Sunnuntaina

Olen taas tulevan viikon yksin pyörittämässä arkea, kun mies matkasi taas jälleen kerran maailman toiselle puolelle. Tänään ei ollut menoa mihinkään ja saatiin olla vaan kotona. A:kin viihtyi koko päivän kotosalla, eikä mennyt kavereiden kanssa pihalle. Vanhemmat tulivat pitkästä aikaa kylään ja samalla syömään. Ruokana ihan perus-jauhelihakastiketta, mutta oli kiva kattaa nätisti. Niin ihanaa, kun on iso pöytä, mihin mahtuu muutakin kuin lautaset.

Ja jälkkäriksi oli vuoden ensimmäiset joulutortut. Jotenkin teki jo niitä mieli. Ja lämmintä Talvipäivä-juomaa.

Kävästiin me nopsasti ennen vieraiden tuloa vielä kukkakaupassa. Meillä on aika hyvä kukkakauppa tossa ihan kivenheiton päässä. Tykkään ihan hirmusesti ostaa tollasia erilaisia oksia, joita syksyisin onkin hyvin saatavilla. Kimpuista saa nättejä tai ne on kivoja ihan yksinäänkin maljakossa ja mikä parasta, säilyvät aika kauan ilman sen kummempaa hoitoa.

Ja noista Ikean pienistä pitsisistä tuikkukipoista tykkään ihan hirmuisesti, onneksi osuivat viime reissulla silmään. Niissä palaa kynttilät ihan koko ajan. 

Muuta ei olla tänään sitten juuri tehtykään. Päivä on tuntunut piiitkältä. Tämä on aina parasta, kun kelloja siirretään näin päin, kun tuntuu ihan oikeasti siltä, kuin olisi saanut lisää aikaa. Ainoa huono puoli on se, että nyt myös pimeys lisääntyy ja kohta ei päivänvaloa juuri ehdikään näkemään, kun ehkä vilaukselta toimiston ikkunasta.

Kauan odotettu päivä

Sunnuntaina päästiin vihdoin messuilemaan. Ennen messuja suuntasimme ystäväni kanssa heti 12:ksi Sokokselle, jossa myytiin lastenjuttuja -70 %. Saatiin talveksi uudet Kuomat ihan pilkkahinnalla ja nappasin hyllystä vielä villahousut A:lle, joista maksoin kokonaiset 4 €. Löytyi vielä yhdet ja koko sattui olemaan juuri oikea. Jos vaikka tulis se talvi tänä vuonna.

Mutta sitten itse messuihin. Aika nopeasti kävely aiheutti kiputiloja vähän joka puolelle ja pientä supistuksentynkää. Tuntui, että ei ehkä jaksa kovin kauaa messuilla pyöriä. Pidettiin kuitenkin vähän huilitaukoa ja lopulta jaksoinkin koko päivän ihan hyvin, eikä kipuiluja lopussa enää tuntunut. Jalat olivat vähän väsyneet, mutta loppuun asti oltiin, enkä ollut lopulta ensimmäinen, joka ilmaisi haluavansa lähteä. :) Ensi viikonloppuna olisi Kirjamessut, jotka jätän ehkä kuitenkin nyt väliin, ellen satu jostain saamaan jotain ilmaislippua, jolloin ei tietenkään voi jättää menemättä.

Rahaa taas meni. Aika paljon tuli ostettua erilaisia kympin messutarjouksia. Viime vuoden tapaan ostin teetä ja raakasuklaata. Lisäksi pari putelia sävyttävää hiusnaamiota, kun en ole nyt enää hiuksia värjännyt, niin jos saisi tosta edes hiukan kiiltoa. Vitamiinit on kalliita ja niitä kuluu koko ajan. Ja mustaherukkajauhetta esim. jugurtin sekaan laitettavaksi. Olisin halunnut mustikkaa, mutta koska jätin näiden ostamisen vikaksi, oli mustikka tietty jo loppunut. Toisaalta ei haittaa, koska mustikkaa tulee syötyä muutenkin, mustaherukkaa ei koskaan.

