Sunnuntaina

Olen taas tulevan viikon yksin pyörittämässä arkea, kun mies matkasi taas jälleen kerran maailman toiselle puolelle. Tänään ei ollut menoa mihinkään ja saatiin olla vaan kotona. A:kin viihtyi koko päivän kotosalla, eikä mennyt kavereiden kanssa pihalle. Vanhemmat tulivat pitkästä aikaa kylään ja samalla syömään. Ruokana ihan perus-jauhelihakastiketta, mutta oli kiva kattaa nätisti. Niin ihanaa, kun on iso pöytä, mihin mahtuu muutakin kuin lautaset.

Ja jälkkäriksi oli vuoden ensimmäiset joulutortut. Jotenkin teki jo niitä mieli. Ja lämmintä Talvipäivä-juomaa.

Kävästiin me nopsasti ennen vieraiden tuloa vielä kukkakaupassa. Meillä on aika hyvä kukkakauppa tossa ihan kivenheiton päässä. Tykkään ihan hirmusesti ostaa tollasia erilaisia oksia, joita syksyisin onkin hyvin saatavilla. Kimpuista saa nättejä tai ne on kivoja ihan yksinäänkin maljakossa ja mikä parasta, säilyvät aika kauan ilman sen kummempaa hoitoa.

Ja noista Ikean pienistä pitsisistä tuikkukipoista tykkään ihan hirmuisesti, onneksi osuivat viime reissulla silmään. Niissä palaa kynttilät ihan koko ajan. 

Muuta ei olla tänään sitten juuri tehtykään. Päivä on tuntunut piiitkältä. Tämä on aina parasta, kun kelloja siirretään näin päin, kun tuntuu ihan oikeasti siltä, kuin olisi saanut lisää aikaa. Ainoa huono puoli on se, että nyt myös pimeys lisääntyy ja kohta ei päivänvaloa juuri ehdikään näkemään, kun ehkä vilaukselta toimiston ikkunasta.

Kauan odotettu päivä

Sunnuntaina päästiin vihdoin messuilemaan. Ennen messuja suuntasimme ystäväni kanssa heti 12:ksi Sokokselle, jossa myytiin lastenjuttuja -70 %. Saatiin talveksi uudet Kuomat ihan pilkkahinnalla ja nappasin hyllystä vielä villahousut A:lle, joista maksoin kokonaiset 4 €. Löytyi vielä yhdet ja koko sattui olemaan juuri oikea. Jos vaikka tulis se talvi tänä vuonna.

Mutta sitten itse messuihin. Aika nopeasti kävely aiheutti kiputiloja vähän joka puolelle ja pientä supistuksentynkää. Tuntui, että ei ehkä jaksa kovin kauaa messuilla pyöriä. Pidettiin kuitenkin vähän huilitaukoa ja lopulta jaksoinkin koko päivän ihan hyvin, eikä kipuiluja lopussa enää tuntunut. Jalat olivat vähän väsyneet, mutta loppuun asti oltiin, enkä ollut lopulta ensimmäinen, joka ilmaisi haluavansa lähteä. :) Ensi viikonloppuna olisi Kirjamessut, jotka jätän ehkä kuitenkin nyt väliin, ellen satu jostain saamaan jotain ilmaislippua, jolloin ei tietenkään voi jättää menemättä.

Rahaa taas meni. Aika paljon tuli ostettua erilaisia kympin messutarjouksia. Viime vuoden tapaan ostin teetä ja raakasuklaata. Lisäksi pari putelia sävyttävää hiusnaamiota, kun en ole nyt enää hiuksia värjännyt, niin jos saisi tosta edes hiukan kiiltoa. Vitamiinit on kalliita ja niitä kuluu koko ajan. Ja mustaherukkajauhetta esim. jugurtin sekaan laitettavaksi. Olisin halunnut mustikkaa, mutta koska jätin näiden ostamisen vikaksi, oli mustikka tietty jo loppunut. Toisaalta ei haittaa, koska mustikkaa tulee syötyä muutenkin, mustaherukkaa ei koskaan.

