Synttärikahvit ja pizzojen buzzausta

Mulla on viikon päästä synttärit (valitettavasti) ja kahviteltiin suvun kesken jo eilen. Kerrankin oli paljon väkeä, ainakin meijän mittapuulla, kun isomummikin oli tullut pitkän matkan päästä.

© Joni Suojanen

© Joni Suojanen

© Joni Suojanen

Tarjolla oli mm. mansikkateetä, mansikka-suklaamuffinseja ja tällä kertaa Casa di Mama -pakastepizzoista (koska sattui sopivasti olemaan pizzojen buzzaus käynnissä) tehtyjä annospaloja. Erityisesti toi pesto-mozzarellapizza oli kyllä tosi hyvää ja tyhjenihän se lautanen kokonaan.

 (Buzzadorina toimiessa on mahdollisuus saada tuotteita testattavaksi, joista sitten kerrotaan muille.)

MLL Kirppis

Viime viikonloppuna piipahdin pikaisesti MLL kirppiksellä, joka pidettiin tossa viereisellä koululla. Paljon löytyi ja olis varmaan löytyny vielä enemmänkin, jos olis paremmin kiertäny. Hinnat on kyllä niin paljon halvemmat tollasilla, kuin itsepalvelukirppiksillä.

• Po.p norsupaita 98, 3 €
• Kappahl uudet velourhousut, 2 €
• HM vaal.pun. mekko 2 €
• Zara farkkumekko + t-paita 6 € (oli vähän kalliimpi, mutta ihana)
• HM punainen neulemekko 2 €
• Ida T -uimapuku 98 (laput kiinni), 10 €
• Djeco Lotto 3 €
• Maatilapeli 1 €

Pelien ostaminen kyllä tosiaan kannattaa kirppareilta, koska nehän on uutena melko kalliita. Toikin maatilapeli täysin hyväkuntoinen, kaikki osat tallella, vaatii vain paristojen vaihdon.

Elinikäinen opiskelu

Joka paikassa painotetaan nykyään elinikäistä oppimista ja musta tuntuu, että se on kyllä mun kohdalla ainakin ihan totta. Musta tuntuu että tähän opiskeluun on sellanen viha/rakkaus -suhde. Ihanaa mennä ihan rauhassa kirjastoon ja etsiä sieltä kirjoja, jotka liittyy jotenkin omaan työhön. Usein kannankin kirjastosta ison pinon kirjoja, lukemisen kanssa onkin sitten vähän niin ja näin. Ihanaa on myös se, että saa olla kotona ja tehdä itsenäisesti. Toisaalta se on myös se huono puoli, koska vaatii aikamoista itsekuria, että saa ylipäänsä mitään tehtyä.

Gradussa menee aikaa varmaan vielä ensi jouluun ja sitten olis pari työharjottelua ja pari kirjatenttiä. Ja jos nyt satun pääsemään niihin opeopintoihin, niin ne vielä tähän päälle, mutta kaikkinensa valmistumisen pitäis häämöttää ensi keväässä. En edes osaa ajatella miltä tuntuu kun opiskelut loppuu. Koko ajan kiroan, miten hirveetä tää on ja ahdistavaa ja kaikkee, mut samalla mietin koko ajan, että mitähän sitä sitten opiskelis, kun nämä kaikki loppuu. Katselin jo avoimen puoleltakin kesäks jotain, mutta ehkä ne jää nyt tältä kesää väliin. Kaikkein eniten vihaan sitä, kun ne tekemättömät työt on koko ajan mielessä. Yötä myöten. Vaikka sitä graduakaan ei aktiivisesti ihan joka päivä tee, niin tulee jotenkin huono omatunto, jos lukee vaikka jotain muuta kun opiskelukirjaa. Siksi en ole paljon opiskeluaikana kirjoja lukenutkaan, vaikka rakastankin lukemista. Ja silti saatan siis tehdä jotain aivan turhaa, vaikka palstailla, mutta lukeminen on jotenkin kiellettyä, vaikka ei siinä olekaan järkeä. Nyt olen sitten lukenut muutaman kirjan tässä kipeenä ollessani ja on se vaan rentouttavaa.

No yhden tutkimuksenkin saan vielä nykyisten opintojen tiimoilta tehdä, joten eiköhän sitten riitä vähäks aikaa. Nyt olen haaveillut jostain kotona tehtävästä työstä, niin tää tutkiminen olis ideaalia, jos ei olis niin vaikeeta. :) Joten kyl saa näitten pakollisten tutkimusten jälkeen ainakin vähäks aikaa riittää.

