 |
| © Joni Suojanen |
 |
| © Joni Suojanen |
 |
| © Joni Suojanen |
maanantai 30. huhtikuuta 2012
Synttärikahvit ja pizzojen buzzausta
Mulla on viikon päästä synttärit (valitettavasti) ja kahviteltiin suvun kesken jo eilen. Kerrankin oli paljon väkeä, ainakin meijän mittapuulla, kun isomummikin oli tullut pitkän matkan päästä.
Tarjolla oli mm. mansikkateetä, mansikka-suklaamuffinseja ja tällä kertaa Casa di Mama -pakastepizzoista (koska sattui sopivasti olemaan pizzojen buzzaus käynnissä) tehtyjä annospaloja. Erityisesti toi pesto-mozzarellapizza oli kyllä tosi hyvää ja tyhjenihän se lautanen kokonaan.
(Buzzadorina toimiessa on mahdollisuus saada tuotteita testattavaksi, joista sitten kerrotaan muille.)
maanantai 23. huhtikuuta 2012
MLL Kirppis
Viime viikonloppuna piipahdin pikaisesti MLL kirppiksellä, joka pidettiin tossa viereisellä koululla. Paljon löytyi ja olis varmaan löytyny vielä enemmänkin, jos olis paremmin kiertäny. Hinnat on kyllä niin paljon halvemmat tollasilla, kuin itsepalvelukirppiksillä.
- Po.p norsupaita 98, 3 €
- Kappahl uudet velourhousut, 2 €
- HM vaal.pun. mekko 2 €
- Zara farkkumekko + t-paita 6 € (oli vähän kalliimpi, mutta ihana)
- HM punainen neulemekko 2 €
- Ida T -uimapuku 98 (laput kiinni), 10 €
- Djeco Lotto 3 €
- Maatilapeli 1 €
Elinikäinen opiskelu
Joka paikassa painotetaan nykyään elinikäistä oppimista ja musta tuntuu, että se on kyllä mun kohdalla ainakin ihan totta. Musta tuntuu että tähän opiskeluun on sellanen viha/rakkaus -suhde. Ihanaa mennä ihan rauhassa kirjastoon ja etsiä sieltä kirjoja, jotka liittyy jotenkin omaan työhön. Usein kannankin kirjastosta ison pinon kirjoja, lukemisen kanssa onkin sitten vähän niin ja näin. Ihanaa on myös se, että saa olla kotona ja tehdä itsenäisesti. Toisaalta se on myös se huono puoli, koska vaatii aikamoista itsekuria, että saa ylipäänsä mitään tehtyä.
Gradussa menee aikaa varmaan vielä ensi jouluun ja sitten olis pari työharjottelua ja pari kirjatenttiä. Ja jos nyt satun pääsemään niihin opeopintoihin, niin ne vielä tähän päälle, mutta kaikkinensa valmistumisen pitäis häämöttää ensi keväässä. En edes osaa ajatella miltä tuntuu kun opiskelut loppuu. Koko ajan kiroan, miten hirveetä tää on ja ahdistavaa ja kaikkee, mut samalla mietin koko ajan, että mitähän sitä sitten opiskelis, kun nämä kaikki loppuu. Katselin jo avoimen puoleltakin kesäks jotain, mutta ehkä ne jää nyt tältä kesää väliin. Kaikkein eniten vihaan sitä, kun ne tekemättömät työt on koko ajan mielessä. Yötä myöten. Vaikka sitä graduakaan ei aktiivisesti ihan joka päivä tee, niin tulee jotenkin huono omatunto, jos lukee vaikka jotain muuta kun opiskelukirjaa. Siksi en ole paljon opiskeluaikana kirjoja lukenutkaan, vaikka rakastankin lukemista. Ja silti saatan siis tehdä jotain aivan turhaa, vaikka palstailla, mutta lukeminen on jotenkin kiellettyä, vaikka ei siinä olekaan järkeä. Nyt olen sitten lukenut muutaman kirjan tässä kipeenä ollessani ja on se vaan rentouttavaa.
No yhden tutkimuksenkin saan vielä nykyisten opintojen tiimoilta tehdä, joten eiköhän sitten riitä vähäks aikaa. Nyt olen haaveillut jostain kotona tehtävästä työstä, niin tää tutkiminen olis ideaalia, jos ei olis niin vaikeeta. :) Joten kyl saa näitten pakollisten tutkimusten jälkeen ainakin vähäks aikaa riittää.
Gradussa menee aikaa varmaan vielä ensi jouluun ja sitten olis pari työharjottelua ja pari kirjatenttiä. Ja jos nyt satun pääsemään niihin opeopintoihin, niin ne vielä tähän päälle, mutta kaikkinensa valmistumisen pitäis häämöttää ensi keväässä. En edes osaa ajatella miltä tuntuu kun opiskelut loppuu. Koko ajan kiroan, miten hirveetä tää on ja ahdistavaa ja kaikkee, mut samalla mietin koko ajan, että mitähän sitä sitten opiskelis, kun nämä kaikki loppuu. Katselin jo avoimen puoleltakin kesäks jotain, mutta ehkä ne jää nyt tältä kesää väliin. Kaikkein eniten vihaan sitä, kun ne tekemättömät työt on koko ajan mielessä. Yötä myöten. Vaikka sitä graduakaan ei aktiivisesti ihan joka päivä tee, niin tulee jotenkin huono omatunto, jos lukee vaikka jotain muuta kun opiskelukirjaa. Siksi en ole paljon opiskeluaikana kirjoja lukenutkaan, vaikka rakastankin lukemista. Ja silti saatan siis tehdä jotain aivan turhaa, vaikka palstailla, mutta lukeminen on jotenkin kiellettyä, vaikka ei siinä olekaan järkeä. Nyt olen sitten lukenut muutaman kirjan tässä kipeenä ollessani ja on se vaan rentouttavaa.
No yhden tutkimuksenkin saan vielä nykyisten opintojen tiimoilta tehdä, joten eiköhän sitten riitä vähäks aikaa. Nyt olen haaveillut jostain kotona tehtävästä työstä, niin tää tutkiminen olis ideaalia, jos ei olis niin vaikeeta. :) Joten kyl saa näitten pakollisten tutkimusten jälkeen ainakin vähäks aikaa riittää.
tiistai 10. huhtikuuta 2012
Pääsiäinen oli ja meni
Pääsiäinen on ehkä Joulun jälkeen parasta aikaa. Neljän päivän loma aherruksen keskellä, eikä mitään pakollista tekemistä. Ihania värejä synkän talven jälkeen, kirkasta keltasta ja vihreetä. Kukkia, höyheniä, koristeita, herkkuja. Varsinkin lasten kanssa pääsiäisenä voi tehdä vaikka mitä, pääsiäiskortteja, kerätä ja koristella oksia, maalata pääsiäismunia ja istuttaa erilaisia ruohoja. Meillä jäi tänä vuonna munat maalaamatta ja heinäistutuksetkin tehtiin vaan mummolassa, mutta tehtiin kuitenkin kortteja ja askarreltiin pajunkissoja. Ja sitten ehkä parasta kaikesta on pääsiäismunat, joita saa piilottaa ja etsiä ja syödä. Nam. Ja edelleen olen niin lapsellinen, että mäkin halusin munia. Vuosipäivän kunniaksi vietettiin myös yksi lapseton päivä ja yö, käytiin syömässä ja kateltiin kerrankin kotona rauhassa ohjelmia. Ihan vaan oltiin.
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
Ilman autoa
Ollaan nyt oltu ilman autoa reilu 1½ kk oman hölmöilyn takia. Äkkiä siihen autottomuuteen toisaalta tottuu ja mehän asutaan sellasella paikalla, että autoa ei oikeesti ihan välttämättä edes tarviis. Yllättäen kuitenkin alussa tuli kovasti asiaa esim. Ikeaan, kun sitä menopeliä ei ollutkaan. Ja nyt pitää vähän miettiä esim. että minkälaisia asioita voi tilata netistä, että saako ne postista tuotua kotiin. Eikä voi tehdä kovin isoja kauppaostoksia kerralla, kun meidän isot vaunutkin meni samanaikasesti rikki.