Viime messuilta löysin uuden korututtavuuden, ViaMinnetin. Viime kerralla ostin sormuksia. Nyt mukaan tarttui muutama hiuspinni, joita katsoin jo viimeksi. Valikoima oli edelliskerrasta myös laajentunut ja katselin muitakin juttuja. Olen jo pidempään haaveillut uudesta rannekorusta, tollasesta, jonka voi kieputtaa ranteen ympärille. Olin ihan varma, että en mistään valmiista mallistoista löydä sopivankokoista ja kaikki esillä olevat kappaleet olivatkin liian isoja. Tiskin alta löytyi kuitenkin myös pienempää kokoa ja tämä oli ihan sopiva. Hetken arvoin mustan ja valkoisen välillä, mutta onneksi päädyin kuitenkin tähän valkoiseen, jollaista alunperin olin etsinytkin. Tämä on meinaan IHANA!!! Tosi mukava kädessä ja sopii hyvin mustavalkoiseen pukeutumiseen, jota nykyään melkein pääasiassa käytän. Voi olla, että seuraavilta messuilta kotiutuan vielä mustankin version jossain vaiheessa nyt kun kerrankin saan tällaisen korun oikeankokoisena ilman mitään säätämistä.

Arkiruoka

Tässäpä hyvä ja helppo ja vieläpä terveellinen arkiruoka. Mulle arkiruuan tekeminen on jotenkin aina tosi vaikeeta, kun ensin pitää keksiä, mitä tekis, käydä kaupassa ja jaksaa vielä tehdäkin se ruoka. Ja kaikki perusvaihtarit tulee jo korvista ulos ja kyllästyttää. Mutta kaiken arkistressin keskellä en vaan usein kykene parempaan. Jonkinlainen suunnitelmallisuus auttais tässäkin asiassa, ehkä mäkin vielä joskus opin sellaseen. ☺

Mutta viime viikolla taas haahuilin väsyneenä kaupassa vailla mitään ajatusta ruuasta. Kunnes yhtäkkiä alkoi tehdä mieli kaalilaatikkoa. Ja mä en edes tykkää kaalilaatikosta. Poimin kuitenkin koriin ison kaalin ja muita tykötarpeita. 

Meillä ei kukaan muukaan tykkää kaalilaatikosta, mutta tästä tulikin meijän perheen uusi lemppariruoka. Maistui kaikille erinomaisesti puolukkahillon kanssa. Joka kylläkin oi kaupan ja tosi makeeta, mutta sopi tähän erinomaisesti. Tästä annoksesta on riittänyt jo usealle päivälle, enkä ole varmaan ikinä nähnyt A:n syövän mitään perusruokaa näin reippaasti. Helppo vaihtoehto ottaa myös evääksi töihin. Ja mikä parasta, koko kämppä ei haise ihan kaalilta, kun tätä tekee. 

Ohje löytyi jostain googlen kautta, vähän kuitenkin muokkasin. Tiskiä tuli paljon, kun kaikki osaset tehtiin omassa astiassaan. Silputut sipulit ja kaalit paistettiin runsaassa(!) rasvassa. Riisit keitettiin omanaan ja jauheliha maustettiin ja paistettiin. Kaali-sipulin sekaan lisäsin loppuvaiheessa vielä pari isoa könttiä sulatejuustoa. Lopuksi kaikki sekasin isoon uunivuokaan ja perään ruokakerma. Ja sitten uuniin niin, että vähän ruskeaa ja lämpeää. Kaalit jäävät rapeiksi, eikä niistä tule sellaisia luttanoita, kuin yleensä kaikissa kaaliruoissa.  

