Rentouttava joulu 2015

Tämä joulu oli erilainen kuin kolme edellistä. Olimme ensimmäistä kertaa ihan omassa kodissa. Erona edellisiin vuosiin oli se, että kerrankin ei ollut kiire minnekään ja koko päivän sai vaan olla kotona, ihan rauhassa. Ruuat valmistuivat omalla painollaan ja lahjat avattiin hissuksiin, kahviteltiin välissä ja taas jatkettiin. Lahjoissa menikin tänä vuonna aika kauan aikaa, koska niitä oli kertynyt aikamoinen määrä. Meidän tytöt ovat olleet kilttejä. :) Mitään turhaa ei oikeastaan kuitenkaan tullut, vaan kivoja juttuja kaikki. Pienempi ei tietenkään vielä omistaan mitään tajunnut, mutta A nautti ihan sydämensä pohjasta, kun parista paketista paljastui toivottuja juttuja. Aikuisetkin saivat nauraa paljon ja kaikilla oli hauskaa. Meillä ei joulupukki käynyt, mutta yhden paketin pukki kuitenkin kävi ohikulkiessaan pudottamassa etuovelle. Meni vielä eskarilaiseen ihan täydestä ja jaksoi ihmetyttää. :)

A:n parhaita lahjoja taisivat olla Furby ja papukaija, johon voi nauhoittaa omaa puhetta. Lisäksi tuli muutama kiva peli, joita pelailtiinkin heti joulun jälkeisinä päivinä. Oli mukavaa vaan olla kotona, ei tarvinnut mennä edes ulos, jos ei huvittanut. Pelailun lisäksi koottiin lahjaksi saadut legot. Legojen kokoaminen on kyllä ihan parasta viihdettä. A kokosi mehubaariin ja mulle jäi tehtäväksi Frozen-linna. 

Pikkusisko sai mm. muutaman pyyhkeen, yökkärin, unilaulukirjan, pari pehmolelua ja palikkatalon. Vauvan paras lahja taisi olla itsekseen kulkeva traktori ja siihen kuuluvat eläimet. 

Itse sain muutamia rasvoja ja sukkia, suklaata, lahjakortin, lyhdyn ja maljakon. 

Maljakko on i-h-a-n-a. Toivoin sitä jo viime jouluna, mutta sitä ei löytynyt silloin. Ihan täydellinen kauniille pienille kimpuille, joita täytyykin muistaa silloin tällöin ostaa. Lisäksi sain erittäin jännittävän lupauksen mysteeridinneristä, joihin pääsen suuntaamaan ystävien kanssa. Ja mies oli ostanut yllärinä Iittalan Ateenan Aamu -ikkunakoristeita. Paras lahja mieheltä oli kuitenkin se, että en joutunut yksin hoitamaan keittiöhommia, vaan sain keskittyä lasten kanssa lahjatouhuihin, kun keittiö siivoutui siinä samalla. <3

***

Ensi joulu vietetään luultavasti ihan saman kaavan mukaan. Pieni muistilista itselle ensi joulua varten: 

• Osta hyasintteja jo hyvissä ajoin ennen aattoa (hyasintin tuoksu tuo joulun). Tänä vuonna ei jotenkin huvittanut ostaa joulukukkia, mutta ensi vuonna voisi laittaa enemmän kukkia tunnelmaa tuomaan. 
• Kirjoita muistilista siitä, mitä kaikkea sinne pöytään pitikään muistaa kattaa (pari juttua unohtui ihan huomaamatta jääkaappiin) 
• Panosta jouluvaloihin. Ostinkin jo muutaman uuden valosarjan alesta ensi vuotta odottamaan. Toinen jatkojohto tarvitaan vielä pihalle, mutta ensi vuodeksi saadaan valot kaikkiin puihin ja pensaaseen.  

Joulun lahjapohdintoja

Huisin nopeasti on mennyt koko syksy ja nyt on jo joulukuu. Joulufiilis on kyllä täysin kateissa. Johtunee ainakin osittain tuosta tämänhetkisestä säästä. Ei huvita oikein mikään joulutekeminen ja jouluvaloistakin on vielä suurin osa laittamatta. Lahjojen osalta olen kuitenkin taas hyvin aikataulussa ja kaikki lahjat omille ja lähipiirin lapsille on jo hankittu.

A ei oikein vieläkään osaa toivoa oikein mitään, tai toiveet vaihtelee päivittäin, mutta kaksi juttua on ollut nyt pinnalla vähän pidemmän aikaa ja ne ovat muodostuneet päätoiveiksi. Toinen on Furby ja toinen on legoinen Frozen-linna. Löysin molemmat hyvästä alesta, joten molemmat näistä on jo hankittuna pukinkonttiin.

