Laskiaista ja muita puuhia

Viime viikolla vietettiin laskiaista, tosin päivän myöhässä, keskiviikkona. Käytiin lapsen kanssa pulkkamäessä ja iltasella leivottiin vielä laskiaispullia kermavaahdolla ja mustaherukkahillolla. Tuli ihan hyviä ja toi hillokin sopi niihin kivasti. Pullia jäi vielä pakkaseenkin laitettavaksi, ilman täytteitä tosin. Ilma oli mitä mainioin ja meillä on ihan huippuhyvä iso mäkikin tossa läheisessä urheilupuistossa. Silti vaikka oli hiihtolomaviikko, niin mäki loisti tyhjyyttään ja saatiin laskea ihan rauhassa. Jäi tosin vaan pariin laskuun, kun oli aina niin pitkä kiipeäminen sinne ylös, että ei sitten jaksettu montaa kertaa. Musta on kyllä ihanaa, kun saa oman lapsen kanssa ulkoilla samoissa paikoissa, kuin missä on itse lapsena ollut ja leikkinyt. Pitää nautti siitä, kun vielä täällä asutaan, ei tiedä, koska joutuu pois.

Laskiaispullia

Tällä viikolla askarreltiin pääsiäiskortteja, jos kerrankin sais lähetettyä, kun ei tarvitse itse niitä tehdä. Levitin vaan tarvikkeet pöydälle ja annoin vähän ohjeita, niin syntyi kymmenen hienoa korttia. Pitää pitää vielä toinen askartelusessio, niin saadaan kortit viimeisteltyä. Nyt voi jo askarrella kaikkea, kun A on siitä tosi kiinnostunut ja tosi tosi keskittyneesti ja nätisti tekee.

Ihanaa, kun on saanut olla kotona oman lapsen kanssa. Nyt pitää nauttia tästä keväästä ja kesästä, kun syksyllä se sitten loppuu. Ja nyt kun saan olla kaikkiaan tämän kolme vuotta kotona, niin ahistaa kyllä jo vähän valmiiks se, että luultavasti seuraavan/-vien lasten kanssa en saa näin kauan olla kotona. Nyt sentään opiskelen samalla, mutta kun se loppuu, niin sitten on varmaan pakko palata töihin jo aiemmin. Viimeseen asti yritän kyllä olla kotona, mutta katsotaan sitten kuinka käy.

Vaikka meillä ei enää päiväunia nukuta ja iltanukahtamisetkin on vähän niin ja näin, niin tuntuu että saan kuitenkin tehtyä opiskeluita tässä samalla. A leikkii välillä tosi nätisti myös itsekseen ja välillä katselee Franklinta, joten koitan sitten ne ajat hyödyntää gradun tekoon. Olen huomannut, että mitä enemmän asioita teen yhtä aikaa, niin sitä enemmän saan aikaiseksi. Jos saan koko päivän ihan vaan omaa hiljaista opiskeluaikaa, niin en jotenkin pääse ollenkaan käyntiin. Mutta kun telkkari pauhaa taustalla ja ruoka on liedellä ja siivoo ja on facebookissa samaa aikaa, niin saa sitten kuitenkin kirjotettuakin sivun puolikkaan siinä samalla. Tosin se sitten vaatii sinne väliin niitä oikolukupäiviä, koska kovin jäsentynyttä tekstiä ei noin saa aikaseksi. Mutta tässä vaiheessa prosessia tärkeintä on, että tulee edes jotain tekstiä.