Kuvattomia kuulumisia

Nyt ei ole sattunut kameraa sillai hollille, että olis mitään kuvamateriaalia luvassa, mutta jotain kuulumisia kuitenkin. 

Eilen käytiin A:n ja anopin kanssa katsastamassa Ikean jouluvalikoimat. Nähtiin joulupukki ja syötiin hodarit. Reissussa vierähti varmaan toista tuntia. Ostin pitsikuvioisia ruukkuja ja tuikkukuppeja, pari havukasvia ja yhtä joulupaperia. Joulupaperit olin katsonut etukäteen netistä, olis ollut paljon kaikki kivoja, mutta hyllyt ammotti tyhjyyttään. En tiedä onko ekat erät jo voineet loppua vai eikö hyllyjä oltu kunnolla vielä täytetykään, mutta kaikki  mitä olisin halunnut, niin niitä ei ollut. Mukaan lähti vain yksi rulla peruspunaista paperia.

Tänään meillä oli pihatalkoot. Aloitimme urakoinnin heti aamukymmeneltä. Ilma oli mitä mainioin. Vähän oli kylmä, mutta auringossa haravoidessa tuli jopa kuuma. Itsekin jaksoin rivakasti haravoida reilun tunnin verran, jonka jälkeen alkoi paikoissa tuntumaan ja piti ottaa vähän iisimmin. Lapset auttoivat trampoliinin purkamisessa, pyörävarasto saatiin siivottua ja meidänkin pyörät mahtuivat sinne ja sitten syötiin talkoolounasta erään naapurin luona. Oli makkaraa ja erään naapurin tekemää kasvissosekeittoa.

Monessa paikassa asumisesta meillä ei ole kokemusta, mutta eipä ole ennen tullut vastaan tällaista yhteisöllisyyttä. Täällä kaikki on melkein kuin yhtä perhettä. Kaikki mahduttiin sulassa sovussa naapurin olohuoneeseen ja lapset leikkivät lastenhuoneessa keskenään. Huomaa, että muut ovat asuneet täällä jo pitkään ja tuntevat toisensa hyvin. Oli sellaista huumoria, jota ei ihan ventovieraille uskaltaisi sanoa. Ja kaikki kohtelee lapsia tasavertaisesti ja samaan laumaan kuuluvina. Kaikki on tyttöjä ja suht samanikäisiä. Kaikki pitää huolta kaikista lapsista ja komentaa tarpeen vaatiessa. Ja lapsilla on keskenäänkin hyvin sisarelliset välit. Välillä riidelläänkin ja huomaa, että se on A:lle vielä vähän outoa, kun on ainut, jolla ei ole vielä sisaruksia.

Talkoiden jälkeen leikit jatkuivat vielä ulkona ja A pääsi vielä mukaan naapuriperheen parin kilsan iltakävelylle mukaan. Sen jälkeen maistui kaalilaatikko harvinaisen hyvin ja uni tuli parissa sekunnissa. 

Meillä ei voisi olla parempaa asuinpaikkaa, täältä tuskin ihan hevillä lähdemme minnekään. ♥

Syksy ♥

Syksy on jo hyvässä vauhdissa ja melkeinpä on jo lehdetkin lähipuista pudonneet. Jostain syystä olin odottanut syksyä jo pidemmän aikaa. Vaikka kesä oli ihanaa aikaa, jotenkin odotin jo sitäkin, miltä uusi koti näyttää syksyllä. Vielä maltan tovin, mutta kohta olis kiva laittaa jo vähän jotain valoja pihaan. Tosin jouluvalovalikoimaa pitää vähän täydentää, koska niitä ei ennestään juuri ole.

Meidän pihan pensaissa (mikä pensas ikinä onkaan) on mielettömän väriset lehdet.

Puskista sai vähän somistusta sisätiloihinkin. Eihän ne kauaa säily, mutta saa vähän syksyn värejä sisäänkin.