     

Lisäksi A tulee saamaan askartelujuttuja, pyjaman, pelin ja muuta pientä. Tuntuu, että paketteja on tänä vuonna aika paljon, mutta joukossa on tarpeellisiakin juttuja, kuten vaatteita. Toki ne voisi antaa jo muutenkin, mutta kun on joulu tulossa, on kiva laittaa myös pehmeitä paketteja. Kaikki Frozen-aiheinen tuntuu olevan nyt in, oli se sitten mitä hyvänsä.

****************************

Perheen pienimmälle oli aluksi vaikea keksiä oikein mitään toiveita. Leluja ja kaikkea on jo siskon jäljiltä niin paljon. Kyllä niitä tarpeita ja toiveita sitten kuitenkin jonkun verran keksi, kun asiaa lähti miettimään. Ja ihan kohtahan on 1-vuotissynttäritkin, joten sikälikin ihan hyvä, että tuli muutama juttu mieleen, jos joku sattuu kysymään lahjatoiveita.

Duploja meillä on iso laatikollinen, tosin nyt on tullut taas vaikka mitä kivoja uusia eläimiä yms. Uusista tämä luovat eläimet voisi olla kiva.

LEGO DUPLO Creative Play 10573 Luovat eläimet

Pikku-E on tosi kiinnostunut myös nukeista ja varmasti tulee leikkimään niillä mielellään, mutta niitäkin jäänee ihan riittävästi siskolta perinnöksi. Samoin puiset palapelit tuntuvat olevan kiinnostavia.

E:llä ei ole yhtäkään ikiomaa pyyhettä, vaan hän on käyttänyt koko ajan siskonsa vanhoja huppupyyhkeitä. Ne alkavat kuitenkin olla jo vähän kuluneita, joten tarvetta olisi uudelle ja ihan ikiomalle huppupyyhkeelle.

Lisäksi olen huomannut, että pienille tytöille kertyy yllättävän nopeasti lajitelma kaikenlaisia pinnejä, ponnareita, koruja ja pieniä aarteita. Joten tarvetta olisi myös omalle korurasialle.

Ihan vielä ei ehkä ole ajankohtaista, mutta E:ltä puuttuu myös säästölipas. Esim. tällainen pöllö olisi tosi söpö ja samalla kiva sisustuselementti.

(www.maxplay.fi)

Paljon iloa saataisiin varmasti myös pomppuhepasta. Keinuhevonen meillä on, mutta pomppuheppa on kuitenkin ihan eri asia. :)

(www.amazon.com)

Ja yhtenä vähän kalliimpana toiveena on vielä valkoinen String Pocket -hylly. Siskollakin on samanlainen omassa huoneessaan, niin pikkusiskolle olisi kiva saada samanlainen.

(www.room21.fi)

 ********************************

Itsekin rakastan lahjojen saamista. Lahjoja ei aikuisena enää paljoa saa, eikä mitään kyllä varsinaisesti tarvitsekaan. Tarvetta on muutamille Teema-lautasille ja Kastehelmi-tarjoilulautaselle, mutta taidan tilata ne itse, kun ovat sopivasti Iittalan nettikaupassa alessa. Kaikenlaiset kuluvat lahjat ovat hyviä, koska ne eivät jää käytön jälkeen kaappeihin pyörimään. Kestotoiveena on myös kaikenlaiset huonetuoksut. Ne vaan on niin kivoja.

(www.stockmann.fi)

Suklaata ei voi koskaan saada liikaa. Ja koska olen täysin yllättäen ja varoittamatta oppinut juomaan kahvia, olisi kiva saada joku esim. pähkinäinen tai suklainen erikoiskahvi. Edelleen kotona ollessani sekoitan kahvin joukkoon hieman kaakaojauhetta, joten ihan puhdasta kahvia en sentään vielä kovin usein juo.

(www.pentik.fi)

Uusi taito

Viime viikonloppu meni tosiaan kokonaan uutta taitoa opetellessa Työväenopiston kurssilla. Olen kyllä todella tyytyväinen, että ko. kurssille uskaltauduin osallistumaan. Olihan se melko intensiivistä, kun kuusi tuntia molempina päivinä harjoiteltiin. Ja koska hieronta on sellainen taito, jota ei opi muuten kuin tekemällä, ei kurssipäiviin juuri muuta mahtunut. Toki puolet ajasta sai olla itse hierottavana, joten sai kurssimaksulle vastinetta siinäkin mielessä. 

Nyt vaan taitoa pitäisi ahkerasti harjoitella, jottei opitut jutut unohdu samantien. Ystäviä onkin jo rekrytoitu koekaniineiksi. Toiveena olisi, jos vaan mahdollista, joskus hieroa vaikka pientä maksuakin vastaan. Ensin kuitenkin pitää harjoitella ja harjoitella lisää.

