Syksy ♥

Kesä alkaa olemaan loppupuolella. Yksi varsinainen kesäkuukausi vielä kuitenkin jäljellä. Toki kun lomat loppuu ja päiväkotikin alkaa taas ensi viikolla, alkaa jo aistia syksyn tulon. Pikkuhiljaa posti tuo mukanaan syyskuvastoja, joissa esitellään kaulahuiveja ja saappaita. 

Omalta osaltani kesä meni jotenkin ihan hujauksessa ohi. Alkukesän olin pitkästä aikaa töissä, sitten oli reissu ja nyt on sairastettu pari viikkoa ja siinä se. En ole tehnyt paljon mitään perinteistä kesäistä. En ole syönyt oikeastaan yhtään mansikoita, saati käynyt niitä keräämässä. Rannalla taisin käydä Suomessa kerran, enkä kertaakaan kotivesissä uimassa. Eikä jotenkin edes haittaa. Vaikka lämmöstä ja kuumuudesta nautinkin, sain jotenkin Ranskan reissullamme siitä jo tarpeeksi. Siellä oli ihan riittävän kuuma. Nyt, kumma kyllä, jotenkin oikein odotan syksyä. Toki on aina todella haikeaa, kun kesä on ohi, koska seuraavaan on niin tosi tosi pitkä aika. Tosin aikahan menee nykyään ihan älytöntä vauhtia eteenpäin, joten kohta se kesä taas jo on. 

RAKASTAN sitä, että meillä on täällä neljä vuodenaikaa, jotka eroavat toisistaan niin täysin. Olis ihan tosi tylsää, jos aina olis vaikka kesä. Sen lisäksi, että vuodenajat ovat keskenään erilaisia ilmaston ja siten pukeutumisen suhteen, jokaiseen liittyy myös ihan omanlaisensa tunnelma. Ja jokaista alkavaa vuodenaikaa voi siten jo odottaa ja fiilistellä valmiiksi. Kaikissa on jotain ihanaa. Nyt odotan erityisesti aurinkoisia ja kirpeän viileitä syyspäiviä. Kun aurinko vielä lämmittää, mutta ilma on jo syksyisen raikas. Pimeästä en erityisesti pidä, mutta omanlaisensa houkutteleva tunnelma on myös pimeissä syysilloissa, kun ei tarvitse lähteä mihinkään ja sataa ja ikkunasta näkyy pelkkää mustaa. Ja ennen kuin huomaakaan voi jo alkaa odottamaan Joulua. ♥ Ja sitten onkin taas jo kevät. 

Asiasta toiseen, jokasyksyinen tapani on kartoittaa lähialueen harrastusmahdollisuudet. Itselle ja A:lle. Ja joka kerta ilahdun yhtä paljon siitä, minkälaisessa paikassa asun. Lähinnä etsin liikunta- ja musiikkiharrastuksia ja puolen kilometrin säteellä löytyy niin paljon kaikkea kivaa, että tulee ihan valinnanvaikeus. Löytyy kaikkea laidasta laitaan ja joka ikiselle viikonpäivälle. On tanssitunteja, balettia, erilaisia muskareita, Zumbaa, niin lapsille kuin aikuisille, lapsillekin jopa kahdesta eri paikasta, sirkusta, ihan mitä vaan. Ja kaikki ihan kävelymatkan päässä. Järjestäjinä yksityiset tanssi-/musiikkikoulut, kaupunki, liikuntajärjestöt, MLL, työväenopisto... eli löytyy myös vähän eri hinta-tasoisia juttuja. Vaikka pääasiassa lasten harrastukset ovatkin melko hintavia. Jännä on myös se, että itselle kun etsii, niin yrittää löytää mahdollisimman halpoja juttuja, eikä oikein raaskisi maksaa paljoa, mutta lapselle maksaa sitten ihan mukisematta moninkertaisen  hinnan. Tosin sellainen huono puoli tämän syksyn tarjonnassa oli, että olisin etsinyt itselleni jonkun työkkärin liikuntajutun, mutta niitä olikin tänä vuonna tosi huonosti tarjolla. Jospa sitä itseensäkin investoisi vähän enempi ja maksais vaikka kerranki vähän enempi. Tai sitten vaan juoksen koko syksyn, sehän on onneksi ilmaista. :) 

Harrastuksista puhuttaessa, ilahduttavaa on myös se, miten nykyään voi aikuisiälläkin alkaa harrastaa ihan mitä vaan. Olisi siis edelleen mahdollista aloittaa harrastuksia, joita olisin halunnut lapsena harrastaa. Eriyisesti haaveilen joskus pianonsoiton aloittamisesta, tosin meille ei kuulemma koskaan pianoa tule, mikä tietysti vähän vaikeuttaa ko. harrastusta. :) Toinen haaveeni on laulutunnit, joille vielä joskus rohkaistun. Ranskan opiskelukin viehättää, mutta se saa odottaa ainakin niin kauan, että kaikki opiskeluahdistukset on täysin unohtuneet... 

 No, nyt valitaan A:lle joku kiva harrastus. Viimesen vuoden se on käynyt lauantaisin tanssitunnilla, mutta nyt samaa tuntia ei enää ole lauantaisin. Vuosi sitten etsinkin vain viikonloppuna olleita harrastuksia, ettei päiväkotipäivän jälkeen tulis enää mitään. Nyt kuitenkin sillä tuntuu olevan myös pk-päivien jälkeen virtaa ja energiaa tallella vielä ihan riittämiin, jotta joten joka päivä ei menis pelkäksi lastenohjelmien kattomiseksi, voi viikollakin olla joku kiva harrastus. Ja etenkin, kun se itse tosi kovasti tykkää harrastaa ja puhuu niistä koko ajan. Sekä tanssi, että musiikki on lähellä sydäntä. Joskus harmittelin sitä, miten sitten kun päiväkoti alkaa ja kotiäitiys loppuu, meiltä loppuu yhteiset harrastukset kokonaan. Ennen kun käytiin mm. musiikkiliikunnassa yhdessä. Mutta ilokseni huomasin, että ainakin 5-vuotiaaksi asti on vielä paljon kaikkia erilaisia kerhoja ja juttuja missä käydään yhdessä vanhemman kanssa. Joten yksi harrastus voisi olla sellainen. Siinä tulis sitten kivaa yhdessätekemistä molemmille ja saisin itsenikin kiskottua pois koneen äärestä. Edes yhtenä päivänä viikossa. 

Mutta mä jatkan valintojen tekemistä. Jälleen yksi kuvaton, mutta sitäkin enemmän tekstiä sisältävä postaus. :) 

Henna