Piha ei muuten ole enää kauneimmillaan. Joka paikassa on märkää ja perennat on laonneet. Kosteudesta johtuen pihalle on ilmestynyt myös useita erilaisia pieniä kavereita kasvamaan.

Viime viikonloppuna tuli tavattua pitkästä aikaa myös ystäviä molempina päivinä. Lauantaina pidettiin perinteiset Putous-kauden avajaiset ja ruokaa oli taas pöytä täysi. Kokeilin uutta mustikkajuustokakkureseptiä, josta riitti vielä hyvin seuraavan päivänkin päiväkahvivieraille.

 

Tuliaiseksi sain ihanan lajitelman erilaisia teitä. Teevarastot alkoivatkin olla jo lopussa. 

Kovasti on itse asiassa jo joulujutut mielessä, mutta yritetään nauttia nyt tämä syksy ensin. En myöskään ihan vielä odota säiden kylmenemistä, nämä tämänhetkiset asteet on ihan sopivat tähän hetkeen. Syksylle on luvassa myös paljon kaikkea kivaa puuhaa ystävien kanssa. Ensi viikonloppuna olisi pihatalkoita ja sunnuntaina kauan odotetut I love me -messut.

Ihanaa aikaa ♥

Tuntuu, ettei lähiviikonloppuina ole ollut oikein aikaa tehdä mitään, kun on ollut niin paljon aina sovittua ohjelmaa. Muutenkin jo pidemmän aikaa on ollut olo, että ei vaan mitenkään ehdi tekemään kaikkea mitä haluaisi. 

Nyt sattui kuitenkin sellainen viikonloppu, että ei ollut mitään etukäteissuunnitelmia, eikä pakkoa mennä minnekään. Kerrankin olisi saanut nukkua, mutta tottakai lauantaiaamuna heräsin jo vissiin ennen kuutta. Vähän aikaa touhuilin ja sitten keksin leipoa sämpylöitä, jotka valmistuivatkin sopivasti, kun muut heräsivät. Tosin A:n mielestä sämpylät olivat pahoja, koska ne olivat liian löysiä... 

Polkaisin kymmeneksi jumppaan ja se tekikin oikein hyvää piiiitkästä aikaa. Tosin vähän on se ongelma, että en osaa yhtään himmailla siellä tunnilla, vaan teen ihan samalla tempolla kuin tekisin normaalisti, mutta koska ei se tuntunut yhtään pahalta, niin siitä ei liene haittaa. Jumpasta ruokakauppaan ja taas polkaisu kotiin. 

Koska oli kaunis päivä, tehtiin grillissä ruokaa ja ruuan jälkeen oli aikaa myös niille rästissä olleille pihahommille. Tyhjensin luumupuut, mutta sato ei ollutkaan järin suuri. :) 

Osa oli jo maassa ja puussa oli huonoja jonkun verran, mutta ei niitä kovin paljon ollut kasvanutkaan. Yhden perennapenkin tyhjensin kokonaan ja muuten pilkoin kuivuneita liljojen varsia. Etupihalta kannettiin monta kassillista lehtiä pois.

Ehdittiin vähän aikaa pelailla ja tuli pestyä myös pari koneellista pyykkiä. 

Iltapalaksi keksin haluta muffinseja ja koska jääkaapissa sattui olemaan myös punajuuria, syntyi pellillinen punajuuri-suklaamuffinseja, jotka olivatkin oikein hyviä. 

Niitä ehkä riittää vielä huomiseksi työkavereille vietäväksi. 

Illan kruunasi vielä jalkahieronta ja lepäilyä sohvalla. Täydellistä arkea. 

Toinen päivä viikonlopusta on vielä jäljellä. Tänään olisi tarkoitus suunnata koko perheen voimin uimaan ja sitä ennen toivoisin, että saisin seuraa myös pienelle kirppiskierrokselle. Ja jos muistetaan, niin multaa pitäisi käydä vähän ostamassa, niin saisin vielä vähän jatkettua noita pihahommia tänään. 