Aiheeseen täysin liittymätön kuva

Uudenlaista omaa aikaa

En ole juurikaan ollut erossa vauvasta. Muutaman satunnaisen kerran hän on ollut isoäitien hellässä hoivassa ja silloinkin vain muutaman tunnin kerrallaan. Isänsä kanssa lapset ovat olleet keskenään silloin, kun olen käynyt jumpassa. Nyt olen yrittänyt vähän aktivoitua sillä saralla. Vieläkin tulee välillä viikkoja, kun yhtäkkiä huomaa, ettei ole ehtinyt/muistanut salille koko viikkona. Yritän kuitenkin käydä ainakin kolme kertaa viikossa. 

No mutta, huomenna on taas vähän erilaista omaa aikaa. Ja ensi kertaa olen vauvasta erossa päiväseltään kuusi tuntia putkeen, sekä lauantaina, että sunnuntaina. Työväenopiston esitteestä löytyi kurssi "Opi intialaista päänhierontaa" ja hetken mielijohteesta ilmoittauduin heti syksyn alussa mukaan. Nyt on reppu pakattuna huomista varten, pitää olla muistiinpanovälineetkin mukana, joten kaipa siellä saa ihan opiskellakin. Mielenkiinnolla odotan, mitä tuleman pitää. :) 

Ihana syksy

Ihana ihana syksy. Kirkkaita ja kuulaita syyspäiviä. Kauniisti värjäytyneitä puita ja kirkkaansininen taivas. Aurinkokin on paistanut kirkkaasti. Pakkasta ja kylmääkin on jo ollut.

Pikkuhiljaa on saanut laittaa pihaakin vähän syksyisemmäksi. Illat ovat jo pimeitä, joten lyhdyistä saa vähän valoa pimeyteen. Prismasta löytyi meille ihan täydellinen lyhty etupihalle.

Takaisin liikuntarytmiin

Liikunnat olivat jääneet taas vähemmälle, mutta nyt, kun sairastelut ja muut esteet olivat ohi, yritin päästä takaisin jonkunlaiseen rytmiin. Ja olen tyytyväinen tämän viikon saldoon. Tasaisesti on ollut koko viikon jotkut lihakset kipeänä ja on tullut tehtyä ihan erityylisiä harjoituksia, niin lihaskuntoa, kuin myös kehonhuoltoa sekä aerobista harjoitusta ja palauttavaa kävelyä raittiissa ilmassa. Joka päivä vähän jotakin. Nyt kun saisin pidettyä tällaisen rytmin yllä, niin olisi hyvä. 

Tämän viikon liikunnat:

ma: rauhallinen vaunukävely n. 50 min
ti: syvävenyttely 60 min
ke: babyafro 45 min + love2dance 60 min
to: cardio start 60 min
pe: core 30 min
la: rauhallinen vaunukävely n. 70 min
su: venyttely 30 min

Kunto tuntuu olevan vielä melko heikolla tasolla. Tosin Elixian tunnit ovat raskaita, eivätkä mitenkään helpoimmasta päästä, mutta kyllä melkein joka tunnilla jotkut liikkeet tuottavat liikaa haastetta, enkä jaksa vielä kaikkea tehdä. En myöskään ole yhtään tyytyväinen siihen näkyyn, joka salin peilistä näkyy. Mutta ensimmäinen tavoitteeni on nyt saada vaan ylläpidettyä liikunnan säännöllisyys ja sitä kautta lisättyä omaa jaksamista. 

Kesä jatkui Kreikassa

Koska Suomen kesä oli kylmä ja sateinen, otettiin kesälle vähän jatkoaikaa pienen reissun muodossa. Suunnattiin Kreikan Samokselle ystäväperheen kanssa. Matka tällä kokoonpanolla oli jälleen kerran erittäin onnistunut ja ihana. Jos vaan mahdollista, niin suosittelen todella matkustamaan omaa perhettä isommalla porukalla. En keksi mitään muita kuin hyviä puolia.

Lapset oli hyvin huomioitu lentokentällä. Turvatarkastukseen oli pitkä pitkä jono, mutta meidät ohjattiins suoraan Kids Gatelle, jossa ei ollut yhtään jonoa ja päästiin kaikkien ohi.

Lentokoneesta isompi sai Bamse-lehden ja pienempi sai eväspussukan, jossa oli vettä, hedelmäsose sekä banaani. Oli ihan mukava yllätys, vaikka toki omiakin eväitä oli koneeseen varattu.

