1. adventti

Ajattelin, että olisi kiva, jos joka adventille olisi joku kiva yhteinen tekeminen A:n kanssa. Ekalle adventille ajattelin alunperin yhteistä leffailtaa kotona, mutta sitten muistinkin, että meillähän olikin tälle päivälle jo suunnitelmia, joten kotileffailta siirtyi seuraavalle viikolle. Oltiin sovittu jo aiemmin ystävän kanssa, että mennään tyttöjen kanssa katsomaan Mikko Mallikas -elokuvaa, jota esitettiin ilmaisnäytöksenä. Ja siihen sivuun saatiin yhdistettyä vähän jouluostoksia ja Stockan jouluikkunaakin. 

Elokuva oli itse asiassa tosi hyvä ja tytötkin vissiin tykkäs. Itse otin tosin puolen tunnin torkut leffan lomassa.. 

Leffan jälkeen käytiin katsomassa jouluikkuna ja siinä olikin taas paljon ihmeteltäviä yksityiskohtia. 

Ja itse Stockan jouluosasto on aina yhtä lumoava. Lupasin, että A saa valita yhden koristeen ja sitten ostan muutamia tulevaan kuuseen. Meillä ei ole oikeastaan yhtään joulupalloja jäljellä. Ja koska kaikki kodin jutut oli -20 % alella, tuli palloja ostettua muutamia. Meinasi kyllä tosissaan iskeä valinnan vaikeus. Sekä äidillä, että lapsella. 

Kaikki pallot löytyivät lopulta tästä samasta hyllystä.

Samalla reissulla sain ostettua vielä puuttuvat täytteet A:n joulukalenteriin. Kalenteri on tosin vielä täyttämättä, mutta paneudun siihen huomenna. Aamulla avataan vaan kuvakalenteri, jos muistetaan. 

Olisi luullut, että päivän jälkeen olis ollut ihan tööt, mutta jaksoinpas vielä leipoa focacciaa ja kaura-suklaapaloja huomisiin työläksiäisiin. Mahtaakohan tulla uni lainkaan. Töitäkin olis huomiselle vielä ihan kiitettävästi luvassa, ja sitten kaikki käytännön asiat, avaimet jätöt yms. Ja tarkoituksena olis tehdä vaan neljän tunnin päivä ja suunnata läksiäisten jälkeen suoraan kotiin. Saas nähdä, onnistuuko, vai jumitunko vaan tekemättömien töiden ääreen kuitenkin koko iltapäiväksi. 

Jouluvalmistelut

Ensin tuntui, että olen jo hyvällä mallilla kaiken kanssa. Ensimmäiset ulkojouluvalot sain puihin jo ensimmäisten joukossa ja ajatuksen tasolla lahjoja yms. on mietitty jo kauan. Nyt kuitenkin tuntuu, että kaikki laahaa jäljessä. Naapurustoon on ilmestynyt mitä ihanampia jouluvalovirityksiä ja oma piha on vielä ihan puolitiessä. Toisaalta on ihanaa asua pientaloalueella, jossa valoihin panostetaan. Tulee ihan fyysisesti hyvä olo ja mieli, kun näkee kauniita valoja pimeyden keskellä. Tässä lähistöllä on tosin kaksi pihaa, jossa on menty jo melko överiyteen valojen kanssa, mutta toisaalta siitäkin tulee vaan hyvä mieli. Tietää, että taloissa asuu jouluihmisiä. 

Työt on vienyt itseltä kaikki voimat parin viimeisen viikon aikana ja illat on mennyt lähinnä lepäillessä. Ahdistaa, kun olisi vaikka mitä tekemistä ja tekisi jopa mieli tehdäkin kaikkea, mutta ei pysty, kun sattuu. En yleensä ole mitenkään erityisen ahkera kotiaskareissa, mutta mitä lie pesänrakennusviettiä ilmassa, kun nyt tekisi mieli puuhastella ihan koko ajan jotain ja laitella kotia ja joulua. Olen kyllä verhoja ja jopa lakanoita silitellyt, mutta sen kyllä tuntee sitten nahoissaan erilaisina ei-niin-mukavina tuntemuksina. 

Yksi puolikas päivä olis enää töitä, joten sitten saan ehkä puuhailtua kotonakin enemmän. Jäähän joka päivältä se noin 9 tuntia lisää aikaa, joka ennen meni töihin matkoineen. Jännittää vähän huomiset työläksiäiset, etten ihan herkistyisi.

Blogiin päätymättömiä tunnelmapaloja löytyy myös Instagramin puolelta, sinne kun päivittyvät niin paljon nopeammin ja helpommin kuin tänne. Klikkaa alla olevasta kuvakkeesta seuraamaan!

Ja ihanaa 1. adventtia kaikille! 