Ajoittain bussilla kulkeminen on jopa ihan hauskaa. Kun kuskaan A:ta hoitoon niin, että tulen kotiin lukemaan, olen juossut ne matkat, jotka menen ilman rattaita. Matkathan on hyvin lyhyitä, mutta mun olemattomalla juoksukunnolla sekin on ihan hyvä alku. Tarkotus oli että vois jäädäkin jo aikasemmalla pysäkillä ja juosta sitten sieltä, mutta nyt oli tässä flunssa välissä, niin tuli tauko. No joka tapauksessa ilman autoa saa ainakin arkiliikuntaa enempi ja raitista ilmaa. En voi kuitenkaan väittää, etteikö ärsyttäisi suunnattomasti välillä hytistä siellä pysäkillä ja odottaa bussia. Tällä hetkellä, kun siihen autoon on kuitenkin rahallisesti varaa, niin mulle tärkeempää on aika. Kun tuntuu, että aika menee muutenkin liian lujaa, niin tuntuu turhauttavalta joko odotella siellä pysäkillä monta kertaa päivässä tai kierrellä ja kaarrella bussin kyydissä jossain pikkuteitä, kun omalla autolla matka on suora ja vie 15 minuuttia. Bussilla kun voi helposti mennä nelinkertainen aika. Tällä laskukaavalla koko päivän kuskauksiin menis kärjistetysti autolla tunti ja bussilla 4 tuntia. Eihän se bussilla liikkuminen todellisuudessa näin hidasta aina ole, mutta kun rattailla liikkuu, niin välillä käy niinkin, että rataskapasiteetti onkin jo täysi, eikä mahdutakaan mukaan ja taas odotellaan seuraavaa. Ja lisättäköön tähän vielä se, että mulle tulee edelleen tosi paha olo siellä bussissa, kun istutaan siinä keskellä, mistä ei nää mihinkään ja pitää pitää lapselle seuraa, eikä voi keskittyä siihen omaan oloon. Ja vielä se, että lähes poikkeuksetta jossain vaiheessa matkaa kyytiin tulee toiset rattaat, jolloin joutuu seisomaan, ja se ei kyllä auta pahoinvointiin yhtään.
Mutta osaltaan olen myös oppinut nauttimaan bussikyydeistä ja sitten kun auto tulee, niin luultavasti edelleen käytän enemmän julkisia kuin ennen.
Me haluttais A:n kanssa tällanen.
Keltasta autoa me tuskin kuitenkaan saadaan, mutta kelpaa ne muutkin värit. En ole varmaan koskaan ollut vielä näin pitkää aikaa ajamatta. Vielä kun on se kolari tossa alla, joka siis oli täysin oma vikakin vielä, niin miettii, että uskaltaako sitä enää ajaakaan. Mä kuitenkin rakastan ajamista ja varsinkin kesällä se on kivaa. Lisäksi se helpottaa elämää suunnattomasti eikä ole koko ajan riippuvainen jonkun toisen kyydeistä. Ja eiköhän uusi auto ole ajomukavuudeltaankin ihan houkutteleva, joten aion kyllä hypätä rattiin, kun sen aika koittaa. Ehkä sitten onkin jo kuivat tiet ja uudessa autossa ei tarvitse kuumuudestakaan kärsiä. :)
Ajoittain bussilla kulkeminen on jopa ihan hauskaa. Kun kuskaan A:ta hoitoon niin, että tulen kotiin lukemaan, olen juossut ne matkat, jotka menen ilman rattaita. Matkathan on hyvin lyhyitä, mutta mun olemattomalla juoksukunnolla sekin on ihan hyvä alku. Tarkotus oli että vois jäädäkin jo aikasemmalla pysäkillä ja juosta sitten sieltä, mutta nyt oli tässä flunssa välissä, niin tuli tauko. No joka tapauksessa ilman autoa saa ainakin arkiliikuntaa enempi ja raitista ilmaa. En voi kuitenkaan väittää, etteikö ärsyttäisi suunnattomasti välillä hytistä siellä pysäkillä ja odottaa bussia. Tällä hetkellä, kun siihen autoon on kuitenkin rahallisesti varaa, niin mulle tärkeempää on aika. Kun tuntuu, että aika menee muutenkin liian lujaa, niin tuntuu turhauttavalta joko odotella siellä pysäkillä monta kertaa päivässä tai kierrellä ja kaarrella bussin kyydissä jossain pikkuteitä, kun omalla autolla matka on suora ja vie 15 minuuttia. Bussilla kun voi helposti mennä nelinkertainen aika. Tällä laskukaavalla koko päivän kuskauksiin menis kärjistetysti autolla tunti ja bussilla 4 tuntia. Eihän se bussilla liikkuminen todellisuudessa näin hidasta aina ole, mutta kun rattailla liikkuu, niin välillä käy niinkin, että rataskapasiteetti onkin jo täysi, eikä mahdutakaan mukaan ja taas odotellaan seuraavaa. Ja lisättäköön tähän vielä se, että mulle tulee edelleen tosi paha olo siellä bussissa, kun istutaan siinä keskellä, mistä ei nää mihinkään ja pitää pitää lapselle seuraa, eikä voi keskittyä siihen omaan oloon. Ja vielä se, että lähes poikkeuksetta jossain vaiheessa matkaa kyytiin tulee toiset rattaat, jolloin joutuu seisomaan, ja se ei kyllä auta pahoinvointiin yhtään.
Mutta osaltaan olen myös oppinut nauttimaan bussikyydeistä ja sitten kun auto tulee, niin luultavasti edelleen käytän enemmän julkisia kuin ennen.
Me haluttais A:n kanssa tällanen.
 |
| Ford Focus metallic yellow |
perjantai 16. maaliskuuta 2012
Kevät ja pyöräpohdintaa
Nyt on jo oikeesti ihan kevät. Ensimmäisiä kevään merkkejä oli häikäisevän kirkas auringonpaiste ja linnunlaulu aamuisin. Ja se, että tuntuu että on koko ajan valosaa. Mä jaksan joka vuosi vuodesta toiseen aina keväisin ihmetellä sitä, miten onkin niin ihanan valosaa. Pääkadut on jo ihan asfalttiset ja kuivat. Keskustassa oli pyyhitty jo hiekatkin joiltain kaduilta, niin oli ihana kävellä ja työntää rattaita. Tosin sitten kun pääsi kotiin, niin täällä odotti metrien korkuiset lumikinokset. Voi olla, että samana päivänä pääsee pyöräilemään ja leikkimään hangessa, kun tuntuu taas, että ei noi lumet tosta mihkään ihan heti häviä.
Viimesistä aurinkoisista talvipäivistä otettiin kaikki irti pulkkamäen muodossa, enää sinne ei taida päästäkään.
Tämä vuosi on ja talvi on mennyt ihan uskomattoman nopeesti, varmaan nopeiten kuin koskaan. Tätäkö se sitten on, että lasten myötä ajankulku vaan kiihtyy. Mitäs sitten ku on monta lasta, ni huomaako vuodenaikojen vaihtumistakaan ollenkaan, ainakaan muusta, kuin haalareitten vaihtumisesta paksummasta kevyempään. Yksi syy on varmaan se, että lumet tuli vasta niin myöhään, eikä siinä vaiheessa olis jaksanu enää koko talvea ollenkaan. Onneks kuitenkin tuli, niin pääsi vähän talvileikkeihinkin käsiksi. Mutta nyt tuntuu, että vastahan sai kesävaatteet pakata pois ja nyt ne saakin kohta jo ottee esiin. Hyvä niin. Olispa vaan kiva, kun kesä ei menis niin nopeesti ohi, mutta taitaapa sekin mennä ja kohta se onkin jo taas syksy. :)
No, koska ajatukset on jo kesässä, niin on myös pyöräilykaudessa. Tänä vuonna vois alotella sen pyöräilyn jo heti vaikka huhtikuussa ja jatkaa syksyyn asti, niin sais siitä kaiken irti. Mä tarvitsen uuden kypärän, jota olenkin nyt etsinyt. Lisäksi pyörä pitää huollattaa, kun takarenkaasta poistuu ilma aina samantein ja muutenkin. Lisäksi A tarttis uuden pyörän. Meillä on potkuttelupyöränä tämä, jolla on nyt potkuteltu sisällä, mutta jatketaan potkuttelua kesällä ulkona. Tossa saa korkeutta vielä pari pykälää nostettua, niin toimii vielä ainakin tämän kesän.
