Juokseminen, mikä helppo harrastus. Sitä voi tehdä koska vaan, eikä vaadita juurikaan erikoisia välineitä (tosin siitäkin saa halutessaan välineurheilua kaiken maailman rannetietokoneineen). Itselleni lähinnä riittävät lenkkarit. En ole koskaan jaksanut juosta juuri 100 metriä enempää. Haluaisin kyllä jaksaa enemmän, mutta itseään on välillä tosi vaikea saada motivoitua, koska se on vaan jotenkin jumalattoman tylsää puuhaa.
Meillä on kuitenkin perheessä himojuoksija, joten itsellekin tulee sitä katsellessa välillä sellainen olo, että pitäis itsekin tehdä jotain muutakin kuin maata sohvalla. Käyn myös joka vuosi katsomassa miehen maratonia ja joka kerta olen siellä katsomossa ihan tippa linssissä ja pakahdun ylpeydestä. Ja olishan se itsekin kiva osallistua johonkin tapahtumaan, kun niissä on aina niin hyvät tunnelmat. Monena vuonna meidän on ystävien kanssa pitänyt osallistua Naisten Kymppiin. 10 km tuntuisi edes jotenkin järkevän oloiselta tavoitteelta. Löydettiin Maximin sivuilta täydellinen juoksuohjelma, joka on tehty ihan aloittelijoille ja tavoitteena on juurikin se kympin matka. Kerrankin joku ohjelma lähtee oikeasti alkeista. Sivuilta löytyy myös pari muuta juoksuohjelmaa edistyneemmille juoksijoille.
Aloittelijoidenkin versiossa joutuu vetämään lenkkarit jalkaan useasti viikossa, enkä olekaan pystynyt toteuttamaan ohjelmaa niin orjallisesti kuin oli alussa tarkoitus. Muu elämä sotkee aiottua treeniaikataulua, eikä aina vaan ehdi tai ei oikeasti jaksa ja koska juokseminen ei mitään ihan mieleisintä puuhaa ole, en sitä ihan väkisin väkisin rupea tekemään. Tollanen hyvä runko kuitenkin auttaa siinä lähtemisessä, koska voi valmiiksi katsoa, paljon milläkin kerralla pitää jaksaa ja olen soveltanut aikataulua omiin tarpeisiin sopivaksi. Toimii se näinkin, pääasia kai on, että sinne lenkille ylipäänsä lähtee.
Tänään pääsin kuitenkin ensimmäistä kertaa juoksemisen makuun ja saavutin sellaisen flow-tilan, josta kuulee puhuttavan. Juoksin n. 7,5 km ja olisin varmaan jaksanut vielä vähän lisääkin. Eli kyllä se kymppikin varmaan sitten toukokuun lopussa sujuu. Ja nyt oli kyllä huomattavan paljon mukavampi juosta, kun aurinko paistoi ja tiet oli kuivat, kuin silloin 10 asteen pakkasessa muutamia viikkoja sitten.
Tällä hetkellä on kyllä sellainen pelko, että itse en pääse koskaan flow-tilaan. Mä en tajua miten tää voi olla mulle niin vaikeeta!
VastaaPoistaToki positiivinen huomio eilen oli, että jalat eivät enää sattuneet juostessa. Kiitos uusien kenkien, vaikka sisäänajo on vielä kesken. Siltikin, 5 km oli tuskan takana. Huomista odotan kauhulla, silloin on itselläni edessä 7,5 km...
On se mullekin vielä tuskaa enimmäkseen. Ja mikä tosta tekstistä jäikin pois, niin edelleen joka kerta sattuu jalkoihin, keuhkoon ja useimmiten myös pistää mahasta. Että ei se mitään herkkua kyllä ole.. valitettavasti.
PoistaJa mainittakoon myös, että mä kävelin pari minsaa aina 10 minuutin välein. Unohtui mainita se, kun olin vaan matkasta niin innoissani. :) Putkeen juosten en olis vielä pystyny.
PoistaMukavaa kun osallistutte porukalla Naisten kymppiin. Itsekin olen sinne aina kovasti halunnut osallistua mutta jää kyllä tänäkin vuonna väliin. Tsemppiä sulle treenaamiseen! :)
VastaaPoistaKiitos! :) Toi on vähän sellanen projekti, että pitää aina hyvissä ajoin jo päättää ja lyödä osallistuminen lukkoon, muuten se jää.
Poista