Katakombit

Tänään oli vuorossa katakombit. Ensimmäinen pysähdys oli apteekissa, josta hankin pari pakettia rakkolaastareita ja paikkailin rikkinäisiä jalkojani. Heti tuntuikin kävely huomattavan paljon paremmalta, sen olis voinu tehdä jo paljon aiemmin. Katakombien jonossa seisottiin 2 ja puol tuntia, joka kyllä sujui yllättävän nopeasti. Sitten päästiin maan alle katsomaan 6 miljoonaa kuollutta pariisilaista. Siellä oli kaikki luut pinossa. Ensimmäinen käytävä oli niin ahdas ja ahdistava, että piti laulaa vähän lastenlauluja, niin ei pelottanut niin paljon. Kierros kesti 45 minuuttia, jonka jälkeen pitikin kiiruusti etsiä vessa- ja ruokapaikkaa. Seuraavaksi lähdettiin asennuttamaan kaverille tatuointia ja koska en saanut seurata operaatiota, seikkailin sen aikaaa yksinäni ja kävin ostamassa itselleni Pariisi-paidan. Pidin kyllä koko ajan sijainnin tarkasti mielessä, etten eksynyt. Huomisen ohjelma ei ole vielä lukkoonlyöty, mutta käydään ainakin äitienpäivä-aamiaisella syömässä croisantteja.

Pitkässä jonossa

Pääkallo ja toinen pääkallo