Näillä jaksaa taas ensi viikon töissä.

Lauantaipuuhaa

Tänään oli Myyrmäki-hallissa kirppis, johon taas suunnattiin ystävän kanssa. Tarkoituksena on aina päästä turhasta roinasta eroon ja niistä saatavat rahat on aina vaan plussaa. Ja kyllä siellä kuitenkin joka kerran plussan puolelle sentään jää. Ostoksia tuolla ei hirveästi ikinä ehdi tekemään, nyt tein yhdestä pöydästä kuitenkin erittäin halvalla pikkuisia löytöjä. Harvoin löytää mitään hyväkuntoista 10 sentillä. Yhteensä rahaa ostoksiin meni 5,80 €. Ja tietysti muutama euro pakollisiin makkaraan ja lakuihin. :)

Takasin ei tullut kovin paljoa ja noillekin osalle on jo sijoituspaikka olemassa. Kolmen viikon päästä on vielä kirppispöytä varattu viikoksi, joten siellä sitten viimeistään loput.

Kirppisurakan jälkeen lepäsin hetken kotona ja sitten lähdettiin kyläjuhlille tähän lähelle. Oltais menty A pyörällä ja minä tepastellen perässä, mutta meillä on joku epämääräinen pyöränkumienpuhkeamisepisodi ja A:nkin pyörän kumi oli rikki. Mieheltä on puhjennut jo kaksi kertaa peräkkäisinä päivinä.

Kyläjuhlassa oli pelle laulamassa, oli pieniä heittopelejä ja talutusratsastusta. A halusi ison hepan kyytiin.

Illalla maistuikin ruoka hyvin ja unikin tuli melkein heti. Pienimmälle. :)

Jännitystä ja kyselyä

A:lla oli tänään hammastarkastus. Se pelotti ja jännitti taas aikalailla, eikä tuoliin olis meinattu millään uskaltaa. Onneksi kuitenkin saatiin lopulta hampaat katsottua. Kaikki olivat tallella ja ehjiä.

Odotustilassa pestiin hampaat.

Iltapalapöydässä tuli se kysymys, että miten se vauva menee sinne mahaan. Iltapalapöydässä luettiin sitten sopivasti päivällä kirjastosta haettua kirjaa, joka sitten lopulta kertoihin ehkä enemmän siitä, miten voi saada vauvoja, jos perheessä on vaikka kaksi äitiä tai isää. Mutta kysely loppui onneksi tällä erää siihen, eikä yksityiskohtaisempaan vauvantekoprosessiin tarvinnut vielä mennä. 

Pieni postityttö

On niin erilaista asua rivitalossa, kun postitkin pitää hakea postilaatikosta. Itseltä ne meinaavat aina unohtua laatikkoonsa, mutta onneksi on pieni ahkera apulainen, joka ei unohda koskaan. Postien haku onkin siis nyt A:n tehtävä. Juuri juuri ylettää avaamaan ja sulkemaan laatikon. Joskus postia tosin on niin paljon, ettei meinaa syliin mahtua. A veisi tosi mielellään myös roskia, mutta ihan vielä ei pituus ja voimat riitä avaamaan roskasäiliön kantta ja heittämään isoa pussia sinne. Postin haku siis riittäköön luottamustehtäväski tällä erää. 

A osaa myös lajitella postit joko mulle tai hänelle (iskällehän ei juuri postia edes tule). Ja voi sitä innostuksen määrää, jos jostain kuoresta bongaakin oman nimen. Ennen se ei vielä niin kiinnostanut, mutta nykyään on mukavaa saada jotain ihan omalla nimellä varustettuna. Pitääkin ehkä joku päivä sujauttaa laatikkoon jotain ylläripostia, niin ei aina joudu vaan kantamaan äitille tulevia kuoria.

