Ei sitten liikuta, prkl!

Tällä hetkellä liikunnan harrastamiseen olisi kova motivaatio. Universumi tuntuu kuitenkin olevan vastaan. Synnytyksestä on kulunut aikaa yli puoli vuotta ja oikeastaan tähän asti on liikunnan harrastaminen sattunut vatsaa ja aiheuttanut liitoskivun kaltaisia tuntemuksia. Olen kyllä liikkunut, mutta kivun vuoksi se ei ole ollut kovin kivaa ja yleensä pari päivää urheilusuorituksen jälkeenkin on vatsaan sattunut. 

Pari päivää sitten sain juostua ensimmäisen kerran puolentoista kilometrin lenkin niin, että ei sattunut mihinkään. Mutta kun ei satu vatsaan, alkoi vanha penikkatautini oireilemaan ja juokseminen sattui jalkoihin. No tämäkin vaiva meni onneksi yhtä nopeasti ohi, kuin alkoikin. Odotin jo innolla tätä aamua, viikon ensimmäistä aamulenkkiä eskarilaisen saaton jälkeen. Ja eiköhän ihan puskista, täysin odottamatta, pamahtanut rintatulehdus päälle. Reilu 38 astetta kuumetta ja joka paikkaan särki. Iltapäivällä jaksoin sentään jo kävellä esikoululle ja takaisin. Mutta olisihan se nyt kiva, ettei koko ajan tulisi uusia vaivoja, jotka hidastavat liikuntaharrastusta. 

No, kunhan tämä tauti on selätetty, jatkan taas uudella innolla!

Mun lenkkiseuralainen

Uusi arki

Meillä alkoi taas uudenlainen arki, kun A:lla alkoi viikko sitten eskari. Päiviin tuli säännöllinen rytmi, joka vaati vähän totuttelua. Yllättävän hyvin kuitenkin päästiin rytmiin sisään. A on esikoulussa neljä tuntia päivässä, klo 8.30-12.30, eikä jää iltapäivähoitoon. Samalla omatkin päivät rytmittyvät vientien ja noutojen mukaan. Aamupala syödään aina kotona. Lounas on esikoulussa jo 10.15, joten kotiin tullessa on heti välipalan aika. 

Eskarilaista jännitti ensimmäinen päivä aikalailla. Oltiin kuitenkin etukäteen käyty vähän tutustumassa tuleviin kavereihin yhden perheen kotona, joka auttoi jännitykseen tosi paljon. Ensimmäisenä päivänä A paineli sisälle nimenhuudon jälkeen taakseen katsomatta. Muutamana päivänä on tullut vähän valitusta siitä, että eskariin ei haluttaisi mennä ja että siellä on tylsää. Kuitenkin kertomusten perusteella kaikki siellä tehdyt asiat ovat olleet kivoja. Ja myös ruoka on kuulemma joka päivä ollut hyvää. Ja kavereitakin on jo saatu. Tähän mennessä olen ollut myös erittäin tyytyväinen esikouluopettajaan, joka vaikuttaa olevan omistautunut työlleen ja lapsetkin tykkäävät.

Käytiin ostamassa Frozen-reppu esikoulutavaroille.

Esikoululle on matkaa noin kilometri. Pyrin siihen, että matkat mennään aina jalkaisin, A yleensä pyörällä. Autoa käytetään silloin, jos lähden eskarilta suoraan jonnekin. Oma tavoitteeni on myös hyödyntää aamut niin, että lähden eskarilta aina suoraan lenkille. Juoksemaan tai sitten edes reippaalle kävelylle. On mukavaa, kun päivän liikuntasuoritus on tehty heti aamusta, jolloin koko loppupäivä on vapaata. Ja iltapäivällä parin kilsan hakureissu toimii hyvänä palauttavana kävelylenkkinä. Muutaman kerran olen samalla saatellut myös naapurin koululaista, esikoulu kun on koulun tiloissa. Tämä arki on parasta!

Pienin matkustaa näin.