Yhtä juhlaa..

Tämä koko vuosi tuntuu olevan oikea juhlavuosi. Seuraavat kaksi viikkoa on taas niin paljon kaikkea kivaa tekemistä ja odotettavaa, ettei tää meinaa housuissaan pysyä. Elämä tasaantuu kaikesta juhlasta oikeestaan vasta 13.5., jonka jälkeen sitten vähän tasoittuukin taas. 

Huomenna olis se vihoviimenen tentti, johon pitäis lukea, mutta tosi tosi vaikee keskittyä. Viikonloppu on taas ihan huippu, heti kun tentistä vaan pääsee vapautumaan. Voi olla aika äärimmäisen vaikea keskittyä sielläkään. Ensin niille paljon odotetuille messuille. Facebookissa tunkee kaikenlaista messumainosta ja -tarjousta varmaan viiden minuutin välein, niin ei sitä oikein voi sivuuttakaan. :) Sunnuntaiksi on sitten vuorossa jotain salaista ja jännittävää synttäritekemistä. Ainakin luvassa ruokaa ja ystäviä, mikäs sen parempaa. ♥

Viikonlopun jälkeen muutama arkisempi päivä, tosin tiistainahan voi jo viettää vappua. Se jää tänä vuonna vähemmälle huomiolle, täytyy nyt kuitenkin käydä ostamassa vähän simaa ja tippaleipiä sekä pakollinen vappupallo tietysti. Keskiviikkona alkaakin sitten LOMA!!! 4 kokonaista päivää ystävien seuraa, syömistä, shoppailua ja mitä nyt muuta mieleen juolahtaa. LONTOOSSA! Ilman mitään sitoumuksia, stressiä tai arkisia askareita. (On vaan niin huono omatunto, kun en ole saanut tehtyä kaikkea, mitä piti ennen reissua saada tehdyksi, mutta yritän unohtaa ne ajatukset loman ajaksi.)

Loman vikana päivänä, lentokoneessa, siirryn seuraavalle vuosikymmenelle. Seuraavalla viikolla on siis vielä vuorossa jotain synttäreihin liittyvää kahvitusta ainakin. Loppuviikosta laatuaikaa äipän kanssa stand-upin merkeissä oikein kahteen kertaan ja sunnuntainahan se olis sitten äitienpäivä. Viime vuonna en ollut äitienpäivänä kotona, nyt on kiva olla. A on jo jonkun aikaa puhunut päiväkodissa tehdystä äitienpäivälahjasta, ihan vielä ei ymmärrä, että sen pitäis olla salaisuus. Toki olen sitten oikein yllättynyt, kun sen vihdoin saa antaa oikeana päivänä. Joku itsetehty liina sieltä on vissiin tulossa. ♥

Yksi kevään kohokohta

Jo jokavuotiseksi perinteeksi muodostuneet Lapsimessut ovat täällä taas tulevana viikonloppuna. Odotan  niitä joka vuosi lähes lapsellisella innostuksella ja heti alkuvuodesta lähtien. Nyt ne ovat taas vihdoin täällä ja tämä onkin jo neljäs kerta, kun siellä käyn. (Muoks. pienen ja huolellisen laskutoimituksen lopputuloksena, tämähän tuleekin olemaan jo viides kerta). A:kin osaa jo odottaa messuilua, koska muistaa, mitä kaikkea siellä viime vuonnakin tehtiin. Lapsimessujen ohessa on muutama muukin messutapahtuma, joihin pääsee samalla lipulla. Viime vuonna ekaa kertaa tais olla Outlet-messupuoli ja tänä vuonna ekaa kertaa joku luomuruokapuoli. Ja sitten tietysti se Lemmikkipuoli, joka on ollut jo pidempään. Kaikissa osioissa käymme varmasti tänäkin vuonna tutustumassa, vaikka tietty se lapsipuoli olis jo itsessäänkin ihan riittävä. 

Lauantaiaamuna käyn pikaiseen pyörähtämässä tentissä (jonka pitäisi olla viimeinen ikinä), jonka jälkeen suuntaan sitten messuilemaan. A tulee paikalle isänsä kyydissä. En ole edes pahemmin tutustunut, mitä kaikkea messuilla tänä vuonna on, koska siellä ei ole oikeastaan mitään väliä. Kivaa siellä on silti joka kerta. 