Viimesistä aurinkoisista talvipäivistä otettiin kaikki irti pulkkamäen muodossa, enää sinne ei taida päästäkään.
No, koska ajatukset on jo kesässä, niin on myös pyöräilykaudessa. Tänä vuonna vois alotella sen pyöräilyn jo heti vaikka huhtikuussa ja jatkaa syksyyn asti, niin sais siitä kaiken irti. Mä tarvitsen uuden kypärän, jota olenkin nyt etsinyt. Lisäksi pyörä pitää huollattaa, kun takarenkaasta poistuu ilma aina samantein ja muutenkin. Lisäksi A tarttis uuden pyörän. Meillä on potkuttelupyöränä tämä, jolla on nyt potkuteltu sisällä, mutta jatketaan potkuttelua kesällä ulkona. Tossa saa korkeutta vielä pari pykälää nostettua, niin toimii vielä ainakin tämän kesän.
 |
| Jabadabado potkupyörä |
Mutta ihan oikeekin pyörä tarvittais, niin vois jo sitä treenailla. Jos haluttais 3-pyöränen, niin tämä:
 |
| Super Touring Classic |
Tota saa nyt myös tavarakorillisena ja työntötangollisena versiona. Älyttömän söpö, mutta en tiedä, onko järkeä ostaa 3-pyörästä vai pitäiskö ostaa jo ihan tavallinen. Se vois olla sitten vaikka tämä:
 |
| Helkama Soma 12" |
Jos olis loputtomasti tilaa, niin vois ostaa vaikka molemmat, mutta ei taida olla. Toisaalta voishan mummolassakin olla yks pyörä, niin ei tarvis sitten koko ajan raijata pyörää edestakasin. Voisin kuvitella että pyöräily on ens kesänä iso juttu.
torstai 15. maaliskuuta 2012
Keltainen
Näin kevään kynnyksellä huomaan, että kaipaan kaikkea keltaista. Kaikki mahdollinen keltainen vaikka kaupoissa herättää huomion. Sunnuntaina meillä oli Heidin kanssa ihana äitien rentoutumispäivä, kun lähdettiin katsastamaan Po.pin Outletin vika päivä, kaikki -70 %. Samalla käytiin syömässä ja muutamassa muussakin kaupassa siinä samalla.
Outletissa ei ollut ihan niin hysteeristä, kuin kuvittelin, vaikka tais siinä kassajonossa se tunti silti vierähtää. Ei kuitenkaan haitannut, kun oli hyvää seuraa. Ja sainpä tällä kertaa itsellekin jotain, musta mekon ja neuletakin ja ihanan KELTAISEN NEULETAKIN (joka pienestä koostaan huolimatta mahtui päälle). Sitten lisäks A:lle muutamua juttuja, sukkia ja sen sellaista. Satasella sai ison kassin. Tosin noi aikuisten kamppeet on sen hintasia, että normaalihinnalla en kattois niihin päinkään, ni kiva että sai nyt alesta.
Googlettelin kaikkea keltaista, niin kuvahausta tuli vastaan kiva mekko, en vaan löytänyt mistä tätä saisi.
Outletissa ei ollut ihan niin hysteeristä, kuin kuvittelin, vaikka tais siinä kassajonossa se tunti silti vierähtää. Ei kuitenkaan haitannut, kun oli hyvää seuraa. Ja sainpä tällä kertaa itsellekin jotain, musta mekon ja neuletakin ja ihanan KELTAISEN NEULETAKIN (joka pienestä koostaan huolimatta mahtui päälle). Sitten lisäks A:lle muutamua juttuja, sukkia ja sen sellaista. Satasella sai ison kassin. Tosin noi aikuisten kamppeet on sen hintasia, että normaalihinnalla en kattois niihin päinkään, ni kiva että sai nyt alesta.
 |
| Mini Boden |
maanantai 5. maaliskuuta 2012
Laskiaista ja muita puuhia
Viime viikolla vietettiin laskiaista, tosin päivän myöhässä, keskiviikkona. Käytiin lapsen kanssa pulkkamäessä ja iltasella leivottiin vielä laskiaispullia kermavaahdolla ja mustaherukkahillolla. Tuli ihan hyviä ja toi hillokin sopi niihin kivasti. Pullia jäi vielä pakkaseenkin laitettavaksi, ilman täytteitä tosin. Ilma oli mitä mainioin ja meillä on ihan huippuhyvä iso mäkikin tossa läheisessä urheilupuistossa. Silti vaikka oli hiihtolomaviikko, niin mäki loisti tyhjyyttään ja saatiin laskea ihan rauhassa. Jäi tosin vaan pariin laskuun, kun oli aina niin pitkä kiipeäminen sinne ylös, että ei sitten jaksettu montaa kertaa. Musta on kyllä ihanaa, kun saa oman lapsen kanssa ulkoilla samoissa paikoissa, kuin missä on itse lapsena ollut ja leikkinyt. Pitää nautti siitä, kun vielä täällä asutaan, ei tiedä, koska joutuu pois.
Tällä viikolla askarreltiin pääsiäiskortteja, jos kerrankin sais lähetettyä, kun ei tarvitse itse niitä tehdä. Levitin vaan tarvikkeet pöydälle ja annoin vähän ohjeita, niin syntyi kymmenen hienoa korttia. Pitää pitää vielä toinen askartelusessio, niin saadaan kortit viimeisteltyä. Nyt voi jo askarrella kaikkea, kun A on siitä tosi kiinnostunut ja tosi tosi keskittyneesti ja nätisti tekee.
Ihanaa, kun on saanut olla kotona oman lapsen kanssa. Nyt pitää nauttia tästä keväästä ja kesästä, kun syksyllä se sitten loppuu. Ja nyt kun saan olla kaikkiaan tämän kolme vuotta kotona, niin ahistaa kyllä jo vähän valmiiks se, että luultavasti seuraavan/-vien lasten kanssa en saa näin kauan olla kotona. Nyt sentään opiskelen samalla, mutta kun se loppuu, niin sitten on varmaan pakko palata töihin jo aiemmin. Viimeseen asti yritän kyllä olla kotona, mutta katsotaan sitten kuinka käy.
Vaikka meillä ei enää päiväunia nukuta ja iltanukahtamisetkin on vähän niin ja näin, niin tuntuu että saan kuitenkin tehtyä opiskeluita tässä samalla. A leikkii välillä tosi nätisti myös itsekseen ja välillä katselee Franklinta, joten koitan sitten ne ajat hyödyntää gradun tekoon. Olen huomannut, että mitä enemmän asioita teen yhtä aikaa, niin sitä enemmän saan aikaiseksi. Jos saan koko päivän ihan vaan omaa hiljaista opiskeluaikaa, niin en jotenkin pääse ollenkaan käyntiin. Mutta kun telkkari pauhaa taustalla ja ruoka on liedellä ja siivoo ja on facebookissa samaa aikaa, niin saa sitten kuitenkin kirjotettuakin sivun puolikkaan siinä samalla. Tosin se sitten vaatii sinne väliin niitä oikolukupäiviä, koska kovin jäsentynyttä tekstiä ei noin saa aikaseksi. Mutta tässä vaiheessa prosessia tärkeintä on, että tulee edes jotain tekstiä.
 |
| Laskiaispullia |
Ihanaa, kun on saanut olla kotona oman lapsen kanssa. Nyt pitää nauttia tästä keväästä ja kesästä, kun syksyllä se sitten loppuu. Ja nyt kun saan olla kaikkiaan tämän kolme vuotta kotona, niin ahistaa kyllä jo vähän valmiiks se, että luultavasti seuraavan/-vien lasten kanssa en saa näin kauan olla kotona. Nyt sentään opiskelen samalla, mutta kun se loppuu, niin sitten on varmaan pakko palata töihin jo aiemmin. Viimeseen asti yritän kyllä olla kotona, mutta katsotaan sitten kuinka käy.
