Pirteitä pöksyjä

Tuli sieltä Henkan paketista pari muutakin kivaa juttua. Nimittäin pirteitä pöksyjä ja pari pitsistä toppia. Toppeja ei voi koskaan olla liikaa ja nyt tuntui, että muutamille housuillekin olis tarvetta.

Väreiltään nuo ovat hyvin raikkaat ja ehkä enemmän kevääseen sopivat. Toisaalta kuka kieltää pukemasta pimeään ja synkkään syysmyrskyyn kirkkaankeltaiset housut, niin johan siinä mielikin piristyy. Ja pinkit oli vaan tosi ihqut. Ja maksoi 5 €. En mennyt konkurssiin.

Housut taitaa olla nykyään aikamoisia makkarankuoria. Just just sain survottua itteni 36, isompia en kyllä suostu ostamaan. Mahtuivat, toivotaan, että mahtuvat vielä keväällä, jolloin sopivat paremmin sesonkiin. Puoli kiloa jos tulee lisää tohon vatsamakkaroihin, niin eivät mahdu enää. Mutta kaikesta tiukkuudestaan huolimatta ovat mukavat päällä ja ah, niin ihanat. Ja kerrankin sopivat pitkät, itseäni kun ei ole liioilla senteillä siunattu.

Henna

Kisavarustus ja vaatehehkutusta

Avasin eilen H&M:n paketin ja akuutein vaateongelmani ratkesi saman tien. Olen menossa huomenna juoksemaan 10 kilometriä hyvässä seurassa Midnight Runiin. Viralliseen varustukseen kuuluu pirtsakka neonvihreä t-paita, mutta koska juoksu juostaan nimensä mukaisesti iltahämärässä, ei ihan pelkällä t-paidalla viitsi lähteä juoksemaan. Vaikka kuuma siinä hommassa aina tuleekin. Olen siis etsinyt pitkähihaista juoksupaitaa tuonne alle, ei ole kuitenkaan vielä löytynyt mitään sopivaa. Mutta nyt löytyi. 

Täydellistä funktionaalisuutta edullisella hinnalla. 

 

Tekninen huppari, 19,95 €

H&M:n nettikaupassa näyttää olevan vielä voimassa ilmaiset toimituskulut, joten meinasin mennä samantien tilaamaan vielä toisen, korallinvärisen, joka natsais täydellisesti mun korallinvärisiin juoksukenkiin. Mutta pienet koot kaikki loppu, joten ei sitten. Mustia näyttäis olevan vielä kaikkia laatuja jäljellä. Tää on aika napakka ja melkoinen makkarankuori, joten jos harkitsee kahden koon välillä, voi olla hyvä ottaa isompi. 

Ja sitten niihin hyviin puoliin. Juostessa tekninen materiaali on ehdoton. Henkan tekniset materiaaliset eivät ole aina olleet kovin vakuuttavia, mutta tämä tuntuisi vähän paremmalta. Ei toki varmastikaan vedä vertoja niille 70-100 € hintaisille juoksuvermeille, mutta tässä hintaluokassa varmasti aivan mainio. Ja itselleni riittävä. Mutta muotoilu tässä on kerrankin ihan nappiin. Riittävän pitkät hihat, joissa peukaloreijät. Tarvittaessa saa siis vedettyä vaikka vähän sormien peitoksi, jos paleltaa. Erityisen onnellinen olen kuitenkin hupusta. Oma ongelmani niin juostessa kuin pyöräillessä on se, että korvia ja kaulaa alkaa sattumaan kylmän viiman iskiessä kovassa (hah) vauhdissa. Tämä huppupa on niin napakka, ollen samalla kuitenkin ohut ja mukava, että peittää täydellisesti sekä korvat, että kaulan ja pysyy hyvin paikallaan. Ei kuitenkaan purista. Ja mahtuu täydellisesti myös kypärän alle, joten täältä tullaan kylmät ja tuuliset pyöräilyreitit! Enää ei palele päästä. Ja on tämä varmaan fiksumman näköinen päässä kuin viime talvena käyttämäni lapsen vihreä villainen kypärämyssy. :D Vaikka todellisuudessa menen niin kovaa, ettei kukaan edes ehdi nähdä, mitä mulla on päässä... (Yritin ottaa itsestä kuvaa huppu päässä demonstrointimielessä, mutta tuli niin hölmöjä kuvia, että ei julkaisuus kiitos.)

Kuvassa kynnet vielä laittamatta, jatkoa seuraa... :)

Eli nyt on kisakuosi kunnossa. Trikoomallisia juoksuhousuja, joilla pääsis toki vielä kovempaa, en edelleenkään omista, vaan juoksen juoksuni teknisissä lökähousuissa. Jotka ovat kyllä mukavat kuin mitkä.

P.S. Tämä ei ole maksettu mainos.

Henna

Ensimmäistä kertaa..