Paikka oli pieni, eikä kohteessa ollut juuri nähtävää. Pääasiallisena puuhana olikin altaalla makoilu ja uiminen. Säät suosivat. Koko viikon aikana ei näkynyt yhtäkään pilvenhattaraa ja lämpötila oli 27-35 astetta ja ylikin. Onneksi oltiin otettu Uno-kortit mukaan. Ne olivat ahkeressa käytössä aina silloin, kun käytiin huoneessa vähän lepäämässä ja viilentymässä.

Aamupalabuffetti oli ihan mahtava ja olinkin ensimmäisenä päivänä ihan innoissani. Kaikkea löytyi maan ja taivaan väliltä, paitsi tietysti ruisleipää.

Mutta jo viidennen päivän kohdalla kaikki alkoi maistua samalta ja oli jo vähän vaikeaa keksiä, mitä syötävää ottaisi. Jännisti kotona voi syödä vaikka kuukauden putkeen ruisleipää tai kaurapuuroa, eikä se ala samalla tavalla kyllästyttää. Muutenkin ruoka oli joka paikassa aika samanlaista, eikä mitään kulinaarisia nautintoja tullut vastaan. 

Hotelli oli aivan lentokentän vieressä, joten altaan yli meni säännöllisin väliajoin koneita, joita oli mukava bongailla. 

Hotellialue ja huoneet olivat siistejä ja kivoja. Myös nettiyhteys toimi todella hyvin ja sekä huoneissa, että altaalla netti toimi moitteettomasti. Se siitä nettitauosta. 

Kolmena iltana oltiin katsomassa lasten iltashowta, jossa tytöt saivat tanssia. Yhtenä iltana pienin nukahti esitystä katsellessaan. Kolmen illan jälkeen esitys alkoi kuitenkin jo toistaa itseään, joten ei menty enää muina iltoina.

A otti matkalla taas ison askelen uimisen kanssa. Tosin oikeastaan vasta viimeisenä päivänä jätettiin uimarengas pois ja keskityttiin sukelteluun ja uimisen harjoitteluun.

Itsekin tein jotain todella villiä ja hyppäsin elämäni ensimmäisen uimahypyn altaan syvän pään reunalta. :)

Toisena matkustuspäivänä sairastuin uimisen seurauksena rintatulehdukseen, enkä sitten enää loppuaikana uinutkaan yhtään, lukuunottamatta viimeisen päivän kahta uimahyppyä. Tulehdus nosti liki 39 asteen kuumeen ja olo oli suoraan sanottuna aika kamala. Kuume särki jokaista lihasta ja rinta oli mielettömän kipeä. Tilasin matkanjärjestäjän kautta lääkärin, joka tuli huoneeseen. Homma toimi tosi hienosti, kun ei itse tarvinnut lähteä mihinkään lääkäriä etsimään. Opas soitteli vielä moneen otteeseen perään, että onhan lääkäri käynyt ja olen saanut tarvitsemani avun. Lääkärin tutkimus itsessään oli myös hieman mielenkiintoinen. Lääkäri soitti kesken kaiken isälleen ja kyseli neuvoja ja etsi sopivaa antibioottia googlesta. Lopulta sain kuitenkin antibiootit ja särkylääkkeitä ja jo päivässä lääkkeet alkoivat vaikuttaa ja olo parani.

Pienestä sairastelusta huolimatta oli aivan ihana loma. Tosin parin viimeisen päivän kuumuus alkoi jo tuntua vähän ahdistavalta ja lopulta jopa jo vähän odotti kotona odottavaa kirpeää syyssäätä. Reissusta sai niin piristävän annoksen aurinkoa ja rentoutumista, että nyt jaksaa helposti pitkän ja pimeän syksyn koto-Suomessa. Ja kotiin on aina ihana palata. <3

♥

Ei sitten liikuta, prkl!

Tällä hetkellä liikunnan harrastamiseen olisi kova motivaatio. Universumi tuntuu kuitenkin olevan vastaan. Synnytyksestä on kulunut aikaa yli puoli vuotta ja oikeastaan tähän asti on liikunnan harrastaminen sattunut vatsaa ja aiheuttanut liitoskivun kaltaisia tuntemuksia. Olen kyllä liikkunut, mutta kivun vuoksi se ei ole ollut kovin kivaa ja yleensä pari päivää urheilusuorituksen jälkeenkin on vatsaan sattunut. 