Viime messuilta löysin uuden korututtavuuden, ViaMinnetin. Viime kerralla ostin sormuksia. Nyt mukaan tarttui muutama hiuspinni, joita katsoin jo viimeksi. Valikoima oli edelliskerrasta myös laajentunut ja katselin muitakin juttuja. Olen jo pidempään haaveillut uudesta rannekorusta, tollasesta, jonka voi kieputtaa ranteen ympärille. Olin ihan varma, että en mistään valmiista mallistoista löydä sopivankokoista ja kaikki esillä olevat kappaleet olivatkin liian isoja. Tiskin alta löytyi kuitenkin myös pienempää kokoa ja tämä oli ihan sopiva. Hetken arvoin mustan ja valkoisen välillä, mutta onneksi päädyin kuitenkin tähän valkoiseen, jollaista alunperin olin etsinytkin. Tämä on meinaan IHANA!!! Tosi mukava kädessä ja sopii hyvin mustavalkoiseen pukeutumiseen, jota nykyään melkein pääasiassa käytän. Voi olla, että seuraavilta messuilta kotiutuan vielä mustankin version jossain vaiheessa nyt kun kerrankin saan tällaisen korun oikeankokoisena ilman mitään säätämistä.

Arkiruoka

Tässäpä hyvä ja helppo ja vieläpä terveellinen arkiruoka. Mulle arkiruuan tekeminen on jotenkin aina tosi vaikeeta, kun ensin pitää keksiä, mitä tekis, käydä kaupassa ja jaksaa vielä tehdäkin se ruoka. Ja kaikki perusvaihtarit tulee jo korvista ulos ja kyllästyttää. Mutta kaiken arkistressin keskellä en vaan usein kykene parempaan. Jonkinlainen suunnitelmallisuus auttais tässäkin asiassa, ehkä mäkin vielä joskus opin sellaseen. ☺

Mutta viime viikolla taas haahuilin väsyneenä kaupassa vailla mitään ajatusta ruuasta. Kunnes yhtäkkiä alkoi tehdä mieli kaalilaatikkoa. Ja mä en edes tykkää kaalilaatikosta. Poimin kuitenkin koriin ison kaalin ja muita tykötarpeita. 

Meillä ei kukaan muukaan tykkää kaalilaatikosta, mutta tästä tulikin meijän perheen uusi lemppariruoka. Maistui kaikille erinomaisesti puolukkahillon kanssa. Joka kylläkin oi kaupan ja tosi makeeta, mutta sopi tähän erinomaisesti. Tästä annoksesta on riittänyt jo usealle päivälle, enkä ole varmaan ikinä nähnyt A:n syövän mitään perusruokaa näin reippaasti. Helppo vaihtoehto ottaa myös evääksi töihin. Ja mikä parasta, koko kämppä ei haise ihan kaalilta, kun tätä tekee. 

Ohje löytyi jostain googlen kautta, vähän kuitenkin muokkasin. Tiskiä tuli paljon, kun kaikki osaset tehtiin omassa astiassaan. Silputut sipulit ja kaalit paistettiin runsaassa(!) rasvassa. Riisit keitettiin omanaan ja jauheliha maustettiin ja paistettiin. Kaali-sipulin sekaan lisäsin loppuvaiheessa vielä pari isoa könttiä sulatejuustoa. Lopuksi kaikki sekasin isoon uunivuokaan ja perään ruokakerma. Ja sitten uuniin niin, että vähän ruskeaa ja lämpeää. Kaalit jäävät rapeiksi, eikä niistä tule sellaisia luttanoita, kuin yleensä kaikissa kaaliruoissa.  

Kuvattomia kuulumisia

Nyt ei ole sattunut kameraa sillai hollille, että olis mitään kuvamateriaalia luvassa, mutta jotain kuulumisia kuitenkin. 

Eilen käytiin A:n ja anopin kanssa katsastamassa Ikean jouluvalikoimat. Nähtiin joulupukki ja syötiin hodarit. Reissussa vierähti varmaan toista tuntia. Ostin pitsikuvioisia ruukkuja ja tuikkukuppeja, pari havukasvia ja yhtä joulupaperia. Joulupaperit olin katsonut etukäteen netistä, olis ollut paljon kaikki kivoja, mutta hyllyt ammotti tyhjyyttään. En tiedä onko ekat erät jo voineet loppua vai eikö hyllyjä oltu kunnolla vielä täytetykään, mutta kaikki  mitä olisin halunnut, niin niitä ei ollut. Mukaan lähti vain yksi rulla peruspunaista paperia.

