Huh, eka periodi pulkassa!

Eka periodi meni taas tapansa mukaan hurjan nopeesti ja tuli kursseja suoritettua vähän kun vahingossa. Nyt olen viikon täyspäiväsesti töissä ja sitten alkaa seuraava, joka onkin vielä työntäyteisempi ja stressaavampi kuin edellinen. Ainoa lohdullinen asia on se, että seuraavat 1½ kuukautta ovat ohi silmänräpäyksessä, mutta tosi ahdistavaksi sen tekee se, että siinä ajassa pitäis ehtiä tehdä paljon paljon asioita, joille ei kerta kaikkiaan tunnu olevan aikaa. Viikonloppusin olen suoraan sanottunu pitänyt myös ihan vapaapäiviä, ei vaan pää kestä nyt jos ei välillä hengähdä hetkeksi. Vaikka koko ajan kaikki tekemättömät hommat onkin alitajunnassa. Ahdistavaa on myös se, että kaikista mahollisissa tehtävissä deadline on samaan aikaan ja joulukuussa olis sit paljon enempi aikaa. Mut eipä auta.

Sormus

Sain uuden sormukseni eilen. Vanha oli niin vaatimaton, että nyt on vaikea olla joka käänteessä ihailematta tätä kaunokaista, kun se niin kauniisti kimaltaa ja säihkyy. Nyt saan olla ikäänkuin uudestaan kihloissa vielä muutaman kuukauden, ennen kuin tämä saa itselleen kaverin, jolloin ne muodostaakin yhdessä täydellisen kokonaisuuden. Tosi vaikee oli nimittäin löytää sormuksia, jotka sopis hyvin yhteen.

Princess-sormus timanteilla ja pinkeillä safiireilla

Irtiotto arjesta

Viikonloppuna otettiin jälleen vähän irtiottoa normiarjesta. Järjestin miehelle 30-synttäriyllätyksenä seikkailuelämyksen Turussa ja mukaan lähti myös ystäväpariskunta. Miesraukka luuli koko ajan joutuvansa kylpylään, mikä ei olisi ollut mitenkään miellyttävä vaihtoehto ja ylläri säilyi loppuun asti. Mentiin siis Turun Flowparkkiin vähän nostattamaan sykettä. Syke nousi ainakin itsellä, jos ei fyysisen rasituksen takia, niin henkisen jännityksen. Kävi vielä niin, että aloitettiin epähuomiossa vaikeasta radasta ja me tytöt mentiin vielä ekana ja ihan väärällä taktiikalla tottakai. Niin oli vähän jänniä hetkiä, että pysyykö siellä vai ei. Ja mulla oli ainakin hirvee stressi myös siitä, että lukitsin itteni oikein niihin vaijereihin. Mutta ehdottomasti mennään vielä toistekin.

Flowpark Turku

Seikkailemasta suunnattiin syömään Turun Kellariravintolaan. Ruoka oli hyvää, mutta paikalla oli aika vähän ihmisiä ja tunnelma oli ihan kuollut. Meinattiin ihan väsähtää. En jostain syystä tällä kertaa muistanut ottaa ruuista kuvia. Alkuruokaa en ottanut, mutta maistoin mieheltä etanaa, ensimmäistä kertaa. Ei ollut oikeestaan mun juttu. :) Pääruuaksi söin valkosipulikuorrutettua kuhaa, joka olikin oikein tosi hyvää, mutta annos oli liian iso ja osa jäi ihan sen takia syömättä. Jälkiruuaksi oli suklaakakkua ja valkosipulijäätelöä (!) (oli valkosipuliviikot). Kakku ei ollut kovin kummosta ja jäätelökin oli perin mielenkiintosen makusta.

Oli hyvin lähellä, että ilta olis lopahtanut tähän. Kierrettiin kaupungilla etsimässä sopivaa paikkaa, eikä meinannut löytyä ollenkaan. Lisäksi Turun keskusta oli jotenkin pelottava, ihmeellisiä jenkejä ympäriinsä. Paljon turvallisempaa on Helsingin keskustassa. No piipahdettiin kuitenkin ravintola Rentoon kylmää pakoon.

Ja sitten kävi näin....

Tequila

Loppuilta menikin sitten tanssiessa, baarissa, jossa ei ollut tanssilattiaa eikä kukaan muu tanssinut. DJ oli ihan huippu, kun se tajus, mistä me tykätään, niin soitti koko illan kaikkia parhaita ysäri-biisejä. Sieltä tuli mm. Nikke T:tä, mistä nykyteinit ei oo varmaan kuulleetkaan. Ilta lopahti kuitenkin niin sanotusti kuin seinään, kun pilkku tuli 2.30 sillä aikaa kun olin vessassa. No, ei muuta kun hotellille, eli Omppuun.

