Ikimuistoinen, yllätyksellinen ja epärealistinen päivä

Tapahtui parisen viikkoa sitten. Piti antaa vähän ajan kulua ja sulatella. :) Luvassa melkoisen pitkä ja valitettavan kuvaton postaus, koska kuvia en ole vielä montaa saanut. 

Lauantaina oli siis tarkoitus lähteä kavereiden tupareihin. Illan suunnitelma olikin sitten vähän eri. :) 

Olin nukkunut kaksi edeltävää yötä todella huonosti ja vähän. Uni ei vaan tullut, vaikka kuinka väsytti ja syynä oli se, että yhtäkkiä to-pe välisenä yönä päättelin jostain, että mun polttarit olis luultavasti 12. päivä ja se olis ihan kohta. Perjantai-iltana yritin nukkumaan ajoissa, mutta nousin kuitenkin ylös syömään ja katsomaan telkkaria ja valvoin taas ties mihin asti. Oli jotenkin ihan kummallinen levoton fiilis. 

Edellisenä iltana sanoin miehellle, että pitäis mennä suihkuun, mutta menen vasta aamulla, kun pitää sit kuitenkin laittaa hiuksia yms. Voi, kumpa olisin illalla käynyt, ni ei olis ollu aamulla ihan niin paniikki. 

Omituista on myös se, että kerroin tarkasti kavereille ja miehellekin kotona, mitä aikoisin laittaa niihin tupareihin päälle. Olin juuri ostanut uuden mekon ja sitten tietyt saappaat ja vyön. Yleensä en kyllä välttämättä kerro. Olin kai jotenkin niin innoissani niistä tupareista, mihin en sitten koskaan päässytkään. :)

Aamulla heräsin varmaan jo kuuden aikaan, mutta en vaan päässyt ylös. Koko ajan mietin, että pitäis nousta. Sitten soitti kaveri, joka ei yleensä niin soittele ja sanoi tulevansa meille odottamaan vähäks aikaa kyytiä. Lauantaiaamuna kello 8. Miehellekin selitin, että ihan perus, se tulee tänne lepäilee. Kävin avaa oven ja lähin ettii housuja päälleni. Ja kun palasin eteiseen, ni se olikin täynnä porukkaa. Näin jälkeenpäin kun ajattelee, niin oli kaikenlaisia merkkejä, että olis voinu asiaa epäillä. Yleensä vielä spekuloin ja arvailen asioita, mutta nyt on pakko sanoa, että mulle ei tullut pieneen mieleenkään, että ne polttarit olis voinu olla jo näin aikasin. Jotenkin kun oli joulu vasta ollu ja uusi vuosi ihan edessä. Eli sikäli ajankohta oli täydellinen yllätysmomentin takaamiseksi. Ja varmasti kaikki paikallaolijat uskoivat, että täydestä meni, koska olin melkoisen räjähtänyt näky. Jonka vuoksi olikin pakko karata heti pikasuihkuun. Sitten jumppavaatteet ja ulkokamat päälle ja menoks. 

Edellisenä iltana  olin vielä kysyny mieheltä, joka on kipea, että mitenhän se pärjäilee sitte seuraavana päivänä ja nyt en ehtiny edes ruokaa laittaa valmiiksi. 

Meidän lähellä on eräs kerhohuone, jossa pidettiin viimeksi A:n synttärit. Kävelimme siis sinne, jossa oli pöytä valmiiksi katettu. Mies oli käynyt aamulla tosi aikasin koiran kanssa ulkona, mikä sekin oli vähän kummallista, mutta en sitäkään osannut mitenkään epäillä. Mutta oli siis tuonut kerhotilan avaimen porukalle, jotta pääsivät paikalle kattamaan. Siellä syötiin aamupalaa, sämpylöitä, hedelmäsalaattia ja olipa mulle varattu jopa Lidlin herkku-cappuccionoa. Ja kilisteltiin myös kuoharilla. En kyllä pystynyt juurikaan paljoa syömään. Sain myös pari polttariaiheista tehtävänantoa. Miehellä oli ollut tässä välissä tunnin verran aikaa pakata listalla olevat tavarat mukaan. Suurin huolenaiheeni päivään liittyen olikin se, onko kaikki oikeat ja riittävät tavarat mukana. Siitä ei onneksi tarvinnut huolehtia, koska pakkaus oli ollut erittäin perusteellista ja kaaso oli joutunut osan tavaroista jättämään poiskin. Hajuvesiäkin oli pakattu mukaan kolme erilaista, pari eri vyötä ja koko meikkivarastoni.

Seuraavaksi käveltiin junalle ja ajeltiin Pasilaan. Sieltä bussilla johki. Suuntavaistoni ja Helsinki-tuntemukseni ovat niin huonoja, että olin aivan pihalla koko päivän siitä, missä ollaan. Määränpäänä oli EtnoFitness, jossa meille oli tanssitunti. Teemana flirt dance ja burleski. Meille oli tehty koreografia Lady Marmeladyyn. Tunti oli todella raskas. Mulla oli yskää, joten jossain vaiheessa oli keuhkot aika tulessa, mutta täysillä vedettiin silti koko rahan edestä. Onni on, että en ollut enempää kipeä, koska muuten olis aikalailla menny kaikki mönkään. Pikku yskä ei menoa haitannut. 

Seuraava etappi oli Vallilan makasiineilla sijaitsevassa Sircus Helsingin sirkuskoulussa. Tanssitunnin olisin vielä voinut arvata, mutta sirkuskoulu oli hauska yllätys. Olen niitä joskus katsonutkin, että vois olla hauskaa. Tunnin kesto oli 1½ h ja siinä ajassa ehdittiin vaikka mitä. Hypittiin hyppynarua, jönglöörattiin, tehtiin kuperkeikkoja ja kärrynpyöriä ja tasapainoiltiin. Ja lopuksi tehtiin vielä ihmispyramidi, niin saatiin kivoja kuvia.