Tänään meillä oli pihatalkoot. Aloitimme urakoinnin heti aamukymmeneltä. Ilma oli mitä mainioin. Vähän oli kylmä, mutta auringossa haravoidessa tuli jopa kuuma. Itsekin jaksoin rivakasti haravoida reilun tunnin verran, jonka jälkeen alkoi paikoissa tuntumaan ja piti ottaa vähän iisimmin. Lapset auttoivat trampoliinin purkamisessa, pyörävarasto saatiin siivottua ja meidänkin pyörät mahtuivat sinne ja sitten syötiin talkoolounasta erään naapurin luona. Oli makkaraa ja erään naapurin tekemää kasvissosekeittoa.

Monessa paikassa asumisesta meillä ei ole kokemusta, mutta eipä ole ennen tullut vastaan tällaista yhteisöllisyyttä. Täällä kaikki on melkein kuin yhtä perhettä. Kaikki mahduttiin sulassa sovussa naapurin olohuoneeseen ja lapset leikkivät lastenhuoneessa keskenään. Huomaa, että muut ovat asuneet täällä jo pitkään ja tuntevat toisensa hyvin. Oli sellaista huumoria, jota ei ihan ventovieraille uskaltaisi sanoa. Ja kaikki kohtelee lapsia tasavertaisesti ja samaan laumaan kuuluvina. Kaikki on tyttöjä ja suht samanikäisiä. Kaikki pitää huolta kaikista lapsista ja komentaa tarpeen vaatiessa. Ja lapsilla on keskenäänkin hyvin sisarelliset välit. Välillä riidelläänkin ja huomaa, että se on A:lle vielä vähän outoa, kun on ainut, jolla ei ole vielä sisaruksia.

Talkoiden jälkeen leikit jatkuivat vielä ulkona ja A pääsi vielä mukaan naapuriperheen parin kilsan iltakävelylle mukaan. Sen jälkeen maistui kaalilaatikko harvinaisen hyvin ja uni tuli parissa sekunnissa. 

Meillä ei voisi olla parempaa asuinpaikkaa, täältä tuskin ihan hevillä lähdemme minnekään. ♥

Syksy ♥

Syksy on jo hyvässä vauhdissa ja melkeinpä on jo lehdetkin lähipuista pudonneet. Jostain syystä olin odottanut syksyä jo pidemmän aikaa. Vaikka kesä oli ihanaa aikaa, jotenkin odotin jo sitäkin, miltä uusi koti näyttää syksyllä. Vielä maltan tovin, mutta kohta olis kiva laittaa jo vähän jotain valoja pihaan. Tosin jouluvalovalikoimaa pitää vähän täydentää, koska niitä ei ennestään juuri ole.

Meidän pihan pensaissa (mikä pensas ikinä onkaan) on mielettömän väriset lehdet.

Puskista sai vähän somistusta sisätiloihinkin. Eihän ne kauaa säily, mutta saa vähän syksyn värejä sisäänkin.

Piha ei muuten ole enää kauneimmillaan. Joka paikassa on märkää ja perennat on laonneet. Kosteudesta johtuen pihalle on ilmestynyt myös useita erilaisia pieniä kavereita kasvamaan.

Viime viikonloppuna tuli tavattua pitkästä aikaa myös ystäviä molempina päivinä. Lauantaina pidettiin perinteiset Putous-kauden avajaiset ja ruokaa oli taas pöytä täysi. Kokeilin uutta mustikkajuustokakkureseptiä, josta riitti vielä hyvin seuraavan päivänkin päiväkahvivieraille.

 

Tuliaiseksi sain ihanan lajitelman erilaisia teitä. Teevarastot alkoivatkin olla jo lopussa. 

Kovasti on itse asiassa jo joulujutut mielessä, mutta yritetään nauttia nyt tämä syksy ensin. En myöskään ihan vielä odota säiden kylmenemistä, nämä tämänhetkiset asteet on ihan sopivat tähän hetkeen. Syksylle on luvassa myös paljon kaikkea kivaa puuhaa ystävien kanssa. Ensi viikonloppuna olisi pihatalkoita ja sunnuntaina kauan odotetut I love me -messut.