Pari päivää sitten sain juostua ensimmäisen kerran puolentoista kilometrin lenkin niin, että ei sattunut mihinkään. Mutta kun ei satu vatsaan, alkoi vanha penikkatautini oireilemaan ja juokseminen sattui jalkoihin. No tämäkin vaiva meni onneksi yhtä nopeasti ohi, kuin alkoikin. Odotin jo innolla tätä aamua, viikon ensimmäistä aamulenkkiä eskarilaisen saaton jälkeen. Ja eiköhän ihan puskista, täysin odottamatta, pamahtanut rintatulehdus päälle. Reilu 38 astetta kuumetta ja joka paikkaan särki. Iltapäivällä jaksoin sentään jo kävellä esikoululle ja takaisin. Mutta olisihan se nyt kiva, ettei koko ajan tulisi uusia vaivoja, jotka hidastavat liikuntaharrastusta. 

No, kunhan tämä tauti on selätetty, jatkan taas uudella innolla!

Mun lenkkiseuralainen

Uusi arki

Meillä alkoi taas uudenlainen arki, kun A:lla alkoi viikko sitten eskari. Päiviin tuli säännöllinen rytmi, joka vaati vähän totuttelua. Yllättävän hyvin kuitenkin päästiin rytmiin sisään. A on esikoulussa neljä tuntia päivässä, klo 8.30-12.30, eikä jää iltapäivähoitoon. Samalla omatkin päivät rytmittyvät vientien ja noutojen mukaan. Aamupala syödään aina kotona. Lounas on esikoulussa jo 10.15, joten kotiin tullessa on heti välipalan aika. 

Eskarilaista jännitti ensimmäinen päivä aikalailla. Oltiin kuitenkin etukäteen käyty vähän tutustumassa tuleviin kavereihin yhden perheen kotona, joka auttoi jännitykseen tosi paljon. Ensimmäisenä päivänä A paineli sisälle nimenhuudon jälkeen taakseen katsomatta. Muutamana päivänä on tullut vähän valitusta siitä, että eskariin ei haluttaisi mennä ja että siellä on tylsää. Kuitenkin kertomusten perusteella kaikki siellä tehdyt asiat ovat olleet kivoja. Ja myös ruoka on kuulemma joka päivä ollut hyvää. Ja kavereitakin on jo saatu. Tähän mennessä olen ollut myös erittäin tyytyväinen esikouluopettajaan, joka vaikuttaa olevan omistautunut työlleen ja lapsetkin tykkäävät.

Käytiin ostamassa Frozen-reppu esikoulutavaroille.

Esikoululle on matkaa noin kilometri. Pyrin siihen, että matkat mennään aina jalkaisin, A yleensä pyörällä. Autoa käytetään silloin, jos lähden eskarilta suoraan jonnekin. Oma tavoitteeni on myös hyödyntää aamut niin, että lähden eskarilta aina suoraan lenkille. Juoksemaan tai sitten edes reippaalle kävelylle. On mukavaa, kun päivän liikuntasuoritus on tehty heti aamusta, jolloin koko loppupäivä on vapaata. Ja iltapäivällä parin kilsan hakureissu toimii hyvänä palauttavana kävelylenkkinä. Muutaman kerran olen samalla saatellut myös naapurin koululaista, esikoulu kun on koulun tiloissa. Tämä arki on parasta!

Pienin matkustaa näin.

Ruotsin risteilyllä

Käväistiin Ruotsin risteilyllä. Laivana oli Viking Linen M/S Mariella. 

Laivalla oli ihan viimesen päälle ajateltu pieniä matkustajia ja matka sujuikin rattoisasti leikkialueella. Tilat oli tosi hienot ja tekemistä oli ihan vauvoista teini-ikäisiin asti, useissa eri huoneissa. Myös se perinteinen pallomeri. Käytiin myös katsomassa nukketeatteria ja lisäksi ohjaajat järjestivät lapsille kivaa ohjelmaa iltamyöhään asti. Myös itse Ville Viikinki kävi lapsia tervehtimässä. 

Maissa otettiin kohteeksi Junibacken. Ollaan käyty siellä kolmisen vuotta sitten viimeksi ja voin suositella lämpimästi. Mutta näin perusristeilyn yhteyteen sitä ei kannata yhdistää, koska tulee liian kiire. Seuraavalla kerralla pitää yöpyä Tukholmassa, jotta ehtii kunnolla katsella koko paikan. Seuraavan kerran voisi käydä muutaman vuodeen päästä, kun tämä pienempikin jotain siitä ymmärtäisi. Laivalta on jonkun verran Junibackeniin matkaa. Käveltiin puolet matkasta ja loppupätkä mentiin ratikalla, kun löydettiin paikka, mistä saa ostettua lippuja. Ratikka oli ihan tupaten täynnä lastenrattaita ja muutenkin oli melko ahdasta. Sää oli sateinen, joten muutama muukin oli päättänyt tulla Junibackeniin samaan aikaan. Meitä odotti noin 45 minuutin pituinen jono. Ja kerrankin oli vähän huono tuuri, koska samalla hetkellä, kun päästiin jonon päähän, alkoi sataa ihan kaatamalla vettä ja sitä satoikin koko jonotuksen ajan. Meillä oli vaan tosi pieni sateenvarjo ja vaikka vaunuissa oli sadesuoja, pieninkin kastui ihan litimäräksi. On mulla vaan reipas vauva, siinä vaiheessa oli jo varmasti ihan hirveä nälkä ja vaatteetkin olivat märät, mutta heti kun pääsi vaunuista syliin, niin ei itkun itkua. A lähti isänsä kanssa leikkimään, kun me jäätiin pienemmän kanssa vaihtamaan kuivaa vaatetta ylle ja syömään. Ja sitten pääsi E:kin katselemaan paikkoja kantorepusta käsin. Koko paikka oli ihan tupaten täynnä ihmisiä, joten oli aika ruuhkaisaa. 