 

Uudet pihapopot

Joululahjoja pohtiessa keksin yhden omankin toiveen. Tässä syksyn mittaan, uutena pihanomistajana huomasin kipeästi tarvitsevani pihakenkiä, jotka saa nopeasti vedettyä jalkaan, kun tulee mentyä edestakaisin sisälle-ulos-sisälle. Muistaakseni Hullujen päivien esitteestä bongasin han sattumalta Tretornin keltaiset talvikumisaappaat. En kuitenkaan silloin vielä tajunnut tarvitsevani sellaisia, mutta ne jäivät johonkin alitajuntaan. Ja sitten keksin että ne oliskin oiva joululahjatoive. Kun sitten lähdin etsimään mistä paikkaa mistä niitä saisi, ei se ollutkaan kovin helppoa. Hobbarista olis löytynyt vihreät, mutta halusin keltaiset. Lopulta Zalandosta onnisti, löytyi keltaiset, mutta kaikki koot, paitsi omani, loppu. Ja sitä 37:kin näytti olevan varastossa vain yksi pari. Ja kun hintakaan ei ollut paha ja siitäkin si vielä 10 € alea, päädyinkin toteuttamaan tämän toiveen itse. Muuten olisin voinut jäädä ilman. 

Ja kyllä näissä onkin vaan pehmeä ja lämmin vuori. Ja kokokin oli juuri passeli. Nyt kelpaa tehdä pihatöitä. 

 

Firman pikkujoulut

Töissä vietettiin pikkujouluja perjantaina. Olen itse järkkäystoimikunnassa, joten perjantainen työpäivä meni aikalailla juhlien järkkäilyissä. Ohjelmassa oli mm. piparitalojen kasauskilpailua ja photoboothia. 

Toimistolta lähdettiin hohtogolffaamaan. En ollut ennen käynyt ja olihan se ihan hauskaa. Tosin kun koko radan seisoi korollisissa saappaissa puttailemassa, oli jalat ja selkä jo aikamoista muussia kierroksen lopussa. 

Lopuksi mentiin syömään kreikkalaiseen ravintolaan. Ruoka ei tällä kertaa ollut kovin kummoista ja ehkä ekaa kertaa ikinä jäi jälkkäristäkin puolet syömättä. Hauskaa oli silti. Kotiin lähdin syömisen jälkeen, kun nuoremmat ja virkeemmät jatkoivat vielä johkin tanssimaan. :) 

Ja tänään olikin mukava mennä töihin, kun vielä oli kahvihuone täynnä pipareita, torttuja ja suklaata ja riisipuuroakin oli jäänyt lounaaksi. 

Piparintuoksuinen isänpäivä

Isänpäivä meni rennoissa tunnelmissa. Kyläiltiin koko päivä, niin säästyttiin ruuanlaitolta ja leipomiselta. Päivällä käytiin toisessa mummolassa syömässä ja herkuteltiin suklaakakulla. Välissä pistäydyttiin pikapikaa haudalla ja sitten toiseen mummolaan vielä kääretortulle. 

Olin ottanut aamulla jo piparitaikinan sulamaan, joten illalla pyöriteltiin vielä piparitankoja. Ne oli tarkoitus myös koristella, mutta ei jaksettu sitä enää samana päivänä. Vähän rumia tuli, mutta sitäkin herkullisempia. 

Isänpäivälahjaksi A oli maalannut tähtitaivaan, joka nyt koristaa meidän eteistä. 

Joulu ♥

Nyt kun on Halloweenistä selvitty, voi toden teolla keskittyä tulevaan Jouluun, joka onkin kyllä ollut mielessä jo pidemmän aikaa. Halloween-kummitukset saivat vielä tämän viikon koristaa kotia, mutta nyt on aika kerätä ne pois ja siirtyä vähän jouluisempiin koristeisiin. Muutamat pienet ledivalokoristelamput on ollut jo pidempään eteisen lipaston päällä ja vauvanhuoneen pikkukuusissa. 

Kirjastossa käytiin pitkästä aikaa. Vietiin iso kasa kirjoja kierrätyshyllyyn ja lainattiin taas uusia kirjoja. Lastenosastolta en millään löytänyt joulukirjoja, mutta kun kysyin, onko niitä kerätty vielä mihkään yhteen paikkaan, niin olihan ne. Eivät vaan olleet vielä virallisesti siirtäneet niitä esille. Ja ihania joulukirjoja olikin sitten monta monta hyllyllistä, iski ihan valinnan vaikeus. Viime vuonna oltiin niin myöhään liikenteessä, että ei ehditty lainaamaan yhden yhtä joulukirjaa. Nytkin pitää mennä pian uudestaan, koska sitten kun kirjat on kunnolla otettu esille, ne lainataan kaikki varmasti. Yritin nyt ottaa sellaisia, mitä oli selkeästi vain yksi tai kaksi kappaletta hyllyssä, koska ne loppuvat todennäköisesti ensimmäisinä. Kävin myös ekaa kertaa kirjaston lehtiosastolla ja mukaan tarttui muutama edellisvuoden jouluaiheinen lehti. Sieltäkin kysyin tiskiltä, olisko jo joululehdet jossain erikseen, niin täti katsoi ihan huuli pyöreenä, että mitä ne edes on... 

