Onnea on...

Täällä eletään onnensekaisissa tunnelmissa. Vauva on tänään jo viikon vanha. Muistin kyllä edelliseltä kerralta minkälaisen valtavan onnellisuusbuustin uusi pieni ihminen saa aikaan. En kyllä ehkä muistanut, että se on näin valtaisa ja olo tuntuu näin hyvältä. Nyt tuntuu, että kaikki ympärillä olevat asiat tekevät onnelliseksi.

Suurin onni tulee tällä hetkellä vauvasta, joka on maailman täydellisin ja ihanin ja kaunein. ♥ 

Onnea on myös vauvan isosisko, joka on myös ihan rakastunut vauvaan ja osallistuu joka ikiseen vaipanvaihtoon ja hoitotoimenpiteeseen. Vauvaa myös halaillaan ja pusutellaan useasti päivässä.

Onnea on ihana mies, johon pystyy turvaamaan hädän (lue: supistusten) hetkellä. Ja joka ei vähästä hätkähdä (lue: näkymä synnytyssalissa). Sain mieheltä toisen helan jo olemassaolevaan Kalevala-korun lapsikoruun. Nyt siinä on kaksi samanlaista vierekkäin pinkeillä kivillä. Näihin pitäisi varmaan käydä kaiverruttamassa vielä murusten nimet. Sen voisi tehdä vaikka samalla, kun käyn korjauttamassa sormukseni katkaisun jäljiltä. Hyvin erottaa kuvasta, kumpi on uusi ja kumpi on ollut käytössä jo pidempään.

Onnea on myös sellaiset arkiset asiat kuin pirteänväriset kukat kotona. 

  
Ja ylipäänsä tämä koti, johon olen ihan rakastunut. Olen ollut koko täällä asumisen ajan raskaana ja enempi ja vähempi vaivainen. En ole pystynyt puuhastelemaan niin paljon kuin olisin halunnut, kun koko ajan on ollut kaikkea vaihtelevaa väsymystä/kiputilaa, joka on vienyt voimia ja jaksamista. Lisäksi syksyllä tein vielä paljon töitä. Nyt pystyy vihdoin puuhastelemaan ihan arkisia kotitöitä ja keskittymään kotiin. Sen, mitä nyt vauvanhoidolta ehtii, mutta oma vointi ei enää ole esteenä. Ja ilontunteita aiheutti tällä viikolla myös se, että sai vetää oman normaalin talvitakin päälleen ja talvikengät pystyy laittamaan jalkaan kumartumalla, ilman että jättimäinen masu olisi tiellä. :)  

-Henna-