Tavastialla. Sekä äiti, että tytär. Päästiin sunnuntaina Bestiksen ja kummitytön kanssa Tean uuden lastenlevyn julkkareihin. Kovasti olivat tytöt menossa bilettämään eturiviin, mutta toisin kävi. Iski känkkäränkät molemmille ja pienempi bilettäjä viettikin aikaansa enimmäkseen maassa pyörien. Mutta kaikilla äideillä ja isillä tuolla näytti olevan ihan kivaa. Lopuksi haettiin vielä nimmarikortit ja A uskaltautui jopa Tean kanssa yhteiskuvaan.

Tea ja paksusti voiva Kana

Kummityttö ja A. Hirveen kivaa molemmilla.

Loppuun vielä lempparibiisi levyltä. Tähän sisältyy sitten päähän-soimaan-jäämisvaroitus. Tarvittais varmaan lobotomia, että tän sais pois mielestä. Tavotteeseen on päästy, kun biisistä on saatu näin tarttuva.

Henna

Ripaus kesäistä

Omat työni ovat sellaisia, missä ei juuri henkilökuntaetuuksista hihkuta. Niitä ei siis juurikaan ole. Onneksi saan nauttia miehen työn mukanaan tuomista piristävistä kesä-/joulu- yms. lahjuksista. Yleinen tapa tollasissa lahjuksissa on käyttää Delicardia, johon mies taas kesän kynnyksellä sai lahjakortin. Ja koska mies ei noista niin välitä, saan valita aina itselleni mitä haluan.. 

 

Nyt valikoima oli vähän huono ja nämä valitsemani jutut olivat oikeastaan ainoat, mitä keksin tilata. Mutta oi, kun olen tyytyväinen.  Noita kulhoja olen himoinnut jo pitkään, mutta koska kulhot eivät kovin usein mene rikki tai pilalle, niin en ole viitsinyt uusiakaan ostaa. 

Toinen mitä paketista löytyi, olivat Rörstrandin Kulinara-kulhot, kaksi isoa ja kaksi pientä. Pienet on ihan älyttömän söpöjä, pienempiä kuin luulin. Ja isot ovat täydellisiä kesäkeittokulhoja.

Ja tämä hauska kasvi metalliruukussaan löytyi viimeiseltä Ikea-reissulta. 

 Henna

Kivet kipossa

Meillä alkoi tulla tv:n katselusta ongelma. Kaikki illat tuntuivat menevän siihen, että A halusi katsoa lastenohjelma ja mikään muu tekeminen ei kelvannut. Meillä ei ole koskaan saanut katsoa telkkaria loputtomasti oman mielen mukaan, vaan katsomista on aina rajoitettu. Nyt kuitenkaan mikään vaihtoehtoinen tekeminen, mitä ehdotettiin, ei kelvannut, eikä varsinkaan yksin voinut leikkiä tai puuhastella mitään. 

Kunnes sain taas päähäni hyvän idean. Eräänä päivänä käskin A:ta hakemaan huoneestaan jonkun haluamansa kupin, jonka kaveriksi annoin 4 kiveä (1/ikävuosi). Ja tehtiin sopimus. Joka päivä saa katsoa 4 lastenohjelmaa/pelata peliä. Eli jokaisesta ohjelmasta tai pienestä pelihetkestä tabletilla/kännykällä pitää laittaa kivi kuppiin. Itse saa valita, miten kivensä minäkin päivänä käyttää, mutta lisää ei saa. Ja voin sanoa, että kaikki tällaiset toimii loistavasti. A on luonteeltaan lapsi, joka rakastaa kaikkia sääntöjä ja sopimuksia ja toimii niiden mukaisesti (ainakin toistaiseksi).

Addiktoituminen ohjelmiin oli tosiaan jo sen luokkaista, että ajattelin, että ainakin alussa kivien loppumisen jälkeen yritettäisiin tehdä nerokkaita lisädiilejä. Mutta ei. Kun tv avataan, A ottaa kupin ja kivet syliinsä ja pitää itse huolen siitä, että jokaisesta ohjelmasta laitetaan yksi kivi. Myös jos olen eri huoneessa, ei ole vielä ainakaan tähän mennessä yrittänyt huijata, vaan sulkee itse television ja tulee kertomaan, että kivet on loppu, nyt voisi tehdä jotain muuta. ♥

Tämä on nyt ollut käytössä jo parisen viikkoa ja toimii kuin unelma. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien, kun kivet loppuvat, A lähtee omaan huoneeseen ja keksii itselleen jotain muuta tekemistä. Sen lisäksi, että telkkarinkatsomisesta ei tarvitse enää tapella, on lelut löytyneet uudelleen ja nyt jopa se yksin leikkiminenkin onnistuu hyvin.