Seuraavana aamuna oli, yllättävää kyllä, tosi hyvä olo. Eikä edes väsyttänyt. Jälleen kierrettiin Turun keskustaa etsien sopivaa brunssipaikkaa ja kierrettiin oikeastaan ympyrää. Lähdettiin Stockalta ja päädyttiin lopulta Stockan buffettin, jossa olikin herkkubrunssi ja kaikkea mahdollista syötävää. Tosin sielläkin oli tosi pahaa suklaakakkua, joka oli jo meidän kolmas perättäinen huono jälkiruokakokemus.

Lopuksi kierreltiin vielä jonkun aikaa Hulluilla päivillä, jotka jäikin Helsingin päässä kokonaan välistä. Omat ostokseni olivat näin mielenkiintoiset.

Tiskipesuainetta ja vessanpesuainetta

Kotimatkalla kurvattiin vielä mummolan kautta hakemassa lapsonen kotiin ja samalla syötiin Mummin synttärikakut. Lahjaksi oltiin askarreltu A:n kanssa kaulakoru jo aiemmin nähdyistä tammenterhoista. Koru taitanee päätyä kuitenkin koristukseksi, mutta ainakin askarreltiin sitä yhdessä, niin oli lapselle kiva kokemus. Ja kortti on myös 3-vuotiaan käsialaa.

Luento by Raisa Cacciatore

Olen eilen työn puolesta kuuntelemassa Raisa Cacciatoren luentoa "Lapsille ja nuorille paras elämä - hyvän mielenterveyden lautasmalli", joka oli tällä kertaa tarkoitettu ammattihenkilöstölle, mutta samainen luento on pidetty myös avoimena yleisöluentona. Raisa on hyvä puhumaan ja luentoa oli helppo kuunnella, toki asiakin oli mielenkiintoista. Asiat sinällään oli ihan tuttuja, mutta esitetty niin, että sai paljon ajattelemisen aihetta. Asiat oli kyllä helpompi kytkeä omaan henkilökohtaiseen elämään kuin työhön ja tuli paljon kohtia omassa kasvatuksessa, jotka voisi tehdä paljon paremmin. Vaikka olenkin sitä mieltä, että maalaisjärjellä pääsee pitkälle, ei tollaset luennot olis yhtään pahitteeks kaikille vanhemmille. Saa tiivistetyssä muodossa tietoa esim. kehitysvaiheista ja ehkä vähän ymmärrystä siitä, miksi uhmaikäiset ja teinit käyttäytyy niinkun käyttäytyy. Ja kuinka vaikeeta niissä tilanteissa on itse aikuisena. Lohdullista oli kuitenkin se, että alan asiantuntija toi monesti ilmi sen, että kasvattaminen on oikeesti vaikeeta, eikä ole väärin myöskään pyytää apua siihen. Vaikka monilla, kuten itsellänikin on ajatus, että haluaa aina pärjätä itse.

Kannatan myös itse sukupuolineutraaliutta tietyssä määrin, niin ettei estetä lapsia toteuttamasta itseään vaan sukupuolen takia tai anneta vaan tietynlaisia leikkivaihtoehtoja, riippuen oli sitten poika tai tyttö. Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että biologia määrittää myös aika paljon ja sukupuolet nyt vaan ovat erilaisia. Sekin tuotiin erittäin hyvin luennolla esiin. Enkä ymmärrä miksi sukupuolet pitäisi häivyttää vain tasa-arvon tai jonkun muun nimissä.

Mutta jos jossain on mahdollisuus mennä kuuntelemaan vaikka avointa yleisöluentoa, niin suosittelen ehdottomasti. Tekis ihan hyvää monelle. Toki erityisen tärkeää näiden asioiden tiedostaminen on ammattihenkilöille, kuten opettajille yms., joten oli kiva huomata, että oli sali täynnä kuulijoita.

Lisätietoa ja mm. esityksen diat löytyy täältä.

Sunnuntain puuhia

Syksy on tullut ja vaikka viikolla onkin satanut vettä, on viikonlopuille sattunut hyviä ilmoja. Syksyn tulon on huomannut viimeistään siitä, että olen hiihdellyt kotona villasukissa jo monta viikkoa ja muutenkin palelen koko ajan.

Meillä ei ole lattialämmitykset vielä tälle syksylle aktivoituneet ja tämä näyttää olevan jokasyksyinen ongelma. Tosin muut perheenjäsenet viihtyvät edelleen samassa vaatetuksessa kuin kesällä, en tajua miten jotkut on niin kuumaverisiä.