Toinen jokavuotinen messuilukokemus on yhdistetyt Kirja- ja Ruoka & Viini & Hyvä elämä (tjsp.) messut, jotka ovat myös joka vuosi tosi hyvät. Tänä vuonna voisi ehkä piipahtaa myös jossain kauneusmessuilla. 

Mutta, kuten mainoksessakin luvataan, hulvaton viikonloppu tulossa! (Ainakin jos unohdetaan se tenttiosuus...)

Kevätsiivousta

Jostain syystä lapseni ei ole perinyt minun laiskaa siivousluonnettani vaan jotain ihan päinvastaista. Hyvä tietenkin niin. Tällä hetkellä lemppariohjelmakin on Kaapo siivoaa, joka pitäisi katsoa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Pari päivää sitten A keksi jostain, että lauantaina pestään sitten ikkunat, joten sitä olis vissiin vuorossa tänään. Ja huomenna on kuulemma pyykkipäivä, siihen onneks otin varaslähdön jo eilen ja hoidin ne alta pois.

Ja jos nyt siivoomaan aletaan, niin pitäis pariin kukkaankin vaihtaa mullat. Mulla yleensä kaikki kasvit kuolee samointein, mutta yksi mikäli-vehka se vaan elää ja kukoistaa ja pukkaa uutta versoa, kehnosta hoidosta huolimatta. 

Aurinkoista lauantaita!

Run, run, run

Juokseminen, mikä helppo harrastus. Sitä voi tehdä koska vaan, eikä vaadita juurikaan erikoisia välineitä (tosin siitäkin saa halutessaan välineurheilua kaiken maailman rannetietokoneineen). Itselleni lähinnä riittävät lenkkarit. En ole koskaan jaksanut juosta juuri 100 metriä enempää. Haluaisin kyllä jaksaa enemmän, mutta itseään on välillä tosi vaikea saada motivoitua, koska se on vaan jotenkin jumalattoman tylsää puuhaa. 

Meillä on kuitenkin perheessä himojuoksija, joten itsellekin tulee sitä katsellessa välillä sellainen olo, että pitäis itsekin tehdä jotain muutakin kuin maata sohvalla. Käyn myös joka vuosi katsomassa miehen maratonia ja joka kerta olen siellä katsomossa ihan tippa linssissä ja pakahdun ylpeydestä. Ja olishan se itsekin kiva osallistua johonkin tapahtumaan, kun niissä on aina niin hyvät tunnelmat. Monena vuonna meidän on ystävien kanssa pitänyt osallistua Naisten Kymppiin. 10 km tuntuisi edes jotenkin järkevän oloiselta tavoitteelta. Löydettiin Maximin sivuilta täydellinen juoksuohjelma, joka on tehty ihan aloittelijoille ja tavoitteena on juurikin se kympin matka. Kerrankin joku ohjelma lähtee oikeasti alkeista.  Sivuilta löytyy myös pari muuta juoksuohjelmaa edistyneemmille juoksijoille. 

Aloittelijoidenkin versiossa joutuu vetämään lenkkarit jalkaan useasti viikossa, enkä olekaan pystynyt toteuttamaan ohjelmaa niin orjallisesti kuin oli alussa tarkoitus. Muu elämä sotkee aiottua treeniaikataulua, eikä aina vaan ehdi tai ei oikeasti jaksa ja koska juokseminen ei mitään ihan mieleisintä puuhaa ole, en sitä ihan väkisin väkisin rupea tekemään. Tollanen hyvä runko kuitenkin auttaa siinä lähtemisessä, koska voi valmiiksi katsoa, paljon milläkin kerralla pitää jaksaa ja olen soveltanut aikataulua omiin tarpeisiin sopivaksi. Toimii se näinkin, pääasia kai on, että sinne lenkille ylipäänsä lähtee. 

Tänään pääsin kuitenkin ensimmäistä kertaa juoksemisen makuun ja saavutin sellaisen flow-tilan, josta kuulee puhuttavan. Juoksin n. 7,5 km ja olisin varmaan jaksanut vielä vähän lisääkin. Eli kyllä se kymppikin varmaan sitten toukokuun lopussa sujuu. Ja nyt oli kyllä huomattavan paljon mukavampi juosta, kun aurinko paistoi ja tiet oli kuivat, kuin silloin 10 asteen pakkasessa muutamia viikkoja sitten.

