Tällä hetkellä liikunnan harrastamiseen olisi kova motivaatio. Universumi tuntuu kuitenkin olevan vastaan. Synnytyksestä on kulunut aikaa yli puoli vuotta ja oikeastaan tähän asti on liikunnan harrastaminen sattunut vatsaa ja aiheuttanut liitoskivun kaltaisia tuntemuksia. Olen kyllä liikkunut, mutta kivun vuoksi se ei ole ollut kovin kivaa ja yleensä pari päivää urheilusuorituksen jälkeenkin on vatsaan sattunut.
Pari päivää sitten sain juostua ensimmäisen kerran puolentoista kilometrin lenkin niin, että ei sattunut mihinkään. Mutta kun ei satu vatsaan, alkoi vanha penikkatautini oireilemaan ja juokseminen sattui jalkoihin. No tämäkin vaiva meni onneksi yhtä nopeasti ohi, kuin alkoikin. Odotin jo innolla tätä aamua, viikon ensimmäistä aamulenkkiä eskarilaisen saaton jälkeen. Ja eiköhän ihan puskista, täysin odottamatta, pamahtanut rintatulehdus päälle. Reilu 38 astetta kuumetta ja joka paikkaan särki. Iltapäivällä jaksoin sentään jo kävellä esikoululle ja takaisin. Mutta olisihan se nyt kiva, ettei koko ajan tulisi uusia vaivoja, jotka hidastavat liikuntaharrastusta.
No, kunhan tämä tauti on selätetty, jatkan taas uudella innolla!
 |
| Mun lenkkiseuralainen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommenteista! =)