Vaikka meillä ei enää päiväunia nukuta ja iltanukahtamisetkin on vähän niin ja näin, niin tuntuu että saan kuitenkin tehtyä opiskeluita tässä samalla. A leikkii välillä tosi nätisti myös itsekseen ja välillä katselee Franklinta, joten koitan sitten ne ajat hyödyntää gradun tekoon. Olen huomannut, että mitä enemmän asioita teen yhtä aikaa, niin sitä enemmän saan aikaiseksi. Jos saan koko päivän ihan vaan omaa hiljaista opiskeluaikaa, niin en jotenkin pääse ollenkaan käyntiin. Mutta kun telkkari pauhaa taustalla ja ruoka on liedellä ja siivoo ja on facebookissa samaa aikaa, niin saa sitten kuitenkin kirjotettuakin sivun puolikkaan siinä samalla. Tosin se sitten vaatii sinne väliin niitä oikolukupäiviä, koska kovin jäsentynyttä tekstiä ei noin saa aikaseksi. Mutta tässä vaiheessa prosessia tärkeintä on, että tulee edes jotain tekstiä.
lauantai 18. helmikuuta 2012
3+1 viimeistä päivää
Tiistai - ystävänpäivä
A meni taas muutamaksi tunniksi mummolaan, kun kävin yliopistolla tekemässä ryhmätyötä. Sähköposti ei jostain syystä toiminut ja meidän työskentely meinasi tyssätä siihen, mutta onneks on Facebook, koska saatiin tiedostot siirrettyä toisillemme sitä kautta. :) Ryhmätyön aiheena on intertekstuaalinen narratiivinen analyysi. Kukkakaupasta mummoille kukkia ja kotiin. Tarkoitus oli käydä äitin kanssa yhdellä salilla hakemassa viikon ilmaiset harjoittelut, mutta koska ulkona pyrytti ja oli tosi kurja sää, niin ei viitsittykään lähteä sinne ajamaan, joten äiti piti meille muutaman tunnin seuraa tässä kotona. Odoteltiin äidin tilaamaa kukkalähetystä, joka saapui juuri ennen kahdeksaa.
Kuva on muuten otettu uudelle ihanalla Lumialla, kyllä sillä vaan voi tehdä kaikenlaista. Kuvien lähettäminen sähköpostitsekin on superhelppoa ja nopeaa, varsinkin, kun vertaa siihen, että en vanhoista puhelimista meinannut saada kuvia mitenkään ulos. Muutama valituksen sanakin tosin on: akku pitää ladata todella usein, (tosin kyllä sitä tulee paljon päivän aikana käytettyäkin) ja kaiutin on ilmeisesti todella huono, kun muutama on jo valittanut, että ei kuule mitään, jos kaiutin on päällä. Sikäli harmi, että käytin sitä todella paljon, kun A haluaa aina osallistua keskusteluihin, mutta ehkä mä selviin ilmankin. :)
Keskiviikko
Keskiviikkoaamuisin mulla on aina seminaari, jolloin vien A:n yo:n lapsiparkkiin. Aamu lähti taas kiireellä liikkeelle ja oli kyllä sellanen olo, että ei tosissaan jaksais Helsinkiin asti raahautua. Piha oli ihan täynnä lunta, eikä aura-autoista tietoakaan. Lisäksi koko seminaariin meno tuntui ihan turhalta, koska tiesin, että mitään varsinaisia käsiteltäviä asioita ei ole ja luultavasti siellä vaan juteltaisiin mukavia tunnin verran. Koiran käyttämisen kanssakin tuli todellinen kiire. No, onni onnettomuudessa, ei meidän sit tarvinnukkaan mihkään lähteä, kun huomasin lenkkiä ennen, että mun rakkaista Emmaljungista on hajonnu tavarakorin sellanen tukimetalli ja koko rattaat olikin ihan vinossa. Asfaltilla olisin voinut noita työntää, ihan hyvin ne kulkee, mutta en viittiny tonne umpihankeen niiden kanssa lähteä. Enkä olis tosin ehtinykkään, koska siinä tosissaan tuli vähän kiire, kun jäin niitä rattaita ihmettelemään. No, ilmotukset parkkiin ja proffalle ja se siitä. Kerrankin oltiin siis hyvissä ajoin pukeissa ja valmiina päivän askareisiin. Ja oikein hyvä päivä siitä sitten lopulta tulikin. Syötiin aamupala ja laitoin lakanapyykit koneeseen ja sitten lähdettiin pihalle. Laskettiin mäkeä pihalla reilu tunti, nyt olikin kiva, kun ei tarvinnut koko ajan nostella, vaan A pääsi itse kiipeämään pieneen lumikasaan, josta laski ja sitten liukumäkeen. Mä tein ajankulukseni polkua liukumäelle A:n lapiolla. Lopuksi käytiin vielä viemässä pyykit kuivaushuoneeseen.
Sitten kotiin syömään, kerrankin oli ruokakin valmiina, kun olin sen jo edellisenä iltana tehnyt. Ei kyllä ollut mikään kulinaarinen nautinto, mutta maistui hyvin ulkoilun jälkeen. Sitten luettiin muutama satu isossa sängyssä ja otettiin pienet päikkärit. Taisin itsekin torkahtaa siinä nukutuksen puitteissa puolisen tuntia ja A nukkui sitten vähän kauemmin. Annoin nukkuakin, kun yöunet jäi taas tosi lyhyiksi, kun ei se uni tosiaan iltaisin meinaa välillä tulla. Mutta sain kerrankin jotain järkevää ja erittäin hyödyllistä tehtyä päikkäreiden ajan. Sain jopa sivun kirjoitettua temaattista esseetä, mikä on enemmän konkreettista edistystä kuin pitkään aikaan. Orientaatio työskennellä oli jo valmiina, koska olisin mennyt lapsiparkin jälkeen kirjastoon tekemään, jos A olisi nukahtanut kotimatkalle. Esseen pitää olla vajaan kuukauden päästä valmis ja 9 sivua siis puuttuu vielä. Jos saisin samalla tahdilla ja innolla tehtyä, niin ei vaatisi montaakaan päivää, mutta kyllä se tekeminen taas tyssää niin, että viimeiset illat menee ihan paniikissa. Niin se vaan yleensä menee. Samalla viikolla on vielä sen ryhmäesseenkin palautus, mutta siinä auttaa se, ettei se ole pelkästään omilla harteilla. Heräämisen jälkeen taidettiin syödä välipalaa ja käytettiin koira ja haettiin pyykit. Tosi nopeesti ne kuivu, ihan muutamassa tunnissa.
Torstai
Aamu oltiin kotona ja sitten lähdettiin taas kohti mummolaa, koska mulla oli luento. Luento oli kerrankin mielenkiintoinen ja sitä jaksoi oikeasti kuunnella. Aiheena sadutus ja lapset etnografeina.
Hain A:n ja tarkoitus oli käydä siistimässä kirppispöytä ja kaupassa. Mummo päätti lähteä mukaan, kun tarkoitus oli, että A pysyisi hereillä kauppaan asti. No, suunnitelmiin tuli pieni muutos, kun ajoin sitten kolarin siinä kaupan kulmalla. Että vähän meni suunnitelmat uusiksi. Auto kärsi sen verran, että piti hinata pois. Onneks vastapuoli pääsi sentään ajamaan kotiin. Ja poliisit oli niin kivoja, että en saanu sakkoja, vaikka olis kyllä ollu syytä, kun sillä tavalla törttöilin. No, käytiin kuitenkin nopsasti siivoamassa kirppispöytä, kun siellä kerran oltiin, mutta kauppareissu sai kyllä jäädä. Onneksi siitä kulmalta menee suora bussi kotiin ja matkakortissakin oli vielä rahaa, joten päästiin hyvin bussilla kotiin. En tosin ollut ihan varma reitistä, joten jäätiin aika kaukana kotoa pois ja A oli ihan poikki, kun se oli meinannu jo nukahtaa sinne poliisiautoonkin. Päästiin kuitenkin kotiin, kun kannoin puolet matkasta ja käveltiin puolet. Mielessäni kirosin, kun mietin mummolan ovella, että pitäiskö ottaa pulkka sieltä mukaan, että sais ostokset helposti autosta, mutta en sitten kuitenkaan ottanut, koska meillä ei ole parkkihallissa kuitenkaan lunta, niin siitä ei olis ollut kuitenkaan apua. Mutta miten ihanaa olis ollu, kun se oliskin ollu mukana, niin olis ollu kulkeminen huomattavasti helpompaa, kun kantaa väsynyttä painavaa lasta sylissä. Että se pulkka vois kyllä talvella olla autossa ihan vakiovaruste.
