Iltapalaa ja nostalgiaa

Sain ystävältä pussillisen omenoita. Koska muutkin, päätin, minäkin tehdä iltapalaksi perinteistä omena-kaurapaistosta. Tosin tähän en sitten kuitenkaan käyttänyt noita kirpeitä pikkuomenoita, koska ne ovat niin hyvin pelkästäänkin ja hedelmäkulhosta sattui löytymään muutama jo nahistumaan päin oleva kaupasta tuotu yksilö, jotka päätyivät paistokseen. Tällä kertaa oikaisin kaikki mahdolliset mutkat, pilkoin omenat, rasvaa sulatin hintsusti mikrossa ja muuten viskoin vaan kaikki aineet vuokaan ja vähän sekoittelin. Sokerina fariinisokeria ja pieni loraus hunajaa. Ja hyvää tuli. 

Ei kaunista, mutta hyvää!

Koska kyseinen herkku ei meidän perheessä oikein maistu ilman jäätelöä, piti ennen paistoksen tekoa käväistä kaupassa. Kaikki muut olivat jo kiinni, joten kurvattiin lapsuuden "ala-kauppaan", joka on kyllä sittemmin vaihtanut jo monesti omistajaa ja konseptia ja ties mitä. Kulkee nykyään nimellä Siwa. 

(Fonecta.fi)

Ja kun oltiin A:n kanssa liikenteessä, käytiin vähän fiilistelemällä vanhalla pihalla. Miten se olikin niin tosi pienen näköinen ja vaivalla rakennettu kiipeilytelinekin oli poissa. Ei taida enää kovin paljon lapsia pihalla leikkiä. Vähän jopa herkistytti, kun kertoilin A:lle, mitä kaikkia leikkijä pihalla on leikitty ja missä kohtaa kaaduttu pyörällä. :) 

Onnea on kuitenkin saada asua samoilla seuduilla.♥

Henna