Lopuksi ajettiin taas satujunalla, joka oli jälleen vaikuttava (joskin vähän pelottava) kokemus. 

Junibackenissa on maailman ihanin kirjakauppa. Kaikki kirjat ovat tosin ruotsiksi, joten niitä ei tullut katseltua, mutta kaikenlaista oheistuotetta ja askartelu-/puuhailujuttuja oli vaikka kuinka. Olisin voinut ostaa kaupasta melkein mitä tahansa. Tällä kertaa ostokset jäivät kuitenkin tosi vähiin, yhden kivan muumi-bodyn löysin. 

Lähdettiin laivalle päin hyvissä ajoin, joten käveltiin koko matka. Yhteensä noin kahdeksan kilometriä tuli käveltyä päivän aikana. A:kin jaksoi tosi hyvin, vaikka loppumatkasta pitikin vähän matkustaa isin sylissä. Kyllä itselläkin tuntui jo jaloissa, varsinkin, kun oli vähän huonot kengät jalassa ja kannoin vauvaa koko matkan repussa. 

Kantoreppu oli koko reissun pelastus, laivassakin vauva viihtyi siinä pitkän aikaa. Oli paljon helmpompi kulkea, kun ei tarvinnut koko ajan odotella hissejä, jotka ovat aina tosi ruuhkaisia. Repun kyydistä oli myös hyvä katsella turvallisesti maisemia ja lopulta siihen oli hyvä nukahtaa. 

Itse en nukkunut laivassa kovin hyvin. Jostain syystä alkoi pelottaa, että koko laiva uppoaa ja sitten en saanutkaan enää unta. Vauvahormonit saavat pelkäämään kaikenlaista. Vauva nukkui erittäin hyvin, ensimmäisenä yönä kuuden tunnin pätkän ja toisena yönä seitsemän tuntia putkeen. Koko ajan kuuluva tasainen moottorin hurina ja pieni tärinä pitävät sikeässä unessa. 

Kotiin ostettiin tuliaiseksi Ville Viikinki, joka kätki sisäänsä monen viikon namipäivänamit.

Viikon liikunnat

Ensimmäinen viikko kesäkuuta ohi. Mun olis pitänyt harjoittaa mun juoksuohjelmaa jo viikon verran. Ensimmäisenä juoksupäivänä piti juosta 6 min + 6 min. Koska olin salilla ja odottelin jumpan alkamista, suoritin juoksun tylsästi matolla. Juoksin yhteen putkeen, ilman taukoja 11 minuuttia ja se meni ihan superkevyesti, huomioonottaen, että edellisestä lenkistä oli aikaa lähes 1½ vuotta. Viimeksi juoksemista aloittaessani olen ollut todella paljon huonommassa kunnossa, koska silloin en meinannut jaksaa edes 6 minuuttia ilman taukoja. Seuraavana päivänä tein kuitenkin sitten sen virheen, että lähdin yrittämään liikoja. Poikkesin juoksuohjelmasta, kun lähdettiin lenkille koko perheen voimin. 2 kilometriä jaksoin juosta ja lopulta oli pakko lopettaa ison ison ylämäen jälkeen. Alkoi sattumaan vatsaan. Loppumatka meni kävellessä. Lykkään tavoitteellista juoksua nyt vielä vähän aikaa. Keskityn käymään jumpissa ja juoksen pieniä n. 10 minuutin alkulämpöjä tässä alkuun. 

1. viikko: 

ma: juoksu 11 min + zumba 45 min

ti: juoksu 2 km + kävely 2 km

ke: lepo

to: 2 + 2 km vaunulenkki + love2dance 1 h

pe: 2 + 2 km vaunulenkki

la: lepo

su: 7 min juoksu + terve selkä 1 h

Tällaisen rytmin jos saisin pidettyä yllä, niin olisin ihan tyytyväinen. Viikossa pari lepopäivää, vähän rauhallista kävelyä ja 3 jumppaa.