Tänään sain kaikkea yllättävän paljon aikaan. Kalenterissa luki tän päivän kohdalla vaan isolla GRADU, yllättäen en siihen koskenut kuitenkaan yhtään. Aamupäivästä innostuin pesemään olkkarin ja parvekkeen ikkunoita, kun parvekkeella oli auringonpaiston johdosta oikeesti tosi lämmin. Tosin innostus lopahti ennen kuin sain kaikki pestyä, mutta vähän kuitenkin. Ja toki mulla oli apuri mukana, joka lähmi omalla pesutyylillään just ne ikkunat, jotka olin jo saanut pestyä.

Tarkotus oli ensin käydä luomutorilla, mutta koska ei saatu ketään seuraksi, lähdettiinkin vaan pyörällä käymään metsäretkellä. Tai mä siis kävelin ja A pyöräili. Ja "metsä" oli parisen metriä poispäin asfalttitiestä, mutta siellä oli kuulemma kivaa.

Pyöräily sujuu jo hyvin

Maisemaa

Sieniä

Kerättiin tammenterhoja..

..ja viinimarjoja!

Oltiin siis keräämässä tammenterhoja pyörän koriin, kun ihan yhtäkkiä tajusin, että siinä meidän keskellähän on punaviinimarjapensas. Toki maistoin itse ensin, että olihan ne varmasti viinimarjoja, mutta kun maku oli havaittu tutuksi, syötiin melkein koko puska (mitä siinä nyt oli jäljellä) tyhjäksi. Voi niitä luonnonantimia löytyä ihan yllättäin keskeltä kaupunkiakin. Kesällähän ihan melkein takapihalta junaradan vierestä löytyi vaikka kuinka paljon metsämansikoita. Tän puskan vois kyllä yrittää muistaa ens kesänä, voisin veikata että siitä ei kovin moni muukaan tiedä.

Tammenterhosaalista

Dermosilit ja uusi lipasto

Perjantaina ystäväperhe kävi kylässä ja toivat tilaamiani Dermosilejä sekä lipaston muuton alta. En meinannut lipastoa ensin ottaa, kun kaavailin sitä ensin eteiseen, eikä se sinne mahtunutkaan, mutta sitten keksinkin, että sopishan se olohuoneeseen. Ja onneksi otin, se on tuohon kulmaan kaikinpuolin täydellinen. Väri on tosi kiva ja mikä parasta, isoihin laatikoihin mahtuu paljon tavaraa, joten säilytystilaa tuli kivasti lisää. Ja pöytätasoa tietty kans.

Tennarit by Esprit

Kesäisillä kangaskengillä alkoi jo olemaan kylmä, joten löysin Espritin alesta kivat lenkkarit keltaisilla pirteillä nauhoilla.

Iltapalaksi tein vielä pikaisen pannarin, joka syötiin mansikkahillon kera. Oikein onnistunut ja mukava sunnuntai siis! Jos nyt jaksais ensi viikon kiireen ja stressin näillä eväillä.

Kommentteja, kiitos!

Tein kommentoinnin hieman helpommaksi, ja otin sanavahvistuksen toistaiseksi pois. On kommentointi sitten mummoillekin helpompaa. Ja ketäköhän täällä ylipäätään käy?? Lukija, jätähän joku merkki itsestäsi!

Haipakkaa

Huh, tääkin päivä on ollut yhtä juoksemista paikasta toiseen. Päiväkotivieminen meni onneks miehen toimesta, mutta muuten olikin niin kiirus, että ensimmäisen suupalankin ehdin napata vasta junassa kotimatkalla puol neljä. Croisantti aamuiselta pikakaupalta. Päähän siinä tuli kipeeks, muuten näköjään pystyy nälässäkin ihan hyvin toimimaan, kun on pakko. Ei vaan ehtinyt. Heti aamusta oli ryhmätyön tekoa koululla, joka sekin oli jäänyt kaikilta ryhmäläisiltä vähän puolitiehen. Siitä juoksujalkaa atk-luokkaan tulostamaan (onneks kerrankin tulostin toimi, kuten piti, kun yleensä niissä on aina vähintään joku tukos, mitä pitää setviä). Siitä jälleen juoksujalkaa graduryhmään, josta myöhästyin muutaman minsan. Oli oma opponointivuoro, joten ei sielläkään viittinyt evästää. Sieltä jälleen juoksujalkaa toiseen seminaariin, joka alkoi samalla kellonlyömällä, kun edellinen loppui. Ja siellä ryhmätöiden kuuntelua ja oman puolen tunnin ryhmäesityksen pito. Ja siitä sitten vihdoin kolmen jälkeen kirjaston kautta junalle ja päiväkodille. 

