Ikäero

Ajattelin aina, että lapsilleni tulisi noin kolmen vuoden ikäero. Ikäerosta tulee kuitenkin nyt aika tarkalleen 5½ vuotta. Oman jaksamisen kannalta tämä tuntuu ainakin täydelliseltä ikäerolta, vaikka pienempi ikäero olisi paremmin mahdollistanut lasten yhteiset leikit. A:sta on mielettömän paljon apua arjen keskellä. Joulun aikaan leipoutui ihan huomaamatta kaksi pellillistä pipareita, samalla kun itse tein muita joulupuuhasteluita. Kun ollaan pesty ja lajiteltu vauvapyykkejä, pyykit päätyvät narulle ilman, että itse joudun nousemaan sohvalta ja puhtaat pyykit viikkautuvat oikeille paikoilleen lipaston laatikoihin. Pesukone täyttyy uudelleen ja uudelleen vain pieniä ohjeita antamalla. Ja onpa A apuna jopa silloin, kun tuntuu, että en saa itse omia housuja jalasta. :) Ja koska yöt menevät itsellä lähinnä valvoessa, A katsoo kiltisti aamuisin muutaman ohjelman tabletista, jotta saan nukuttua vähän pidempään, kun vihdoin joskus kuuden aikaan saan uudestaan unen päästä kiinni. Muuten olisi jaksaminen aika minimissä.

Täällä on myös paljon harjoiteltu sitä, miten vauvaa sitten hoidetaan ja luvattu hoitaa myös yösyöttöjä ja valvomisia. Ja harjoiteltu ahkerasta nukeilla mm. vaipanvaihtoa ja nukutusta. Ja tunnollisesti heijattu nukenkehtoa samalla kun on syöty. Ihan niinkuin oikeatkin äidit joutuvat välillä tekemään. 

Ikäero on kuitenkin sen verran pieni, että A haluaa osallistua pienemmän leikkeihin ja varmasti myös käpertyä vielä kainaloon satuja kuuntelemaan. Parasta on myös, että saan olla koko eskarivuoden kotona ja toivottavasti vielä A:n ensimmäisen koulusyksyn, jolloin ei tarvitse olla kotona yksin koulupäivien jälkeen.