Uutta lukuvuotta on kulunut nelisen viikkoa ja kaikki kurssit ovat ehtineet käynnistyä. Aloitin uuden irrallisen kokonaisuuden opiskelun, joka käynnistyi perinteisillä tervetulo- ja orientoitumisluennoilla. Tuntui kuin olisi aloittanut koko opiskelut aivan alusta ja istuisi siellä ekaa kertaa. Kaikki naamat ympärillä täysin vieraita ja intensiivisiä kursseja tiedossa monine tapaamisineen. Toisen laitoksen puolella käynnistyi sitten työharjoittelujakso, joka työpäivien repalaisuudesta huolimatta kuormittaa aika lailla kaikkine seminaareineen ja ryhmätapaamisineen.
Ehkä ensimmäisen kerran koko opintojen aikana tuntuu, kuin olisin jotenkin ihan väärässä paikassa. Sellainen olo, kuin ei kuuluisi joukkoon ja kiireisen aikataulun takia kaikki rullaa eteenpäin, niin ettei ehdi oikein edes perässä pysyä. Yhtä aikaa on käynnissä ainakin kolmenlaista erilaista pienryhmää, joissa tulee paljon keskusteltua ja tehtyä esityksiä ja muuta. Näihin on jo niin tottunut ja sopeutunut, että työskentely pienryhmissä sujuu hyvin ja vaivatta. Vaikka sekin tuntuu välillä siltä kuin katsoisi itseään ja omaa tekemistään ulkoapäin. Ryhmissä työskentely tuntuu kyllä jo hyvin luontevalta, joten sen on ainakin pitkien opintojen aikana oppinut. Enää ei juurikaan jännitä mitkään tollaset. Päiväkodin vanhempainillan ryhmäkeskustelussakin otin luontevasti aktiivisimman roolin, eikä puhuminen sielläkään jännittänyt.
Eli onpahan opiskeluista tullut edes metataitoja opittua, jos sisällönen osaaminen tuntuukin välillä olevan hieman hataralla pohjalla. Ensi keväälle on vielä muutama äärimmäisen jännittävä työharjoittelu, mutta eiköhän ne mene tässä samassa hektisessä rytmissä, niin ettei edes oikein ehdi jännittää tai pohtia pärjääkö viko eikö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommenteista! =)