Iso G

Ja ei, nyt ei ole kyse Pikku G:n isommasta versiosta, vaan jostain paljon tylsemmästä asiasta. Kaikki yliopisto-opiskelijat varmaan arvaavatkin jo mistä on kyse. Siitä tylsääkin tylsemmästä ja kaikin puolin vaan niin rasittavasta prosessista. Joka ei vaan ota sitten millään valmistuakseen. En osaa edes kuvitella, miltä sitten tuntuu, kun on se valmis työ kansissa ja koulun kirjastossa. Opiskeluiden loppuminen itsessään ei edes ole sellainen asia, mitä välttämättä niin kovasti odottaisin, koska opiskelu muutoin on ihan kivaakin, se on vaan työ yksi himputin työ, joka tökkii ja pökkii.

 

Ja onhan se opiskeluiden loppuminen sitten aika haikeetakin, kun sen aika on.  En oo ehkä ihan kaikki järjenhivenet tallella, kun löysin ihan sattumalta itselleni hieman lisääkin opiskeltavaa kesälle. Tosin jos ei haluais löytää, niin ei ehkä kannattais ehdoin tahdoin surffailla Avoimen yliopiston sivuilla. Jonkunlaista masokismia kuitenkin tähän hetkeen havitella enää yhtään lisää opintopisteitä, mutta seko mikä seko.

 

 

Etanaa pannullisen verran

Miehelle tuli yksi ilta joku himo etanoihin, joten niin se oli suunnattava etanapannun ostoon. Samalla reissulla ostettiin tarvikkeet itse etanoihin. 

Kyytipojaksi paistettiin ranskanleipää valkosipulilla ja persiljalla maustetussa oliiviöljyssä. 

Pääsiäinen

Pääsiäispyhiä olis vielä yksi päivä jäljellä. Rairuohoa ei taaskaan tänä vuonna muistettu istuttaa, tosin yksi istutus saatiin onneksi päiväkodista. Pääsiäispuuhat rajoittuivatkin oikeastaan pajunkissanoksien koristeluun. Ennen virpomispäivää käytiin hakemassa yksi kimppu, joita sitten yhdessä A:n kanssa koristeltiin. Viime sunnuntaina kierreltiin sitten niitä jakelemassa vähän siellä sun täällä. 

Musta on ihana järkkäillä pieniä yllätyksiä, varsinkin lapselle, johon vielä menee kaikki tarinat ihan täydestä. Omastakin lapsuudesta muistan aina sen, miten Joulupukki oli tuonut lahjat kuusen alle, enkä koskaan keksinyt, että miten ne sinne lopulta olivatkin päätyneet. 

Viime viikonlopun virpomisesta oltiin saatu korillinen munia, jotka olivat koko viikon odottaneet kiltisti kaapissa. Tänä aamuna oli pääsiäispupu sitten käynyt korilla ja jekkuna piilottanut kaikki munat. No, onneksi löytyivät sitten nopsasti. 

A ei vielä hirveästi syö herkkuja, eikä varsinkaan kovin paljoa kerralla. Tänään sitten sai syödä puolikkaan tosta jättimäisestä Kinderistä ja liekö sillä jotain yhteyttä vai ei, mutta loppuilta olikin sitten aikamoista kiukkua ja raivoamista. Tai sitten vaan kerta kaikkiaan väsytti tosi paljon. 

Käytiin nimittäin tänään pääsiäispäivää viettämässä Tytyrin kaivoksella ystäväperheen kanssa. Ihanaa kun on ystäviä, joilla on samanikäisiä lapsia ja mukava muutenkin viettää yhdessä aikaa. Kaivoskierroksella nähtiin pupuja, peikkoja ja noitia, jotka olikin pienten mielestä aika hurjia. Kierrokseen sisältyi myös ruokailu ja lopuksi kiivettiin vielä 540 porrasta kaivoksesta ylös takaisin maanpinnalle. 

Kierrokselle sai pukeutua, joten meidän seurueeseen kuului yksi pieni tuuheahäntäinen pupu. Täällä vielä matkaseurueen kertomus samaisesta reissusta. Ja ihanat kummilapset poseeraamassa. :)

Vielä huominen päivä ja sitten töihin. Huomenna suuntaamme mummolaan pääsiäislounaalle.