Go with the Flow

Jälleen oli vuoro yksien kolmekymppisten juhlimiselle. Synttäreitä vietettiin lauantaina ja aikaa oli varattu koko päivä. Aamusella lähdettiin ajamaan kohti Turkua sankarin ja yhden ystävän kanssa. Kolmas Ystävä napattiin kyytiin motarin varresta. 

Ensimmäinen kohteemme oli raakaruokakahvila Pure. at Latte Gourmand. Sankari on itse kiinnostunut raakaruuasta, me muut oltiin vähän skeptisempiä. Lounaaksi syötiin kanasalaatit, jotka olikin hyvät ja ainakin tuoreet. Kanaa oli riittävästi, ja nälkä lähti niin, ettei kaikkea edes jaksettu syödä. Ainoa, mitä itse salaattiin vielä kaipasin, oli juustoa. Me kun laitetaan kaikenlaisia juustoja mihin tahansa salaattiin, mitä tehdäänkin. Mutta hyvää oli näin. 

Kanasalaatti

Jälkkäriksi oli vadelma-toffee-kakkua. Tämäkin oli hyvää. Erityisesti tykkäsin kookoksisesta pohjasta. Tällaiset kakut ovat aina melko täyttäviä ja pienempikin pala olisi riittänyt. Positiivista tässä oli kuitenkin se, että vaikka söikin ison palan ja vatsa oli aivan täysi, ei tästä tullut sitä peruspahaa oloa, mikä tulee aina yleensä kaikkien muiden herkkujen jälkeen. Aion tällaisia testata siis toistekin. Harmi, että Helsingissä ei ole raakakahvilaa.

Kahvilasta suuntasimme tuttuun Flowparkkiin, jossa kävimme vajaa vuosi sitten toisella yllärisynttärireissulla. Koska päivä oli aurinkoinen ja lämmin, oli puistoon saapunut muutama muukin ihminen, muun muassa pari polttariseuruetta. Hetken aikaa jonotettiin, mutta sitten loppuivat jo valjaatkin kesken. Kiipeily ei ole myöskään kivaa niin, että on kamala ruuhka ja koko ajan joku selän takana hoputtamassa. Otettiin siis varasuunnitelma käyttöön ja suunnattiin Turun Linnaan. Museokierros oli ihan mielenkiintoinen ja paljon oli nähtävää. Kyllä siellä aikaa vierähti. 

Museovierailun jälkeen sitten uusi yritys Flow:hun. 

Nyt olikin sen verran jo hiljentynyt, että mekin päästiin sisään. Reilu pari tuntia oli aikaa kiipeillä ennen kiinnimenoa. Edettiin aika hitaaseen tahtiin tällä kertaa, joten ehdittiin kiertää ainoastaan kolme vihreää rataa. (Radat on värikoodattu eri vaikeusasteiden mukaan, vihreät ovat toiseksi helpoimpia.) Kiipesin sankarin kanssa kahdestaan, toinen maahanjääneistä poti yllättävää päänsärkyä ja toinen oli korkeanpaikankammoinen. 

Testirata pitää läpäistä ennen kuin pääsee puihin.

Nousemassa radalle

Vaijeriliukua

Seikkailun lopuksi saatiin vielä vähän jännitystä, kun synttärisankari pelastettiin puusta. 

Näin korkeella oltiin.

Kiipeilyjen jälkeen oli jo nälkä. Kello oli kuitenkin kahdeksan ja viimeksi oltiin syöty 12 jälkeen. Suunnittelemamme ravintola oli jo ehtinyt mennä kiinni, joten poikettiin Salossa hotellinravintolaan. Salo oli aika hiljainen paikka.

Ja syönnin jälkeen kotiin, jossa olin noin kahdeltatoista. Hauska ja pitkä päivä takana. Sankarikin taisi olla yllätyksiin tyytyväinen, mikä on tietysti pääasia. :)

P.S. Kuvat ovat ystäväni Teuvon ottamia ja ne on lainattu luvan kanssa. 

Henna