Käytettiin koira ja lupasin A:lle jäätelöä iltapalaks, jos ei nukahda pulkkaan. Se toimikin, uni tuli kuitenkin lopulta vasta kymmeneltä. En tajua, vaikka se meinas nukahtaa jo monta monta kertaa siinä päivän aikana ja oli muutenkin jänniä tapahtumia. Ihan hyvin saatiin kuitenkin molemmat nukuttua kaikesta huolimatta.
Perjantai
Koska edellisenä päivänä oli tosiaan tarkotus käydä kaupassa, eikä kaapissa ollut oikein mitään, niin kauppaan oli lähdettävä. Rattaat oli kuitenkin edelleen rikki, eikä matkarattailla ole tonne hankeen järkeä lähteä. Joten mentiin pulkalla ja tosi käteväähän se on niinkin. Hyvin sai tuotua yhden painavan ja yhden kevyemmän kassin. Ja pullotkin käytiin viemässä samalla. A oli tosi ahkera apulainen kaupassa. Kotiin tullessa teinkin vähän perusteellisemman siivouksen, pesin pyykkiä ja vaihdoin lakanat. Että olis toisen sitten kiva tulla kotiin. Oli tarkotus leipoakin, mutta se nyt jäi, koska sen olisin tehnyt jo eilen.
Iltapäivällä oli perhe taas kasassa ja saatiin kivoja tuliaisia ja väsynyt isi kotiin. Joka tosin samantien lähti hakemaan meille sitä sijaisautoa. Hertzistä olis pitänyt saada lastenistuimellisia autoja, mutta niillä ei nyt sit ollukkaan kuin korokkeita, joten meillä ei ole nyt istuinta. Saatetaan huomenna tosin hakea istuin ja kaikki muukin tavara pois omasta autosta, koska se sit vissiin meni lunastukseen. Mutta onneks onneks mulla on superhyvä loistokasko, joten jotain rahaa siitä pitäis kuitenkin saada. Ja olihan siinä autossa jo muutenkin muutama vika, mitkä olis pitäny korjata, ni eipä tarvi enää, vaan päästään autokaupoille.
A meni taas muutamaksi tunniksi mummolaan, kun kävin yliopistolla tekemässä ryhmätyötä. Sähköposti ei jostain syystä toiminut ja meidän työskentely meinasi tyssätä siihen, mutta onneks on Facebook, koska saatiin tiedostot siirrettyä toisillemme sitä kautta. :) Ryhmätyön aiheena on intertekstuaalinen narratiivinen analyysi. Kukkakaupasta mummoille kukkia ja kotiin. Tarkoitus oli käydä äitin kanssa yhdellä salilla hakemassa viikon ilmaiset harjoittelut, mutta koska ulkona pyrytti ja oli tosi kurja sää, niin ei viitsittykään lähteä sinne ajamaan, joten äiti piti meille muutaman tunnin seuraa tässä kotona. Odoteltiin äidin tilaamaa kukkalähetystä, joka saapui juuri ennen kahdeksaa.
 |
| Ystävänpäivätulppaanit |
Keskiviikko
Keskiviikkoaamuisin mulla on aina seminaari, jolloin vien A:n yo:n lapsiparkkiin. Aamu lähti taas kiireellä liikkeelle ja oli kyllä sellanen olo, että ei tosissaan jaksais Helsinkiin asti raahautua. Piha oli ihan täynnä lunta, eikä aura-autoista tietoakaan. Lisäksi koko seminaariin meno tuntui ihan turhalta, koska tiesin, että mitään varsinaisia käsiteltäviä asioita ei ole ja luultavasti siellä vaan juteltaisiin mukavia tunnin verran. Koiran käyttämisen kanssakin tuli todellinen kiire. No, onni onnettomuudessa, ei meidän sit tarvinnukkaan mihkään lähteä, kun huomasin lenkkiä ennen, että mun rakkaista Emmaljungista on hajonnu tavarakorin sellanen tukimetalli ja koko rattaat olikin ihan vinossa. Asfaltilla olisin voinut noita työntää, ihan hyvin ne kulkee, mutta en viittiny tonne umpihankeen niiden kanssa lähteä. Enkä olis tosin ehtinykkään, koska siinä tosissaan tuli vähän kiire, kun jäin niitä rattaita ihmettelemään. No, ilmotukset parkkiin ja proffalle ja se siitä. Kerrankin oltiin siis hyvissä ajoin pukeissa ja valmiina päivän askareisiin. Ja oikein hyvä päivä siitä sitten lopulta tulikin. Syötiin aamupala ja laitoin lakanapyykit koneeseen ja sitten lähdettiin pihalle. Laskettiin mäkeä pihalla reilu tunti, nyt olikin kiva, kun ei tarvinnut koko ajan nostella, vaan A pääsi itse kiipeämään pieneen lumikasaan, josta laski ja sitten liukumäkeen. Mä tein ajankulukseni polkua liukumäelle A:n lapiolla. Lopuksi käytiin vielä viemässä pyykit kuivaushuoneeseen.
Sitten kotiin syömään, kerrankin oli ruokakin valmiina, kun olin sen jo edellisenä iltana tehnyt. Ei kyllä ollut mikään kulinaarinen nautinto, mutta maistui hyvin ulkoilun jälkeen. Sitten luettiin muutama satu isossa sängyssä ja otettiin pienet päikkärit. Taisin itsekin torkahtaa siinä nukutuksen puitteissa puolisen tuntia ja A nukkui sitten vähän kauemmin. Annoin nukkuakin, kun yöunet jäi taas tosi lyhyiksi, kun ei se uni tosiaan iltaisin meinaa välillä tulla. Mutta sain kerrankin jotain järkevää ja erittäin hyödyllistä tehtyä päikkäreiden ajan. Sain jopa sivun kirjoitettua temaattista esseetä, mikä on enemmän konkreettista edistystä kuin pitkään aikaan. Orientaatio työskennellä oli jo valmiina, koska olisin mennyt lapsiparkin jälkeen kirjastoon tekemään, jos A olisi nukahtanut kotimatkalle. Esseen pitää olla vajaan kuukauden päästä valmis ja 9 sivua siis puuttuu vielä. Jos saisin samalla tahdilla ja innolla tehtyä, niin ei vaatisi montaakaan päivää, mutta kyllä se tekeminen taas tyssää niin, että viimeiset illat menee ihan paniikissa. Niin se vaan yleensä menee. Samalla viikolla on vielä sen ryhmäesseenkin palautus, mutta siinä auttaa se, ettei se ole pelkästään omilla harteilla. Heräämisen jälkeen taidettiin syödä välipalaa ja käytettiin koira ja haettiin pyykit. Tosi nopeesti ne kuivu, ihan muutamassa tunnissa.
Torstai
Aamu oltiin kotona ja sitten lähdettiin taas kohti mummolaa, koska mulla oli luento. Luento oli kerrankin mielenkiintoinen ja sitä jaksoi oikeasti kuunnella. Aiheena sadutus ja lapset etnografeina.