Ruokakriitikointia

Olispa ihana olla joku ruokakriitikko, joka sais käydä syömässä kivoissa paikoissa ja joku vielä kustantais sen ilon. Tosin oma hyvin rajoittunut makuaistini aiheuttaisi luultavasti arvioita, joista valtaosa ihmisistä olisi täysin eri mieltä. Arviointeja kirjoittelen kyllä mielelläni, tosin harvakseltaan, kun kovin usein ei tule uusissa paikoissa ruokailtua. Eilen kävimme kuitenkin ystävien kanssa syömässä paikassa nimeltä Kitchen & co., joka oli kaikille uusi kokemus.

Meidän pöytävaraus oli jo kuudelta, joten oli melko hiljaista kun saavuttiin paikelle. Ruokailun lopussa kaikki pöydät näyttivät kuitenkin olevan jo täynnä. Sisustus paikassa oli kiva, pöydät tarpeeksi erillään toisistaan ja paljon kynttilöitä luomassa tunnelmaa. Ei tullut otettua paikasta kuvaa, mutta ruuista kylläkin (jotka tosin valitettavan huonolaatuisia kameraotoksia).

Alkulankku

Alkuruuaksi otin alkulankun, joka sisälsi viittä erilaista pientä osasta. Yleensähän en alkuruokiin koske, koska pääruuassakin on ihan tarpeeksi haastetta saada kaikki syötyä, mutta nämä oli sen verran pieniä makupaloja, että eivät paljoa vieneet tilaa varsinaiselta ruualta. Maa-artisokkakeitto oli annoksen ainoa lämmin osa, ja se olikin tosi hyvää ja pehmeää. Punajuuri- créme brûlée oli melko mielenkiintoinen, koska päällä oli tosiaan brüléeseen kuuluva sokerikuorrute päällä, mutta hyvää sekin. Alarivissä oli hiillostettua lasimestarin lohta, häräntartar sekä rapukakku & sitruunadressing. Härkää oli eniten haasteellinen, uskaltauduin kuitenkin pienen palan maistamaan. Loput tosin meni parempiin suihin, kun en kovin ole raa'an lihan ystävä. Samoin lohta jätin hintsusti, koska sekin oli raaka sisältä. Hyvä kokemus kaikkineen kuitenkin.

Siikaa, jonkunlaisia sipuli-perunoita ja simpukkavaahtoa

Otan hyvin usein tämänkaltaisissa paikoissa päivän kalan, koska se on aina turvallisempi valinta kuin liha. Tällä kertaa oli tarjolla siikaa, jota en muistakaan syöneeni, en ehkä koskaan. Kalan alla oli perunoita jossain sipuli (ehkä myöskin purjo) -soossissa ja ympärillä simpukkavaahto. Simpukkavaahto ei maistunut yhtään simpukoilta, tosin en tiedä miltä ne maistuvat. Mutta annos oli erittäin erittäin hyvä ja maukas. Just just jaksoin syödä kaiken, vähän pienempikin olis itselle riittänyt. Mutta ehdottomasti voisin syödä tätä vielä uudestaan. Nam! Ja kuten tarkkanäköisimmät huomaavat, lautasen takana näkyy myöskin viinilasi, joka on kuin onkin omani. En siis viiniä juo koskaan, mutta nyt rohkaistuin aikuismaisesti ottamaan lasillisen valkoista ja se oli sen verran juotavaa, että koko lasi uppos. Samassa ajassa kun muu pöytäseurue tuhosi pari pulloa punasta. :)

Suklaabrownie ja vaniljajäätelöä

Jälkiruuat harvoin pettävätä ja ovatkin ehdottomasti ateroiden kohokohtia. Jälkiruokakokemus oli täydellinen tälläkin kerralla. Kolme seurueestamme luotti suklaabrownieen ja enpä taas muista, koska olisin yhtä hyvää annosta saanut. Luvatun suklaakakun ja jäätelön lisäksi annoksesta löytyi suklaakastiketta, vadelmia ja jotain vadelmasoossia ja suklaan kanssa taivaalliselta maistuvia suolaisia pähkinöitä. Kaikki annoksessa toimi vaan täydellisesti yhteen. Tosin koko oli pieni, mutta ehkä ihan hyvä niin, vähänkin suurempi annos olisi luultavasti aiheuttanut pahan olon, jota ei koskaan suklaata syödessä osaa tarpeeksi aikaisin ennakoida.

Voin siis suositella ko. ravintolaan ja luultavasti tulemme vierailemaan siellä toistekin. Myös palvelu oli hyvää, ystävällistä ja asiantuntevaa.