Sirkuksesta jatkettiin matkaa taas ratikalla ja suuntana taisi olla Kallio. Määränpäänä oli ystävän siskon tyhjillään oleva asunto, johon päästiin vähän syömään ja laittautumaan. Oli hyvää salaattia ja vähän juomaa. Kello oli siinä vaiheessa muistaakseni yli neljän ja olikin jo kova nälkä. Ensimmäinen ruokailu aamupäivän jälkeen oli yllättävän myöhään, kun meillä tuntuu aina olevan vaan ruoka mielessä, toisaalta oli hyvin mulle sopivaa, että sai olla vähän nälässä. :)

Ihana kaaso oli ostanut reissultaan Tiffanyltä kaulakorun, jonka sain kaulaani ennen lähtöä.

Sain myös päähäni hunnun ja lähdettiin jälleen matkaa jatkamaan. Lähellä oli karaoke-baari ja arvasin kyllä, että jossain vaiheessa iltaa joudun laulamaan. Minulle vakuuteltiin, että kappale on tuttu ja osaan sen. Olihan se tuttu, en vaan koskaan ollut laulanut sitä aiemmin. Onneksi ei ollut paljon ihmisiä kuulemassa, vaikka kai se ihan hyvin menikin. Biisinä oli siis Orjatar, ei ehkä ihan perinteisin polttaribiisi. ;)

Tällä kertaa matka jatkuikin sokkona ja kuurona, silmät sidottuina ja Peltorit päässä. Ja vielä Ylen puheradio korvissa, joka on kyllä maailman tylsintä kuunneltavaa. Jossain vaiheessa tuoksui laivan kokolattiamatto ja sitten otettiinkin jo siteet pois ja siinä oli heti joku laivaemäntä ottamassa valokuvaa.

Kiireen vilkkaan laivan buffettiin syömään, jossa jälleen kerran huomio kiinnittyi enemmän herkkupöytään. En kyllä taaskaan saanut syötyä oikein mitään, kun edelleen jännitti aikalailla ja oli sekava olo. Syönnin jälkeen ehdittiin kääntymään hytissä, kun jo kuuluteltiin kovaäänisestä tulemaan tax-freehen. Siellä pääsin maistiaispöydän taakse tekemään parit drinkit ja kaatamaan maistiaisia. Se oli oikein hauskaa. Matkaseura alkoi olla jo sen verran tuiterissa, että kauppareissu venähti vähän pitkäksi.

Siitä sitten yökerhopuolelle, jossa seuraamme liittyi seurue reilu parikymppisiä poikasia. Oikein kivaa seuraa koko loppuillaksi. Viimeinen, tosin suunnittelematon yllätys odottikin sitten tanssilattiapuolella, jossa oli joku ennestään tuntematon bändi soittamassa. Ja kukas muu siellä solistina, kuin yläasteaikainen nuoruuden ihastukseni. Kävin juttelemassa settien välissä ja pyysin liittymään seuraamme sitten kun soittokeikka on ohitse. Sen aikaa tanssittiin ja seurusteltiin ihmisten kanssa. Koko laiva oli aika tyhjä ja juteltiinkin varmaan kaikkien paikallaolijoiden kanssa. Tosi paljon oli nuoria poikia liikkeellä ja ajoittain tuli pieni ahdistus siitä, miten vanha sitä jo itse onkaan. Onneksi kaikki tuntuivat luulevan, että mekin oltiin vasta päälle parikymppisiä, joten se piristi vähä mieltä. Pojat oli jotenkin tosi mukavia, eikä kukaan yrittänyt sattuneesta syystä lähennelläkään mitenkään, joten pystyi pitämään vaan hauskaa. Ja pojat tuntuivat olevan oikein innoissaan meidän seurasta, kai mekin tuotiin vähän piristystä muuten tylsähköön risteilyyn.

No, yökerho meni kiinni ja bändin laulaja lähti sitten vielä meidän hyttiin jatkoille. Hytissä laulaja kirjoitti omatekemänsä kappaleen sanat polttarikirjaani, jonka jälkeen sain kuulla vielä laulun ihan henkilökohtaisesti itselleni esitettynä. Koko hytillinen taisi sen jälkeen olla aika ihastuksissa. Se oli todella epärealistista ja spesiaalia. Noin ei vaan voi tapahtua!! Olin itse asiassa koko päivän vähän pihalla koko ajan. Jännitti niin kovasti ja kun ei tiennyt ollenkaan mitä on seuraavaksi luvassa, niin ei jotenkin ajatuskaan kulkenut selkeästi.

Päivä oli kuitenkin ihan mahtava ja kaikkinensa onnistunut. Rakastan yllätyksiä ja niitä mahtui koko päivään vaikka kuinka. Just tällaset polttarit olisinkin halunnut, ei mitään enempää eikä vähempää. Parasta on aina nähdä, mitä omat ystävät on itselle valinnut ja kaikki meni ihan nappiin. Kyllä ne taitaa mut ihan hyvin tuntea. :)

KIIIIITOOOOSS ihanat, rakkaat ystäväiset!! ♥♥♥ Tunsin itseni todellakin erityiseksi koko päivän. Itse asiassa sama tunne jatkuu edelleen, tuntuu että mua kohdellaan kuin kukkaa kämmenellä. Häihin on vielä 3 viikkoa aikaa, siihen se prinsessa-kohtelu varmaan sitten loppuukin, mutta saan nauttia siitä vielä muutaman viikon. :)