Hain A:n ja tarkoitus oli käydä siistimässä kirppispöytä ja kaupassa. Mummo päätti lähteä mukaan, kun tarkoitus oli, että A pysyisi hereillä kauppaan asti. No, suunnitelmiin tuli pieni muutos, kun ajoin sitten kolarin siinä kaupan kulmalla. Että vähän meni suunnitelmat uusiksi. Auto kärsi sen verran, että piti hinata pois. Onneks vastapuoli pääsi sentään ajamaan kotiin. Ja poliisit oli niin kivoja, että en saanu sakkoja, vaikka olis kyllä ollu syytä, kun sillä tavalla törttöilin. No, käytiin kuitenkin nopsasti siivoamassa kirppispöytä, kun siellä kerran oltiin, mutta kauppareissu sai kyllä jäädä. Onneksi siitä kulmalta menee suora bussi kotiin ja matkakortissakin oli vielä rahaa, joten päästiin hyvin bussilla kotiin. En tosin ollut ihan varma reitistä, joten jäätiin aika kaukana kotoa pois ja A oli ihan poikki, kun se oli meinannu jo nukahtaa sinne poliisiautoonkin. Päästiin kuitenkin kotiin, kun kannoin puolet matkasta ja käveltiin puolet. Mielessäni kirosin, kun mietin mummolan ovella, että pitäiskö ottaa pulkka sieltä mukaan, että sais ostokset helposti autosta, mutta en sitten kuitenkaan ottanut, koska meillä ei ole parkkihallissa kuitenkaan lunta, niin siitä ei olis ollut kuitenkaan apua. Mutta miten ihanaa olis ollu, kun se oliskin ollu mukana, niin olis ollu kulkeminen huomattavasti helpompaa, kun kantaa väsynyttä painavaa lasta sylissä. Että se pulkka vois kyllä talvella olla autossa ihan vakiovaruste.
Käytettiin koira ja lupasin A:lle jäätelöä iltapalaks, jos ei nukahda pulkkaan. Se toimikin, uni tuli kuitenkin lopulta vasta kymmeneltä. En tajua, vaikka se meinas nukahtaa jo monta monta kertaa siinä päivän aikana ja oli muutenkin jänniä tapahtumia. Ihan hyvin saatiin kuitenkin molemmat nukuttua kaikesta huolimatta.
Perjantai
Koska edellisenä päivänä oli tosiaan tarkotus käydä kaupassa, eikä kaapissa ollut oikein mitään, niin kauppaan oli lähdettävä. Rattaat oli kuitenkin edelleen rikki, eikä matkarattailla ole tonne hankeen järkeä lähteä. Joten mentiin pulkalla ja tosi käteväähän se on niinkin. Hyvin sai tuotua yhden painavan ja yhden kevyemmän kassin. Ja pullotkin käytiin viemässä samalla. A oli tosi ahkera apulainen kaupassa. Kotiin tullessa teinkin vähän perusteellisemman siivouksen, pesin pyykkiä ja vaihdoin lakanat. Että olis toisen sitten kiva tulla kotiin. Oli tarkotus leipoakin, mutta se nyt jäi, koska sen olisin tehnyt jo eilen.
Iltapäivällä oli perhe taas kasassa ja saatiin kivoja tuliaisia ja väsynyt isi kotiin. Joka tosin samantien lähti hakemaan meille sitä sijaisautoa. Hertzistä olis pitänyt saada lastenistuimellisia autoja, mutta niillä ei nyt sit ollukkaan kuin korokkeita, joten meillä ei ole nyt istuinta. Saatetaan huomenna tosin hakea istuin ja kaikki muukin tavara pois omasta autosta, koska se sit vissiin meni lunastukseen. Mutta onneks onneks mulla on superhyvä loistokasko, joten jotain rahaa siitä pitäis kuitenkin saada. Ja olihan siinä autossa jo muutenkin muutama vika, mitkä olis pitäny korjata, ni eipä tarvi enää, vaan päästään autokaupoille.
tiistai 14. helmikuuta 2012
Päivä 9
Eilen oli vuorossa taas kouluhommien tekoa joten A:lla oli jälleen luvassa mummolapäivä. Piipahdin pikaisesti myös viemässä täydennystä kirppispöydälle ja tein pikaisen ostoskierroksen. Kaverin tavaroista tarttui mukaan ranskan matkasanakirja, jolle saattaa olla tarvetta kevään Pariisin reissulla. Suurin osa kirppisostoksistahan on ns. heräteostoksia, kun ei koskaan tiedä mitä kivaa tulee vastaan. Sieltä voi kuitenkin ihan selkeästi myös lähteä etsimään jotain ja yleensä se etsitty juttu löytyykin. Eli aina ei tarvitse heti lähteä kaupasta hakemaan uutta. Eikä etsimiseen edes tarvitse käyttää paljoa aikaa eikä montaa ostoskertaa. Jotenkin hassua, että aina kun jotain etsii, niin se myös kävelee vastaan. Esim. nyt ne luistimet, joita olis ollut viimeksi kahdetkin erilaiset. Nyt olen etsinyt toppahousuja, kun haalari alkaa käymään jo pieneksi ja jos talvea vielä jatkuu, niin on sitten joku toinenkin toppavaate. Nyt löysin hyvä toppahousut, tosin takki tuli mukana, mutta oli niin edullinen, että kannatti ottaa. Toinen mitä ollaan etsitty vaikka mistä, eikä uutenakaan edes mistään enää saa, on Franklin-DVT:t. Nyt löysin niitäkin kaksi kappaletta. Taidan tosin säästää niiden antamisen vähän myöhempään, kun alkaa toi telkkari addiktoimaan nyt vähän liiaksi, niin noita voi katsella vaikka sitten jos tulee kipeäksi, eikä jaksa muuta leikkiä. Lisäksi tein pari löytöä alepöydästä, en voinut niitä sinne jättää, kun oli just meidän kokoa. Jumppapuku 0,50 € ja ihan meidän värinen vihreä tosi hyväkuntonen kevättakki 1,75 €. Mulla on kyllä vähän tollanen takki- ja kenkäaddiktio, kun jotenkin kaikki söpöt takit ja kengät lähtee meidän mukaan. Lenkkareitakin on kevääksi jo melkeen liikaa, mutta toisaalta ihan hyvä ollakin, kun ei koskaan tiedä, mitkä vaikka painaa jalkaa tai likaantuu tai kastuu, niin on sitten vaihtokenkiä. Ja takkeja on kans. :)
Kirppiksen jälkeen suuntasin kirjaston kautta kotiin lukemaan. Vähän taas pääsin hommissani eteenpäin, vaikkakin hiljakseen etenee. Saatiin myös odotettuja vauvauutisia, joten illalla piipahdimme vielä Jorvissa katsomassa uutta pientä ja mielettömän suloista Prinsessaa. Omakin vauvakuume nosti taas aika vahvasti päätään ja A oli ainakin ihan haltioissaan. Toisaalta nyt yöllä kun heräsin kolmen aikaan, enkä saanut enää unta, niin kävi kyllä mielessä, että onneks ei tarvi heräillä yöllä. :)
Kirppiksen jälkeen suuntasin kirjaston kautta kotiin lukemaan. Vähän taas pääsin hommissani eteenpäin, vaikkakin hiljakseen etenee. Saatiin myös odotettuja vauvauutisia, joten illalla piipahdimme vielä Jorvissa katsomassa uutta pientä ja mielettömän suloista Prinsessaa. Omakin vauvakuume nosti taas aika vahvasti päätään ja A oli ainakin ihan haltioissaan. Toisaalta nyt yöllä kun heräsin kolmen aikaan, enkä saanut enää unta, niin kävi kyllä mielessä, että onneks ei tarvi heräillä yöllä. :)
maanantai 13. helmikuuta 2012
Päivät 6, 7 ja 8
Perjantaina pidettiin vaan kotipäivä. Piti hinnoitella kirppistavaroita, mutta kovin paljoa en saanut aikaiseksi laittaa. Eipä taidettu tehdä mitään muuta mainitsemisen arvoista. Ehkä vähän siivottiin.
