Miniloma

Taas oli aika pienelle irtiotolle arjesta, kun suunnattiin parhaan ystävän kanssa Helsinkiin. Pääasiallisena kohteena oli tällä kertaa Antti Tuiskun Petoshow. Tavaksi on jo tullut bookata näille reissuille hotellihuone, joten ensin käytiin kirjautumassa sisään jo ehkä hieman uudistusta kaipaavaan Sokos hotelli Presidenttiin. 

Ennen keikkaa oli muutama tunti luppoaikaa, joten lunastin parin vuoden takaisen joululahjani ja käytiin Kakkugalleriassa nauttimassa kakkubuffetista. Kaikki kakut maistuivat lähestulkoon samalta ja kakkujen koostumuskin toisti itseään. Lempparit olivat porkkanakakku ja passionjuustokakku. Saatii me kuitenkin 12 kakkupalaa kahteen pekkaan tuhottua. Ja sen jälkeen oli kyllä olokin sen mukainen. 

Itse keikka oli hyvä ja Hartwalli ihan täyteen ahdettu.  

Koska alamme selkeästi tulla vanhoiksi, ei keikan jälkeen yöelämä enää houkutellut. Koukattiin asemalta vähän iltapalaa ja suunnattiin huoneeseen. Kiva muuten, että aseman kulmille on tullut niin paljon kaikkia erilaisia ruokakojuja, ettei aina tarvii kurvata Mäkkärin kautta. Mikäs sen parempaa, kuin kääriytyä peiton alle katselemaan jotain turhanpäiväistä tv-ohjelmaa, joita ei kotona juuri koskaan ehdi katsomaan. Valvottua tuli kuitenkin taas liian myöhään. 

Huolimatta myöhäisestä nukahtamisajasta, sisäinen kello herätti seitsemän tienoilla. Hyvä niin, koska oltiin kaavailtu juoksulenkkiä heti aamukahdeksaksi. Ja koska taivaalta ei tullut mitään märkää alas, vedettiin juoksukamppeet niskaan ja lähdettiin kiertämään Töölönlahtea. Juoksu ei kovin hyvin yllättäen taaskaan kulkenut, mutta parin kilsan juoksun jälkeen kierrettiin sitten vielä kävellen. Ja vähän jumpattiin jumppapisteillä ja hotellille mennessä ravattiin vielä vastaantulevissa portaissa. 

Kerrankin aamupala pysyi suht maltillisena ja terveellisenä.

Yleensä tykkään juosta yksin, mutta käveleminen ja reippailu muutenkin hyvässä seurassa oli kyllä paljon yksin puurtamista mukavampaa. Parasta on se, että molemmilla on samanlaiset elämänvaiheet menossa ja lapset ovat samanikäisiä. Tulikin juteltua mm. lasten koulunkäynneistä ja tulevaisuuksista muutenkin.

Oopperatalon takaa löydettiin ihan mahtava leikkipuisto, joka ei ollutkaan ihan pienille lapsille suunnattu. Kiipeiltiin puistoon rakennettu rata ja siinä oli haastetta kyllä ihan tarpeeksi. Muutaman kerran meinasin jäädä telineille killumaan. Ehdottomasti paikka, jonne pitää mennä A:nkin kanssa, kunhan seuraavan kerran mennään Helsinkiin.