Loman lopetus

Loman viimeinen päivä oli sunnuntaina. Mies päätti lähteä Kouvolaan katsomaan pesäpalloa, niin eipä me kotiin jääty, vaan hyödynnettiin autokyydit ja suunnattiin A:n kanssa Tykkimäkeen. Tällä kertaa otin itsellekin rannekkeen, niin päästiin joihinkin juttuihin yhdessä.

Atreenalin-rata oli jälleen hyvä ja nyt vaijereiden siirtely sujui A:lta jo pääosin ihan itsenäisesti, joskin vaati keskittymistä kieli keskellä suuta.

Tähän reissuun oli hyvä lopettaa loma. Loma oli siinä mielessä tarpeeksi pitkä, että töihin oli jo ihan kiva palata. Tavallaan on ihan kiva päästä taas arkeen ja johonkin rytmiin kiinni. Ja jatkuuhan kesä ja lämpimät säät vielä, vaikka illat alkavatkin jo pimentyä. 

Lomalla

Nyt on lomailtu kohta kolme viikkoa. Enää kaksi päivää ja pitäisi mennä töihin. Kolme viikkoa on ollut aika sopiva aika lomailla, tosin voisihan se aina pidempikin olla. Puolitoista viikkoa meni siihen, että en enää nähnyt joka yö töistä unta, joten kaksi viikkoa ei olisi riittänyt mihinkään. Yksi viikko voisi vielä olla, mutta toisaalta tuntuu siltä, että nyt voisi jo mennäkin töihin. Oikeastaan ihan kiva päästä lukemaan sähköpostit ja päästä taas tilanteiden tasalle. Pitkän ja pimeän syksyn jaksaa helposti sillä ajatuksella, että neljän kuukauden päästä jään töistä pois kokonaan pitkäksi pitkäksi aikaa ja neljä kuukautta menee oikeasti älyttömän nopeasti. Nyt jo vähän haikeaa jättää kiva työpaikka pitkäksi aikaa, mutta sitten on taas uutta puuhaa. 

Ensimmäisellä lomaviikolla ei tehty varsinaisesti mitään kivaa, eikä lomaista. Uusi koti oli vielä täysin kaaoksen vallassa ja lähes kaikki huonekalut puuttuivat. Aika kului siis kodin siivoamisessa ja huonekalujakauppoja kierrellessä. Onneksi ilmat eivät sillä viikolla olleet vielä kummoiset. Seuraava viikko olikin sitten ihan kunnon lomailua ja tehtiin kaikkea kivaa. Samoin tällä viikolla. Oli niin paljon kaikkea, mitä lomaan piti saada mahdutettua, että vikoina päivinä meinasi jo tulla ähky. Nyt onkin muutama päivä vaan oltu ja valmistauduttu jo vähän päiväkodin alkamiseen. 

Loman alussa käytiin pariin otteeseen Hoplopissa kotihommien keskellä. Toisella viikolla tehtiin retket Seurasaareen ja Porvooseen. A:n 5-vuotissynttäreitä vietettiin kolmin kappalein. Ensin oli oikeana synttäripäivänä ex tempore -pannarijuhlat naapuruston lapsille. Sitten isovanhemmat ja kummisetä kävivät synttärikahveilla ja viime viikonloppuna oli vielä kaveri/ystäväperhesynttärit. 

Kuluvalla lomaviikolla oltiin yksi yö ystävien vuokramökillä. Ennen mökille menoa käytiin katsomassa kesäteattterissa Kolme Iloista Rosvoa (jossa oli tuskasen kuuma). Päiväseltään käytiin Särkänniemessä ja toisena päivänä Muumimaailmassa. Ja toki rannallakin ollaan ehditty käydä talviturkit heittämässä. Ja A on harjoitellut pyöräilyä. Pihasta on kerätty marjoja ja ateriat ollaan syöty pihalla. 