Lauantaina olikin sitten taas koko päivälle tekemistä. Aamusta lähdettiin viemään tavaroita kirppispöydälle, jossa nähtiin samalla ystäväperhettä. Kirppiksellä menee aina mielettömän nopeesti aika ja reissussa meni kokonaisuudessaan kolme tuntia. Toki käytiin myös kaupassa samalla. Kotona ehdittiin olla pari tuntia ja syödä pikaisesti ja sitten lähdettiin jumppaan, jossa nähtiin toisia ystäviä. Sitten kiireellä kotiin ja koira ulos ja ruuan laittoon. Yksi ystävä tuli vielä illalla syömään ja seuraks kattomaan Putousta, ettei tarvinnu kattoa yksin. A:kin nukahti supernopeesti, vaikka olikin ottanu muutamat vartin pikaunet ja automatkoilla.
Tänään meijän piti lähteä mummin kanssa johonkin talviriehaan, mutta mulla oli aamulla sen verran kipeä kurkku ja kipeä olo, että ei lähdetty. Mummi ja ukki tuli sitten tänne pariks tunniks leikkimään, niin sain vähän luettua. Ostin kirppikseltä lauantaina tollaset magneettikirjaimet, joita oon kattonu jo ennenkin. Superhyvä ja edullinen ostos. A kun on tosi tosi kiinnostunut kirjaimista ja lukemisesta, niin vierähti ensin aika pitkä tovi pelkästään noita kirjaimia lajitellessa ja nyt ollaan sitten kirjoitettu kaikkia tuttuja sanoja tollaseen magneettitauluun. Oman nimen ja "isin" lukeminen onnistuu jo hyvin. Sitten ollaan vähän muovailtu ja vielä pitäis hinnotella lisää niitä kirppistavaroita.
Lauantaina olikin sitten taas koko päivälle tekemistä. Aamusta lähdettiin viemään tavaroita kirppispöydälle, jossa nähtiin samalla ystäväperhettä. Kirppiksellä menee aina mielettömän nopeesti aika ja reissussa meni kokonaisuudessaan kolme tuntia. Toki käytiin myös kaupassa samalla. Kotona ehdittiin olla pari tuntia ja syödä pikaisesti ja sitten lähdettiin jumppaan, jossa nähtiin toisia ystäviä. Sitten kiireellä kotiin ja koira ulos ja ruuan laittoon. Yksi ystävä tuli vielä illalla syömään ja seuraks kattomaan Putousta, ettei tarvinnu kattoa yksin. A:kin nukahti supernopeesti, vaikka olikin ottanu muutamat vartin pikaunet ja automatkoilla.
Tänään meijän piti lähteä mummin kanssa johonkin talviriehaan, mutta mulla oli aamulla sen verran kipeä kurkku ja kipeä olo, että ei lähdetty. Mummi ja ukki tuli sitten tänne pariks tunniks leikkimään, niin sain vähän luettua. Ostin kirppikseltä lauantaina tollaset magneettikirjaimet, joita oon kattonu jo ennenkin. Superhyvä ja edullinen ostos. A kun on tosi tosi kiinnostunut kirjaimista ja lukemisesta, niin vierähti ensin aika pitkä tovi pelkästään noita kirjaimia lajitellessa ja nyt ollaan sitten kirjoitettu kaikkia tuttuja sanoja tollaseen magneettitauluun. Oman nimen ja "isin" lukeminen onnistuu jo hyvin. Sitten ollaan vähän muovailtu ja vielä pitäis hinnotella lisää niitä kirppistavaroita.
perjantai 10. helmikuuta 2012
Päivä 5: Me & i -kutsut
Tänään koitti kauan odotetut kutsut. Niitä ennen piipahdin kuitenkin luennolla, josta tulin sitten kaupan kautta kotiin siivoomaan. Oli kamala siivo, tosin nyt kutsujen jälkeen on vielä pahempi ku on kamala määrä likasia astioita ja lapset onnistu levittämään lastenhuoneen maton täyteen jotain riisinjyviä. Siivottavaa riittää siis vielä huomisellekin. Mutta oli taas onnistuneet kutsut ja oli ihana nähdä kaikkia ystäväisiä taas. Ja A oli ihan haltioissaan yhdestä pienestä ihanasta vauvasta.
Tilasin itselle ruskeat froteehousut kesäksi ja A sai sammakko-mekon ja pipon, ruskeat froteehousut ja punaiset legginsihousut. Vaikka mitään ei oikeestaan oltais tarvittu, niin noi housut kyllä tulee syksyksi ihan tarpeeseen. Molemmat on tosi hyviä perushousuja, mitkä sopii monien yläosien kanssa. Pipo tulee käyttöön meijän vihreän välikausihaalarin kanssa ja mekko oli vaan niin meijän värinen kesäksi, että oli pakko ottaa se. Nyt olis ollu aikuisillekin kaikkea kivaa, mutta tällä kertaa tyydyin vaan noihin yhtiin housuihin, jotka oli kyllä tosi mukavat.
Tilasin itselle ruskeat froteehousut kesäksi ja A sai sammakko-mekon ja pipon, ruskeat froteehousut ja punaiset legginsihousut. Vaikka mitään ei oikeestaan oltais tarvittu, niin noi housut kyllä tulee syksyksi ihan tarpeeseen. Molemmat on tosi hyviä perushousuja, mitkä sopii monien yläosien kanssa. Pipo tulee käyttöön meijän vihreän välikausihaalarin kanssa ja mekko oli vaan niin meijän värinen kesäksi, että oli pakko ottaa se. Nyt olis ollu aikuisillekin kaikkea kivaa, mutta tällä kertaa tyydyin vaan noihin yhtiin housuihin, jotka oli kyllä tosi mukavat.
Päivä 4: yliopistolla
Pikainen pyrähdys yliopistolla ja taas sain pari rästissä olevaa juttua tehtyä. Työharjottelun palautekeskustelusta tuli tosi hyvä mieli. Tuntuu, että olen opiskellut ihan oikeita asioita ja työllistymismahdollisuuksia on vaikka kuinka. Mikähän siinä muuten on, että kun käy siellä yliopistolla vaan pikaseen, niin tuntuu aina siltä, että tekis mieli jäädä sinne opiskelemaan, mutta sitten kun pitäis oikeesti siellä jotain tehdä, niin eihän siitä tuu sitten mitään. Pitäis olla aina tarvittavat kamppeet mukana, että vois jäädä jos iskee satunnainen ahkeruuspuuska.
Ennen kuin hain A:n kotiin, piipahdin pikaisilla kosmetiikkaostoksilla. En yleensä osta koskaan mitään tollasia kaupasta, vaan tilaan aina jostain esitteestä tai netistä. Nyt oli kuitenkin puuteri niin loppu, että oli pakko hakea. Ihan mahdoton valita, kun eri merkkejä ja laatuja on vaikka kuinka. Samalla etsin uuden kynsilakan, tummanharmaan. Pitkästä aikaa olen jaksanut lakkailla ja laittaa kynsiä, niin ostin vähän myös sellasia koristeita, jos jaksais niitä kokeilla. Kiva ostaa välillä jotain vähän turhakkeitakin itselle. Illalla leivoin vielä hurjan herkullisia mokkapaloja.
Ennen kuin hain A:n kotiin, piipahdin pikaisilla kosmetiikkaostoksilla. En yleensä osta koskaan mitään tollasia kaupasta, vaan tilaan aina jostain esitteestä tai netistä. Nyt oli kuitenkin puuteri niin loppu, että oli pakko hakea. Ihan mahdoton valita, kun eri merkkejä ja laatuja on vaikka kuinka. Samalla etsin uuden kynsilakan, tummanharmaan. Pitkästä aikaa olen jaksanut lakkailla ja laittaa kynsiä, niin ostin vähän myös sellasia koristeita, jos jaksais niitä kokeilla. Kiva ostaa välillä jotain vähän turhakkeitakin itselle. Illalla leivoin vielä hurjan herkullisia mokkapaloja.
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
Päivä 3: kirpparikierros
Tänään nukuttiin ysiin ja lähdettiin sen jälkeen mummolaan. Mun piti tulla kotiin lukemaan, mutta poikkesin siinä kotimatkalla kuitenkin kirppiksellä, kun kerrankin pääsin rauhassa, enkä ollut pitkään aikaan kunnolla käyny. Ja nyt löytyikin kaikkea kivaa.