Joulukirjojen kanssa samaan kuvaan pääsi myös meidän eteisen uusi penkki, joka vihdoin viimein kotiutui pitkän toimitusajan jälkeen. Penkki on Askosta ja se on täydellinen. Sinne muutti samantien kaksi nukkea nukkumaan yöuniaan, mutta kunhan alkuinnostus hiipuu, sinne olis tarkotus virittää kanssa jotkut valot, jotka sitten näkyis kauniisti noista koloista.

 Anttilasta löysin ihan hirmu söpöt jouluiset pienet kulhot, jotka oli pakko ostaa. 

Prismasta täydennettiin vielä vähän jouluvalovarastoja. Halusin ripustaa valot ihan itse, vaikka se meinasikin olla jo vähän työlästä. Rakastan kaikkia jouluvaloin valaistuja puskia ja puita ja jotenkin oli vaan niiiiin ihanaa, kun sai omiin puihin ripustella valoja. Valot pääsivät takapihan omppupuuhun ja etupihan toiseen luumupuuhun. Omenapuuhun laitoin kaksi 80 valon sarjaa ja siihen olisi mahtunut vielä vaikka kuinka paljon lisää, jotta koko puun olisi saanut valaistua. Onneksi pimeällä ei näy muuta kuin itse valot, vaikka ne nyt onkin vähän epäsäännöllisesti aseteltu. Jokusen valosarjan voi joutua kuitenkin vielä ostamaan. Tekis mieli ripustaa jokaiseen puskaan jotain. :) 

Pariin otteeseen on jo kuunneltu joulumusiikkia, juotu lämmitettyä talvipäivämehua ja tehty torttuja. Nyt tekis kovasti mieli leipoa pipareita ja pakkasessa oliskin kyllä yksi paketti taikinaa.. 

Ihanaa jouluun valmistautumisaikaa! 

 

Parhaat Halloween-juhlat

Olen jo monta vuotta halunnut pitää jonkunlaiset Halloween-juhlat ja nytkin mietin monta viikkoa, että jaksanko. Mutta koska nyt juhlat sopivat hyvin aikatauluihin ja ideoitakin oli jo valmiina, niin yksi päivä askarreltiin ihan oikeat kutsut, jotka matkasivat postin kautta viidelle A:n kaverille. 

Ja aikuiset oli tottakai tervetulleita myös. Yksi perhe ei päässyt, mutta muuten kaikki kutsutut tulivat, joten täällä oli viisi pientä juhlijaa + aikuiset. Ja koska kyseessä oli naamiaiset, pitkin taloa viiletti musta enkeli, musta kissa, pelottava kummitustanssija, prinsessa ja haaremityttö.

Juhliin valmistauduttiin pikkuhiljaa ja joka päivä töiden jälkeen tehtiin jotain pientä valmstelua. Yllätyspussien tekoa, kummitusten askartelua ja reseptien etsimistä. Pääosa tarjoiluiden tekemisistä jäi juhlapäivälle, mutta pöydän paras anti, marenkikummitukset valmistuivat jo paria päivää etukäteen. Siitä marengit onkin tosi käteviä, että ne voi tehdä jo valmiiksi hyvissä ajoin ennen juhlia. Ja sopivat myös allergisille, jos ei ole muna-allergiaa.

Syömisten jälkeen lapset leikki hetken, jonka jälkeen juhlat päättyivät pihalle. Kutsussa kehotettiin ottamaan taskulamput mukaan ja niiden kanssa lähdettiin kohti pilkkopimeää lähimetsää. Sieltä fikkareiden valossa löytyi puissa välkkyviä heijastimia ja niiden juurelta pienet yllätyspussit. Ohjelmanumeroa oli nopeasti ohi, mutta vaikutti siltä, että oli lapsille mieleinen. 

Kun muut vieraat lähtivät kotiin, kummityttö jäi äitinsä kanssa vielä hetkeksi leikkimään. Kerrankin leikit sujuivat monta tuntia ilman yhden yhtä riitaa. Mutta kaikki hyvät bileet loppuu aikanaan, ja sitten tulikin kummitytöltä kehotuis A:lle, että "tule kiukuttelemaan". :D Tylsää aina lähteä kotiin. Onneksi parin viikon jälkeen nähdään taas uudestaan.