 

Joka päivä kivistä myös puhutaan, A kysyy aina heti aamusta, onko päivän kaikki kivet vielä käyttämättä. Ja vaikka ovat, eivät ne enää läheskään joka päivä kulu kaikki, toisin kuin alussa. Tv:n katsominen on siis jatkanut edelleen vähenemistä.  Esim. eilen kertoi itse, että ei aio käyttää yhtään kiveä. Ja ei, ei televisiossam mitään pahaa ole, mutta ei sitä ole pienen lapsen tarpeen katsoa tuntia enempää päivässä. Varsinkaan kun muut leikit jäivät aivan paitsioon. Nyt kun on olemassa selkeät säännöt, ei asiasta tarvitse enää kinastella ja kaikki ovat tyytyväisiä. Ei varmasti toimi kaikilla lapsilla, mutta suosittelen kokeilemaan jotain tämän suuntaista, jos on samankaltaisia ongelmia jonkun asian kanssa.

Go with the Flow

Jälleen oli vuoro yksien kolmekymppisten juhlimiselle. Synttäreitä vietettiin lauantaina ja aikaa oli varattu koko päivä. Aamusella lähdettiin ajamaan kohti Turkua sankarin ja yhden ystävän kanssa. Kolmas Ystävä napattiin kyytiin motarin varresta. 

Ensimmäinen kohteemme oli raakaruokakahvila Pure. at Latte Gourmand. Sankari on itse kiinnostunut raakaruuasta, me muut oltiin vähän skeptisempiä. Lounaaksi syötiin kanasalaatit, jotka olikin hyvät ja ainakin tuoreet. Kanaa oli riittävästi, ja nälkä lähti niin, ettei kaikkea edes jaksettu syödä. Ainoa, mitä itse salaattiin vielä kaipasin, oli juustoa. Me kun laitetaan kaikenlaisia juustoja mihin tahansa salaattiin, mitä tehdäänkin. Mutta hyvää oli näin. 

Kanasalaatti

Jälkkäriksi oli vadelma-toffee-kakkua. Tämäkin oli hyvää. Erityisesti tykkäsin kookoksisesta pohjasta. Tällaiset kakut ovat aina melko täyttäviä ja pienempikin pala olisi riittänyt. Positiivista tässä oli kuitenkin se, että vaikka söikin ison palan ja vatsa oli aivan täysi, ei tästä tullut sitä peruspahaa oloa, mikä tulee aina yleensä kaikkien muiden herkkujen jälkeen. Aion tällaisia testata siis toistekin. Harmi, että Helsingissä ei ole raakakahvilaa.

Kahvilasta suuntasimme tuttuun Flowparkkiin, jossa kävimme vajaa vuosi sitten toisella yllärisynttärireissulla. Koska päivä oli aurinkoinen ja lämmin, oli puistoon saapunut muutama muukin ihminen, muun muassa pari polttariseuruetta. Hetken aikaa jonotettiin, mutta sitten loppuivat jo valjaatkin kesken. Kiipeily ei ole myöskään kivaa niin, että on kamala ruuhka ja koko ajan joku selän takana hoputtamassa. Otettiin siis varasuunnitelma käyttöön ja suunnattiin Turun Linnaan. Museokierros oli ihan mielenkiintoinen ja paljon oli nähtävää. Kyllä siellä aikaa vierähti. 

Museovierailun jälkeen sitten uusi yritys Flow:hun. 

Nyt olikin sen verran jo hiljentynyt, että mekin päästiin sisään. Reilu pari tuntia oli aikaa kiipeillä ennen kiinnimenoa. Edettiin aika hitaaseen tahtiin tällä kertaa, joten ehdittiin kiertää ainoastaan kolme vihreää rataa. (Radat on värikoodattu eri vaikeusasteiden mukaan, vihreät ovat toiseksi helpoimpia.) Kiipesin sankarin kanssa kahdestaan, toinen maahanjääneistä poti yllättävää päänsärkyä ja toinen oli korkeanpaikankammoinen. 

Testirata pitää läpäistä ennen kuin pääsee puihin.

Nousemassa radalle

Vaijeriliukua

Seikkailun lopuksi saatiin vielä vähän jännitystä, kun synttärisankari pelastettiin puusta. 

Näin korkeella oltiin.

Kiipeilyjen jälkeen oli jo nälkä. Kello oli kuitenkin kahdeksan ja viimeksi oltiin syöty 12 jälkeen. Suunnittelemamme ravintola oli jo ehtinyt mennä kiinni, joten poikettiin Salossa hotellinravintolaan. Salo oli aika hiljainen paikka.

Ja syönnin jälkeen kotiin, jossa olin noin kahdeltatoista. Hauska ja pitkä päivä takana. Sankarikin taisi olla yllätyksiin tyytyväinen, mikä on tietysti pääasia. :)

P.S. Kuvat ovat ystäväni Teuvon ottamia ja ne on lainattu luvan kanssa. 

Henna