Liiku, liiku

Elixia-jäsenyyteni on ollut syksystä asti tauolla raskauden takia. Nyt jäsenyys on ollut kuukauden päivät auki. Tauon jälkeen olen käynyt Love2dance-, Bootylicious ja core-tunneilla. Lisäksi olin E:n kanssa kerran Strong Mama -tunnilla, joka on ainoa tunti, jonne vauvan voi ottaa mukaan. Lapsiparkkiinkin saisi jo jättää, mutta en halua ihan näin pientä vielä jättää.

Tällä erää Love2dance -tunti on mielekkäin ja tunnilla on kivaa. Vihdoin pystyy liikkumaan ilman, että koko ajan sattuu johonkin ja pysyin jopa ohjaajan perässä ihan entiseen malliin. Tosin tunti on sen verran tehokas, että puolituntinen olisi riittänyt vallan mainiosti. Sen jälkeen alkoi oma kunto vähän hyytyä ja muutamaa juttua en vielä pystynyt tekemään ollenkaan, ei vaan ole keskivartalossa riittävästi voimaa. Ja vähän kolotuksiakin tuli lopputunnista.Toisaalta, koska jumppaan pääseminen aiheuttaa aina pientä sumplimista ja aikatauluttamista, on vain järkevää käyttää aika tehokkaasti ja niin, että tuntee tehneensä.

Minulla ei varsinaisesti koskaan ole ollut pudotettavaa painoa. Nyt olen kuitenkin painavampi kuin ikinä ja vyötäröllä on inha uimarengas. Paino ei nytkään ole ylipainon puolella, mutta pakko myöntää, että oma peilikuva ei tällä hetkellä miellytä. Plus kaikki omat housut puristavat, enkä ole valmis koko vaatekaappia pistämään uusiksi, järkevämpää on luopua tästä pelastusrenkaasta. Ruokavalioiden noudattamiseen ei vaan riitä motivaatiota ja millekään dieteille en nyt ala imetyksen takia. Kokeillaan siis liikunnan avulla. Eikä ole haitaksi, että kunto kasvaa siinä sivussa.

Juoksukunto on tällä hetkellä ihan nollassa. Juokseminen kuitenkin nostaa kuntoa tehokkaasti ja painokin siinä putoaa pikkuhiljaa. Lisäksi juokseminen on ihan kivaakin, kunhan sen saa rullaamaan. Pari vuotta sitten aloitin juoksemisen myös ihan nollasta ja pääsin kolmessa kuukaudessa kymppi-kuntoon. Käytin silloin Maximin sivuilta löytyvää aloittalijoiden juoksuohjelmaa ja samaa ajattelin käyttää nyt. Huomenna on sopivasti maanantai ja 1. päivä kesäkuuta, joten mikäs sen parempi päivä aloittaa uusi juoksurutiini. Tavoitteeksi voisin ottaa elokuun lopussa (29.8.) järjestettävän Midnight-runin, johon on juuri sopivasti kolme kuukautta aikaa. Viimeksi juoksin kyseisen matkan samassa tapahtumassa kaksi vuotta sitten.

(Kuva vuodelta 2013)

Pihatalkoissa

Tänään oli taas vuorossa taloyhtiön kevättalkoot. Edelliset talkoot pidettiin syksyllä. Sää alkuun vähän jännitti ja pohdinnassa oli jo hetken, että pitääkö koko talkoita siirtää. Sääennuste lupasi sadetta ja tarkoituksena oli kuitenkin esim. maalata, joka ei ole ihan paras sadesään tekeminen. Maalaushommat kuitenkin aloitettiin rohkeasti aamupäivällä ja lopulta sää oli mitä kaunein ja sopivin pihapuuhasteluille. Ainoastaan iltasella tuli yksi kova sadekuuro, mutta silloin oli juuri saatu kaikki hommat päätökseen. 

Pääasiallisena hommana oli aitojen maalausta. Maalattiin miehen kanssa yhteisiä aitoja ja mies maalasi vielä oman pihamme aidan ulkopuolelta. Aidassa oli muutamia melko huonoja lautoja, joihin hankitaan uudet ehjät laudat, kunhan kerkeämme. 

Itse ajelin nurmikkoa, sekä yhteistä, että omaa ja vähän trimmasin trimmerillä. A:lla meinasi alussa olla vähän tylsää, mutta kunhan piha pikkuhiljaa täyttyi kavereista, viihdyttiin pihalla koko päivä. 

