Ilman autoa

Ollaan nyt oltu ilman autoa reilu 1½ kk oman hölmöilyn takia. Äkkiä siihen autottomuuteen toisaalta tottuu ja mehän asutaan sellasella paikalla, että autoa ei oikeesti ihan välttämättä edes tarviis. Yllättäen kuitenkin alussa tuli kovasti asiaa esim. Ikeaan, kun sitä menopeliä ei ollutkaan. Ja nyt pitää vähän miettiä esim. että minkälaisia asioita voi tilata netistä, että saako ne postista tuotua kotiin. Eikä voi tehdä kovin isoja kauppaostoksia kerralla, kun meidän isot vaunutkin meni samanaikasesti rikki.

Ajoittain bussilla kulkeminen on jopa ihan hauskaa. Kun kuskaan A:ta hoitoon niin, että tulen kotiin lukemaan, olen juossut ne matkat, jotka menen ilman rattaita. Matkathan on hyvin lyhyitä, mutta mun olemattomalla juoksukunnolla sekin on ihan hyvä alku. Tarkotus oli että vois jäädäkin jo aikasemmalla pysäkillä ja juosta sitten sieltä, mutta nyt oli tässä flunssa välissä, niin tuli tauko. No joka tapauksessa ilman autoa saa ainakin arkiliikuntaa enempi ja raitista ilmaa. En voi kuitenkaan väittää, etteikö ärsyttäisi suunnattomasti välillä hytistä siellä pysäkillä ja odottaa bussia. Tällä hetkellä, kun siihen autoon on kuitenkin rahallisesti varaa, niin mulle tärkeempää on aika. Kun tuntuu, että aika menee muutenkin liian lujaa, niin tuntuu turhauttavalta joko odotella siellä pysäkillä monta kertaa päivässä tai kierrellä ja kaarrella bussin kyydissä jossain pikkuteitä, kun omalla autolla matka on suora ja vie 15 minuuttia. Bussilla kun voi helposti mennä nelinkertainen aika. Tällä laskukaavalla koko päivän kuskauksiin menis kärjistetysti autolla tunti ja bussilla 4 tuntia. Eihän se bussilla liikkuminen todellisuudessa näin hidasta aina ole, mutta kun rattailla liikkuu, niin välillä käy niinkin, että rataskapasiteetti onkin jo täysi, eikä mahdutakaan mukaan ja taas odotellaan seuraavaa. Ja lisättäköön tähän vielä se, että mulle tulee edelleen tosi paha olo siellä bussissa, kun istutaan siinä keskellä, mistä ei nää mihinkään ja pitää pitää lapselle seuraa, eikä voi keskittyä siihen omaan oloon. Ja vielä se, että lähes poikkeuksetta jossain vaiheessa matkaa kyytiin tulee toiset rattaat, jolloin joutuu seisomaan, ja se ei kyllä auta pahoinvointiin yhtään.

Mutta osaltaan olen myös oppinut nauttimaan bussikyydeistä ja sitten kun auto tulee, niin luultavasti edelleen käytän enemmän julkisia kuin ennen.

Me haluttais A:n kanssa tällanen.

Ford Focus metallic yellow

Keltasta autoa me tuskin kuitenkaan saadaan, mutta kelpaa ne muutkin värit. En ole varmaan koskaan ollut vielä näin pitkää aikaa ajamatta. Vielä kun on se kolari tossa alla, joka siis oli täysin oma vikakin vielä, niin miettii, että uskaltaako sitä enää ajaakaan. Mä kuitenkin rakastan ajamista ja varsinkin kesällä se on kivaa. Lisäksi se helpottaa elämää suunnattomasti eikä ole koko ajan riippuvainen jonkun toisen kyydeistä. Ja eiköhän uusi auto ole ajomukavuudeltaankin ihan houkutteleva, joten aion kyllä hypätä rattiin, kun sen aika koittaa. Ehkä sitten onkin jo kuivat tiet ja uudessa autossa ei tarvitse kuumuudestakaan kärsiä. :)