Muutamia juttuja jäi vielä, mitä ei ehditä nyt lomalla tekemään, mutta mitä on tarkoitus vielä toteuttaa tulevina kesäisinä viikonloppuina. Esimerkiksi retket Puuhamaahan ja Lintsille on vielä tarkoitus toteuttaa. 

Uudessa kodissa ♥

Tasan kuukausi sitten saimme uuden kotimme avaimet ja aloitimme remontin. Remontoinnissa kaikki oli molemmille uutta ja ihmeellistä, ei oltu koskaan tehty vielä mitään sen tyyppistä hommaa. Alusta asti oli suurin piirtein selvät sävelet siitä, mitä kaikkea lähdetään tekemään. Hieman suunnitelmat kuitenkin laajeni remontin edetessä ja muutamia yllätyksiäkin tuli matkan varrella. Mutta se varmaankin kuuluu asiaan. Viimeinen kuukausi on ollut erittäin rankka ja työntäyteinen, mutta nyt alkaa remontin osalta olla melkein valmista. Vielä pieniä yksityiskohtia, listoja ja ovia laittamatta. 

Ja kaikki huoneet tällä hetkellä täynnä tavaraa, jota yritetään pikkuhiljaa saada jotenkin järjestymään. Seuraava etappi on käydä ostamassa jotain säilytyskalusteita purettujen tilalle, joihin tavaraa voisi alkaa purkamaan. 

Projektiin ryhtyminen ja oman kodin ostaminen ei kuitenkaan kaduta pätkääkään. Vaikka vanhasta kodista oli yllättävän haikeaa lähteä, on tämä uusi nyt meille tarkoitettu koti. Ja tästä tulee niiiin ihana, kunhan kaikki on saatu valmiiksi ja paikoilleen. 

Ja omat pihat, sekä etu-, että taka. Vaikea vieläkään uskoa, että vihdoin meillä on ikioma piha, jossa jopa vieläpä kasvaa aika hyvin kaikenlaista. Ja kun en ole eläissäni asunut missään, missä olisi ollut oma piha ja ikioma ulko-ovi, tuntuu se vielä oudolta ja epätodelliselta. 

Hartaasti odotetut liljat

Henna

Viikko sitten..

..vietettiin tanssikoulun kevätjuhlapäivää. Aamumme alkoi jo kahdeksalta, kun lähdimme kahdella bussilla kohti Aleksanterin Teatteria. Sää oli erittäin lämmin ja aurinkoinen.

 Meillä on aina A:n kanssa tosi hauskaa, kun lähdetään yhdessä jonnekin ja usein vaikka bussilla kaupunkiin meno toimii hyvin jo pienenä seikkailuna. Aamupalaa syötiin bussissa ja katseltiin maisemia.

Teatterilla vedettiin kenraaliharjoitukset, jonka jälkeen olikin useampi tunti aikaa vietettävänä. Käytiin Hietsun kirppistä kiertämässä ja sitten Koffin puiston leikkipuistossa. Syötiin nuudelikanaa ja jätskiä jälkkäriksi.

 

12 piti mennä takaisin teatterille valmistautumaan. Olin vielä tämän kerran takahuoneessa pieniä keijuprinsessoja auttamassa, mutta ensi vuonna A on jo niin isojen lasten ryhmässä, että sitten takahuoneeseen menee toivottavasti joku pienemmän lapsen vanhempi avustamaan. Mielelläni siellä aina avustan, mutta A pärjäisi jo ihan hyvin ikäistensä kanssa, ilman äitiä. Jonkun vanhemman siellä on kuitenkin oltava, sen verran sai riitapukareita olla koko ajan erottamassa toisistaan ja auttaa pukemisissa ja saattaa vessaan. Onhan noi tosi pieniä vielä yksin olemaan ison ja sokkeloisen teatterin pukkareissa.

Osa keijuista osasi jonottaa hienosti (kuvasta leikattu pois ne ketkä eivät osanneet..).