Pidän tällaisessa yhtiössä asumisesta sen takia, että asioita tehdään yhdessä, eikä isoja päätöksiä tarvitse tehdä yksin. Itsenäisempää kuin kerrostalossa, mutta ei kuitenkaan tarvitse olla ihan kaikesta vastuussa vain itse. Meillä on asuntorivin takana piha-aitojen takana hukkamaata, joka on tällä hetkellä ihan rikkaruohojen valtaamaa. Yhteistuumin päädyttiin siihen, että siihen perustetaan yhteisöllisesti kasvi-/yrttimaa. Olen asiasta ihan innoissani, koska en ole itse mikään viherpeukalo, enkä tiedä viljelystä mitään, niin pääsen nyt samalla näkemään, miten sellaiset istutuslaatikot perustetaan. Ja kun niitä hoidetaan yhdessä, en varmaan saa kasveja heti tapettua. Pinta-alaa on myös monen monen metrin verran, joten siihen mahtuu istuttamaan vaikka kaikki mahdolliset yrtit.

Talkootarjoilut on aina ihan viimeisen päälle ja koko päivän aikana kävimme kolmesti syömässä erään naapurin kotona. Ensin lounaksi makkaraa ja salaattia, sitten kahviaikaan kahvit ja itsetehdyt pullat ja lopuksi vielä iltapalaksi tilattiin pitsat. Ja jälleen kaikki olivat kuin yhtä suurta perhettä. Lapset juoksevat vapaasti ja kaikki pitävät tasapuolisesti kaikista lapsista huolta. Ja näyttipä siltä, että lapsimäärä tulee vielä kasvamaan kenties syksyn aikana.

Pikku-E pääsi naapurin syliin sillä välin kun me söimme. E oli oikein hyvä talkooapulainen ja nukkui kerrankin pitkiä päikkäreitä. Ensin aamupäivällä reilun tunnin vaunuissa. Käytiin kotona välillä syömässä ja sitten pieni matkusti liinassa sillä välin, kun käytiin naapurilla syömässä. Liinassa alkoi taas uni painaa, josta siirsin nukkumaan vaunuihin. Unet jatkuivatkin noin kolmen tunnin ajan, pihalla kun oli sopivasti meteliä. Koko ajan joku ajoi nurmikkoa tai piti muuten vaan meteliä ja vaunutkin liikkuivat kivasti sopivin väliajoin, kun vaihdoin työskentelypaikkaa. Tänään tuli myös 4 kuukautta täyteen ja hyödynsin aurinkoisen sään ja vasta-ajetun nurmikon ja kuvasin vähän pihalla. Ristiäislahjaksi saadut aurinkolasitkin pääsivät tositoimiin.

♥♥♥

Vappu

Vappu on sujunut mukavissa merkeissä. Käytiin jo viime viikonloppuna hakemassa tytöille vappuvallot. Vauvakin sai ensimmäisen pallonsa. 

Vappuaattona käytiin seurakunnan vappujuhlassa, jota oli odotettu koko viikko. Siellä A tapasi kerhokaverinsa ja kävi pomppulinnassa. Lisäki oli ongintaa, munkkeja ja kasvomaalaus. Pikkusisko nukkui koko reissun ajan, eikä tiedä missään käyneensäkään 

Täksi päiväksi oltiin kutsuttu kaikki naapuruston tytöt meille vappujuhliin. Kutsut tehtiin jo aiemmin viikolla. 

Vähän jännitin, että tuleeko ketään, kun monilla voi olla vappuna jo jotain muuta ohjelmaa ja kutsutkin vietiin vain pari päivää ennen. Kävi kuitenkin tuuri ja kaikki kutsutut pääsivät tulemaan. Yhteensä pöytään istui siis 8 tyttöä, ikähaarukalla 4-9. Munkkeja meni viidessä minuutissa 20. 

Olen vain kerran aiemmin tehnyt munkkeja ja niidenkin onnistumista hieman jännitin. Niistä tuli kuitenkin ihan täydellisiä ja niin herkullisia. Onneksi vappu on vain kerran vuodessa, ei näitä jotenkin osaa muulloin tehdä. 

Ennen juhlia oli vähän koristeltu leijuvilla ilmapalloilla. Niin paljon kivemmat noin kuin alaspäin roikkumassa. 

Munkkien jälkeen tytöt leikkivät erilaisia leikkejä. Mutta kun on kahdeksan tyttöä yhdessä, niin koko ajan joku mököttää ja loukkaantuu ja asiat on huonosti. Eikä tapaturmiltakaan voi täysin välttyä. Mutta vissiin oli kuitenkin ihan hauskaa kaikilla. Naamiaishengen mukaisesti täällä oli aika monta prinsessaa. 

Eiköhän me juhlita vappua näin vielä joskus uudestaankin.