntia, mikäli oli ehdottoman hyvä asia, koska yleensä se yksi annos hotkastaan siinä vartissa ja se on sitten siinä. Tällaisissa menuissa on kivaa myös se, että ruokaa tulee koko ajan eteen tasaiseen tahtiin, eikä koskaan tiedä, mitä on seuraavaksi luvassa. Ja palvelu oli ensiluokkaista, jopa lautasliinat viikattiin syliin. Vähän erilaista kuin mihin on tottunut. 

Omaan melko rajoittuneen makuaistin, joten kyllä tähän settiin myös haasteita mahtui. Varsinkin annos, jossa oli munaa eri muodoissa, samoin sientä, aiheutti itselle ehkä enemmän pelkokerroin-fiiliksen, kuin kulinaarisen ilotulituksen. Kaiken kuitenkin siitäkin annoksesta söin ja aika paljon kaikkea ihan uutta tulikin maistettua. Kaikki lihat oli erinomaisen mureita ja maistuvia. Suklaa-annosta odotettiin aika paljon, mutta sanotaanko näin, että sekin oli aika aikuiseen makuun tehty. Ei ollut mitään makeaa maitosuklaata. :)

Kaikkineen kuitenkin hyvä kokemus ja seura jälleen erinomaista. Muuten ravintola oli melko pieni ja hiljainen, eikä muita ruokailijoitakaan ollut kovin montaa. Tuotiin vähän elämää salin keskelle. :) Saa nähdä, mihin mennään seuraavaksi. 

Henna

Herkullista leipää

Koko viikon teki jotenkin tosi paljon mieli focacciaa. Kerran olen ennen tehnyt, tosin eri ohjeella kuin nyt. Viikolla ei kuitenkaan ehtinyt leipomishommiin ryhtyä, joten oli odotettava perjantaita. Laitoin töiden jälkeen heti taikinan kohoamaan. Tosi vähillä raaka-aineilla saa aikaan mehevän leivän. Pääasiassa vaan vehnäjauhoja ja oliiviöljyä. Tällä kertaa leivoin Suklaapandan ohjeella: 

3½ dl vettä
n. 7 dl vehnäjauhoja
11g kuivahiivaa

1½ tl suolaa
½ dl oliiviöljyä
1 rkl hunajaa

Päälle:
½ dl oliiviöljyä
1-2 valkosipulinkynttä
hieman mustapippuria

1 pieni sipuli
suolaa (2tl) + oliiviöljyä

Lämmitä vesi 45 asteeseen. Sekoita vehnäjauhot suolan ja kuivahiivan kanssa kulhossa. Kaada kuuma vesi isoon leivontakulhoon, vaivaa jauhot sekaan. Lisää oliiviöljy ja hunaja. Vaivaa taikina. Anna kohota liinan alla lämpimässä paikassa 30 minuuttia. Kumoa oliiviöljyllä vuorattuun vuokaan ja anna nousta vielä 30 min. Murskaa valkosipulinkynnet oliiviöljyn sekaan ja lisää mustapippuria. Voitele vuoassa oleva taikina oliiviöljyseoksella ja lisää päällykset. Itse laitoin sipulia, suolaa ja kuivattua rosmariinia. Paista uunissa keskitasolla n. 12 min. 250 asteessa. Valmiin leivän voi vielä voidella öljyllä.

Leivästä tuli älyttömän kuohkeaa ja hyvää ja nyt on viimeinenkin pala syöty.

Kuvassa kurkkii taka-alalla pari uutta Muumi-purkkia. Haaveilin näistä yhdellä kauppareissulla A:n kanssa. A kertoi asiasta isille ja sainkin ihan yllärinä pari eri kokoista purkkia nimpparilahjaksi.

Henna

10 kuvaa kesään 5/10

Kuva on otettu jo viime viikonloppuna, kun juuri ja juuri muistin kuvanoton, ennen kun tuli kokonaan pimeää.. En ihan ymmärrä, mihin nämä kaikki viikot katoaa. Ensin huomaa, että taas on maanantai ja hivenen ärsyttää taas uuden työviikon alku, kunnes huomaa, että onkin jo perjantai ja taas alkaa viikonloppu. Onhan se ihanaa, että työviikot menee nopsaan,  mutta samalla ajankululla kaikki muukin vaan hurahtaa ohi ja kohta huomaa taas vanhenneensa vuodella. 

Mutta sitten siihen kuvaa. Nyt voi kuvasta jo päätellä, että on talvi. Tältä viikonlopulta olisi tullut vielä komeampi talvinen kuva, mutta pitäydytään nyt kuitenkin viime viikonlopun kuvassa. 

Joen pinta on jäätynyt luonnonjääksi, siinä on jotkut lapset jo luistelleetkin.

Henna