 Esitystä en taas itse juurikaan lavan takaa nähnyt, mutta pääsenpä itse aina kokemaan takahuonetunnelmaa.

Pienen keijuprinsessan saamat kukat.

Muutkin kevätjuhlat tältä keväältä ovat jo ohi. Ensin oli muskarin päättäjäiset, joista on jo jonkun verran aikaa ja sitten päiväkodin sirkusaiheiset kevätjuhlat. 

Seuraavaa kivaa kaupunkitekemistä voisi olla Ateneumissa Muumi-näyttelyssä käyminen. Se saa kuitenkin odottaa vielä myöhempään kesään tai jopa näyttelyn loppumetreille. 

-Henna-

Äitienpäivälahja itselle

En kyllä tarvitsisi yhtää enempää kosmetiikkaa, mutta en voinut vastustaa, kun sain Livboxin äitienpäiväalennuksella, niin tuli tilattua se tällekin kuulle.

Samalla postireissulla tuli haettua myös vähän lattianäytteitä.

Näitä bokseja on aina kiva availla, kun ovat niin kauniisti pakattuja. Ja koska sisältö on ylläri. :)

Boksissa oli vaikka mitä. Shampoo, hoitoaine, kynsilakka, poskipuna, primeri, huulirasva ja hajuvesinäyte. Oli kyllä hintansa väärti tälläkin kertaa.

Erityisesti poskipuna oli tällä kertaa kiva, koska niitä mulla ei itse asiassa juuri edes ole. Sävykin oli juuri passeli, tollanen vähän korallinen ja kimaltava. Sopii kesään.

Nyt näissä bokseissa vois ehkä pitää vähän taukoa. Ellei taas tule joku huipputarjous sähköpostiin. :)

Pääsiäisloma

Ihana ja pitkältä tuntunut pääsiäisloma takana. Olin ennen lomaa kaksi päivää vielä sairaslomalla, joten tuli kaikkinensa viikon tauko töistä. Tosi hyvin sai irtauduttua työasioista, vaikka töissä odottaakin mahtava kasa kaikkea tekemistä. Loma meni siis vähän puolikuntoisena, mutta ainakin tuli levättyä ja vaan oltua.

Lauantaina lähdettiin ajelemaan isomummia moikkaamaan ja viivyttiin reissulla yksi yö. Autossa istumista riitti yhteensä kymmenen tunnin verran.

Tien päällä iloa oli ABC:n leikkipaikoista, joissa sai kaiken istumisen keskellä purettua vähän energiaa.

Tuli myös testattua vieraan paikkakunnan sairaalan päivystys ilta-aikaan. Sairaus oli kestäny jo pari viikkoa, eikä tuntunut menevän pois ja lopulta korvat olivat jo niin tukossa, että kuuleminen oli vaikeaa ja lopulta oikea korva kipeytyi. Molemmissa korvissa korvatulehdus, onneks antibiootit vaikuttavat tosi nopeasti ja nyt alkaa jo helpottaa. 

Mitään kummempaa pääsiäistekemistä meillä ei ollut, mutta suklaamunia tuli kyllä etsittyä piiloista ja syötyä. Ja A sai viettää aikaa isovanhempien ja isomummin kanssa.

Ja itsekin kävin taas mukavia keskustelua oman mummin kanssa. Ja tuli katseltua vanhoja valokuvia, joita en ollutkaan ennen nähnyt.

Kuvaaminen on enemmän taitolaji silloin, kun kuvia ei voi enää jäklikäteen muokkailla.

Aika tasan 30 vuotta sitten tätini hautajaisissa otettu kuva itsestäni.

Loman viimeisenä päivänä tuli vähän siivottua ja ulkoiltua. A opettelee ajamaan ilman appareita, kovin kauaa sitä ei malteta kerralla harjoitella, mutta muutamat metrit meni jo.