Eilen lyllersin A:n kanssa tonne lähimetsään. Kyllä ottikin kunnon päälle tollanen puolen tunnin etanavauhdilla kuljettu metsäretki ja henkeä ahdisti sen jälkeen ja jaloissa tuntui. Kyllä on kunto niin nollissa keväällä, kun sitä pitäisi taas lähteä liikkumaan.
Omat lähimetsät on maalla-asujille ihan normaaleja juttuja, mutta näin kaupunkilaiselle, aina kerrostalossa asuneelle, ihan uusi juttu. Tosin kyllähän lapsena tuli metsissä leikittyä paljonkin, silloinen kerrostalo kun oli joka suunnasta metsän ympäröimä. Mutta sellasia kerrostaloja ei nykyään paljon enää ole.
Meillä on tossa parkkipaikan vieressä pieni metsäläntti. Juuri sopivan kokoinen noille pienille, eivät eksy, mutta tutkittavaa kuitenkin riittää. Ja olipa siellä hyvän kokoinen pulkkamäkikin ja hyvin liukui. Melkein könysin itsekin pulkan kyytiin, mutta koska todennäköisesti en olisi päässyt sieltä ylös, jätin nyt kuitenkin välistä. :)
Oma lähimetsä on kiva myös siitä, että sieltä voi käydä keräämässä askartelumateriaalia helposti, kuten käpyjä yms. eri vuodenaikoina. Ja tietysti tehtyä pieniä tutkimusretkiä.
Metsäaukiolla olevan vanha maali toimii mielikuvitusleikkien tapahtumapaikkana. Se on kuulemma intiaanien pesä, johon on kerätty käpyjä evääksi.
Ja jos pysytään vielä luontoteemassa. En ole vuosiin katsonut mitään luonto-ohjelmia televisiosta. Tänään kuitenkin katsottiin hetken aikaa ohjelmaa jostain aavikkomuurahaisista. Ja kyllä on mielettömän kuvauslaitteistot nykyään ja ihan mielettömiä lähikuvia on saatu jostain muutaman millin kokoisista muurahaisista. Luonto-ohjelmia voisi alkaa katsomaan enemmänkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommenteista! =)