Pääsiäinen oli ja meni

Pääsiäinen on ehkä Joulun jälkeen parasta aikaa. Neljän päivän loma aherruksen keskellä, eikä mitään pakollista tekemistä. Ihania värejä synkän talven jälkeen, kirkasta keltasta ja vihreetä. Kukkia, höyheniä, koristeita, herkkuja. Varsinkin lasten kanssa pääsiäisenä voi tehdä vaikka mitä, pääsiäiskortteja, kerätä ja koristella oksia, maalata pääsiäismunia ja istuttaa erilaisia ruohoja. Meillä jäi tänä vuonna munat maalaamatta ja heinäistutuksetkin tehtiin vaan mummolassa, mutta tehtiin kuitenkin kortteja ja askarreltiin pajunkissoja. Ja sitten ehkä parasta kaikesta on pääsiäismunat, joita saa piilottaa ja etsiä ja syödä. Nam. Ja edelleen olen niin lapsellinen, että mäkin halusin munia. Vuosipäivän kunniaksi vietettiin myös yksi lapseton päivä ja yö, käytiin syömässä ja kateltiin kerrankin kotona rauhassa ohjelmia. Ihan vaan oltiin.

Ilman autoa

Ollaan nyt oltu ilman autoa reilu 1½ kk oman hölmöilyn takia. Äkkiä siihen autottomuuteen toisaalta tottuu ja mehän asutaan sellasella paikalla, että autoa ei oikeesti ihan välttämättä edes tarviis. Yllättäen kuitenkin alussa tuli kovasti asiaa esim. Ikeaan, kun sitä menopeliä ei ollutkaan. Ja nyt pitää vähän miettiä esim. että minkälaisia asioita voi tilata netistä, että saako ne postista tuotua kotiin. Eikä voi tehdä kovin isoja kauppaostoksia kerralla, kun meidän isot vaunutkin meni samanaikasesti rikki.

Ajoittain bussilla kulkeminen on jopa ihan hauskaa. Kun kuskaan A:ta hoitoon niin, että tulen kotiin lukemaan, olen juossut ne matkat, jotka menen ilman rattaita. Matkathan on hyvin lyhyitä, mutta mun olemattomalla juoksukunnolla sekin on ihan hyvä alku. Tarkotus oli että vois jäädäkin jo aikasemmalla pysäkillä ja juosta sitten sieltä, mutta nyt oli tässä flunssa välissä, niin tuli tauko. No joka tapauksessa ilman autoa saa ainakin arkiliikuntaa enempi ja raitista ilmaa. En voi kuitenkaan väittää, etteikö ärsyttäisi suunnattomasti välillä hytistä siellä pysäkillä ja odottaa bussia. Tällä hetkellä, kun siihen autoon on kuitenkin rahallisesti varaa, niin mulle tärkeempää on aika. Kun tuntuu, että aika menee muutenkin liian lujaa, niin tuntuu turhauttavalta joko odotella siellä pysäkillä monta kertaa päivässä tai kierrellä ja kaarrella bussin kyydissä jossain pikkuteitä, kun omalla autolla matka on suora ja vie 15 minuuttia. Bussilla kun voi helposti mennä nelinkertainen aika. Tällä laskukaavalla koko päivän kuskauksiin menis kärjistetysti autolla tunti ja bussilla 4 tuntia. Eihän se bussilla liikkuminen todellisuudessa näin hidasta aina ole, mutta kun rattailla liikkuu, niin välillä käy niinkin, että rataskapasiteetti onkin jo täysi, eikä mahdutakaan mukaan ja taas odotellaan seuraavaa. Ja lisättäköön tähän vielä se, että mulle tulee edelleen tosi paha olo siellä bussissa, kun istutaan siinä keskellä, mistä ei nää mihinkään ja pitää pitää lapselle seuraa, eikä voi keskittyä siihen omaan oloon. Ja vielä se, että lähes poikkeuksetta jossain vaiheessa matkaa kyytiin tulee toiset rattaat, jolloin joutuu seisomaan, ja se ei kyllä auta pahoinvointiin yhtään.

Mutta osaltaan olen myös oppinut nauttimaan bussikyydeistä ja sitten kun auto tulee, niin luultavasti edelleen käytän enemmän julkisia kuin ennen.

Me haluttais A:n kanssa tällanen.

Ford Focus metallic yellow

Keltasta autoa me tuskin kuitenkaan saadaan, mutta kelpaa ne muutkin värit. En ole varmaan koskaan ollut vielä näin pitkää aikaa ajamatta. Vielä kun on se kolari tossa alla, joka siis oli täysin oma vikakin vielä, niin miettii, että uskaltaako sitä enää ajaakaan. Mä kuitenkin rakastan ajamista ja varsinkin kesällä se on kivaa. Lisäksi se helpottaa elämää suunnattomasti eikä ole koko ajan riippuvainen jonkun toisen kyydeistä. Ja eiköhän uusi auto ole ajomukavuudeltaankin ihan houkutteleva, joten aion kyllä hypätä rattiin, kun sen aika koittaa. Ehkä sitten onkin jo kuivat tiet ja uudessa autossa ei tarvitse kuumuudestakaan kärsiä. :)