Ekan kuvan mekko ja takki näyttää siltä, että ne vois olla mulle itelleki, mutta ovat siis pienen tytön kokoa. Noi luistimet olin ajatellut ostaa, jos tulis käytettyinä ja edullisesti vastaan. Eipä tarvinnut kun kerran käydä etsimässä ja olis löytynyt jo kahdet. Nyt pitäis vielä käydä ostaa kaupasta kypärä, niin päästäis kokeilemaan luistelua. Ja kurahousut oli aika hyvä löytö, koska niitä ens syksynä päiväkodissa tarvii ja noi sattu olee hyväkuntoset ja vielä puoleen hintaan.
 | |
| H&M kesämekko 98, 3 €, kevättakki 3y, 6 € |
 |
| 2 Po.p:n paitaa, keltainen 7 € ja vihreä 5 € |
 |
| Luistimet 24-25, 5 €, Reiman kurahousut 92, 3 € (puoleen hintaan) |
 |
| 4 palapeliä, yhteensä 7 € |
tiistai 7. helmikuuta 2012
2 viikkoa "yksinhuoltajana", päivät 1 & 2
Mieheni siis lähti Kiinaan työmatkalle kahdeksi viikoksi ja saan olla A:n kanssa kahdestaan. Plus koira tietysti. Olenkin jo odottanut tätä, koska kyllä sitä pitkässä parisuhteessa välillä kaipaa sitä, että sais olla vaan ihan rauhassa. Tää 2 viikkoa pitäis kyllä riittää siihen.
Lauantaina Apa meni mummolaan yökylään ja sain ihanaiset tytöt meille yökylään. Tarkoitus oli suunnitella meidän keväistä Pariisin matkaa, mutta kuten arvata saattoi, niin suunnitelmat jäi sille asteelle, että joku ehkä kerran mainitsi sanan Pariisi. :) Oli kyllä taas ihan superhauskaa, seura ei petä koskaan. Ja kerrankin kävi myös niin, että onnistuttiin olemaan humalassa kaikki samaan aikaan, kun yleensä se menee siihen, että ollaan aina vuorotellen. Puolen yön aikoihin lähdettiin jopa tohon lähibaariin. Yleensä en hirveästi baareissa viihdy, mutta nyt oltiin ihan loppuun saakka varmaan ekaa kertaa ikinä ja olis vielä voinut jäädäkin, eli aika meni tosi nopeesti. Musiikki taisi olla aika huonoa, mutta aika meni kuitenkin tanssiessa. Itse olin kyllä sikäli taas viisas, että en juonut enää baarissa mitään. Tosi surullista oli kyllä se, että ei meiltä taideta enää koskaan kysyä missään papereita. Kotiin kun tultiin, niin kaikki muut sammuili vähän sinne tänne, mutta itse en saanut ollenkaan unta ja nukuin ehkä tunnin verran. Silti seuraava päivä oli yllättävän pirteä, enkä saanut siltikään nukuttua edes päiväunia.
Sunnuntai meni siis vähän väsyneissä tunnelmissa. Päässä pyöri vielä aamulla, mutta pieni raikastava appelsiini-croissantti aamupala ja migreenilääke korjasi olon aika hyvin. Nukuttua en tosiaan saanut silti koko päivänä, vaikka olis väsyttänyt.
Tänään vietettiin sitten Apan kanssa ihan kotipäivä. Päivään sisältyi kolme x pulkkalenkki koiran kanssa, posti-kirjasto-kauppa -reissu ja vajaan tunnin ulkoilu tossa kotipihalla. Ja päivä tuntui kyllä jotenkin todella pitkältä. Apa ei nukkunut päiväunia, mutta seitsemän aikaan se meinas nukahtaa sohvalle, kun zumbasin. Onneks tajusin ajoissa, koska muuten olis yöunet menny ihan puihin. Syötiin pikainen iltapala ja käytettiin koira ja sitten se onneks nukahti parissa minuutissa omaan sänkyyn kuunnellen äänisatua. Ihanaa, kun aina sujuis nukahtamiset noin. Ja yleensä noi äänikirjat ei riitä, vaan mun pitäis ite lukea mutta nyt se sieltä muutaman kerran huuteli ja sitten hiljeni. Ja peitokseen se halus pulkassa olleen lampaantaljan, jonka kyllä vaihdoin pois sitten, kun uni oli tullut. Olis ollu ehkä hieman liian kuuma muuten.
Huomenna mulla onkin sitten opiskelupäivä, pitäis koko päivän jaksaa orientoitua opiskeluihin. Ja iltapäivällä voisin mennä vielä jumppaan. Ja huomenna tulee mun uusi ihana Lumia. Siirryn vihdoin uudenlaiseen mobiiliaikakauteen.
Lauantaina Apa meni mummolaan yökylään ja sain ihanaiset tytöt meille yökylään. Tarkoitus oli suunnitella meidän keväistä Pariisin matkaa, mutta kuten arvata saattoi, niin suunnitelmat jäi sille asteelle, että joku ehkä kerran mainitsi sanan Pariisi. :) Oli kyllä taas ihan superhauskaa, seura ei petä koskaan. Ja kerrankin kävi myös niin, että onnistuttiin olemaan humalassa kaikki samaan aikaan, kun yleensä se menee siihen, että ollaan aina vuorotellen. Puolen yön aikoihin lähdettiin jopa tohon lähibaariin. Yleensä en hirveästi baareissa viihdy, mutta nyt oltiin ihan loppuun saakka varmaan ekaa kertaa ikinä ja olis vielä voinut jäädäkin, eli aika meni tosi nopeesti. Musiikki taisi olla aika huonoa, mutta aika meni kuitenkin tanssiessa. Itse olin kyllä sikäli taas viisas, että en juonut enää baarissa mitään. Tosi surullista oli kyllä se, että ei meiltä taideta enää koskaan kysyä missään papereita. Kotiin kun tultiin, niin kaikki muut sammuili vähän sinne tänne, mutta itse en saanut ollenkaan unta ja nukuin ehkä tunnin verran. Silti seuraava päivä oli yllättävän pirteä, enkä saanut siltikään nukuttua edes päiväunia.
Sunnuntai meni siis vähän väsyneissä tunnelmissa. Päässä pyöri vielä aamulla, mutta pieni raikastava appelsiini-croissantti aamupala ja migreenilääke korjasi olon aika hyvin. Nukuttua en tosiaan saanut silti koko päivänä, vaikka olis väsyttänyt.
Tänään vietettiin sitten Apan kanssa ihan kotipäivä. Päivään sisältyi kolme x pulkkalenkki koiran kanssa, posti-kirjasto-kauppa -reissu ja vajaan tunnin ulkoilu tossa kotipihalla. Ja päivä tuntui kyllä jotenkin todella pitkältä. Apa ei nukkunut päiväunia, mutta seitsemän aikaan se meinas nukahtaa sohvalle, kun zumbasin. Onneks tajusin ajoissa, koska muuten olis yöunet menny ihan puihin. Syötiin pikainen iltapala ja käytettiin koira ja sitten se onneks nukahti parissa minuutissa omaan sänkyyn kuunnellen äänisatua. Ihanaa, kun aina sujuis nukahtamiset noin. Ja yleensä noi äänikirjat ei riitä, vaan mun pitäis ite lukea mutta nyt se sieltä muutaman kerran huuteli ja sitten hiljeni. Ja peitokseen se halus pulkassa olleen lampaantaljan, jonka kyllä vaihdoin pois sitten, kun uni oli tullut. Olis ollu ehkä hieman liian kuuma muuten.
Huomenna mulla onkin sitten opiskelupäivä, pitäis koko päivän jaksaa orientoitua opiskeluihin. Ja iltapäivällä voisin mennä vielä jumppaan. Ja huomenna tulee mun uusi ihana Lumia. Siirryn vihdoin uudenlaiseen mobiiliaikakauteen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
