Luento by Raisa Cacciatore

Olen eilen työn puolesta kuuntelemassa Raisa Cacciatoren luentoa "Lapsille ja nuorille paras elämä - hyvän mielenterveyden lautasmalli", joka oli tällä kertaa tarkoitettu ammattihenkilöstölle, mutta samainen luento on pidetty myös avoimena yleisöluentona. Raisa on hyvä puhumaan ja luentoa oli helppo kuunnella, toki asiakin oli mielenkiintoista. Asiat sinällään oli ihan tuttuja, mutta esitetty niin, että sai paljon ajattelemisen aihetta. Asiat oli kyllä helpompi kytkeä omaan henkilökohtaiseen elämään kuin työhön ja tuli paljon kohtia omassa kasvatuksessa, jotka voisi tehdä paljon paremmin. Vaikka olenkin sitä mieltä, että maalaisjärjellä pääsee pitkälle, ei tollaset luennot olis yhtään pahitteeks kaikille vanhemmille. Saa tiivistetyssä muodossa tietoa esim. kehitysvaiheista ja ehkä vähän ymmärrystä siitä, miksi uhmaikäiset ja teinit käyttäytyy niinkun käyttäytyy. Ja kuinka vaikeeta niissä tilanteissa on itse aikuisena. Lohdullista oli kuitenkin se, että alan asiantuntija toi monesti ilmi sen, että kasvattaminen on oikeesti vaikeeta, eikä ole väärin myöskään pyytää apua siihen. Vaikka monilla, kuten itsellänikin on ajatus, että haluaa aina pärjätä itse.

Kannatan myös itse sukupuolineutraaliutta tietyssä määrin, niin ettei estetä lapsia toteuttamasta itseään vaan sukupuolen takia tai anneta vaan tietynlaisia leikkivaihtoehtoja, riippuen oli sitten poika tai tyttö. Mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että biologia määrittää myös aika paljon ja sukupuolet nyt vaan ovat erilaisia. Sekin tuotiin erittäin hyvin luennolla esiin. Enkä ymmärrä miksi sukupuolet pitäisi häivyttää vain tasa-arvon tai jonkun muun nimissä.

Mutta jos jossain on mahdollisuus mennä kuuntelemaan vaikka avointa yleisöluentoa, niin suosittelen ehdottomasti. Tekis ihan hyvää monelle. Toki erityisen tärkeää näiden asioiden tiedostaminen on ammattihenkilöille, kuten opettajille yms., joten oli kiva huomata, että oli sali täynnä kuulijoita.

Lisätietoa ja mm. esityksen diat löytyy täältä.

Sunnuntain puuhia

Syksy on tullut ja vaikka viikolla onkin satanut vettä, on viikonlopuille sattunut hyviä ilmoja. Syksyn tulon on huomannut viimeistään siitä, että olen hiihdellyt kotona villasukissa jo monta viikkoa ja muutenkin palelen koko ajan.

Meillä ei ole lattialämmitykset vielä tälle syksylle aktivoituneet ja tämä näyttää olevan jokasyksyinen ongelma. Tosin muut perheenjäsenet viihtyvät edelleen samassa vaatetuksessa kuin kesällä, en tajua miten jotkut on niin kuumaverisiä.

Tänään sain kaikkea yllättävän paljon aikaan. Kalenterissa luki tän päivän kohdalla vaan isolla GRADU, yllättäen en siihen koskenut kuitenkaan yhtään. Aamupäivästä innostuin pesemään olkkarin ja parvekkeen ikkunoita, kun parvekkeella oli auringonpaiston johdosta oikeesti tosi lämmin. Tosin innostus lopahti ennen kuin sain kaikki pestyä, mutta vähän kuitenkin. Ja toki mulla oli apuri mukana, joka lähmi omalla pesutyylillään just ne ikkunat, jotka olin jo saanut pestyä.

Tarkotus oli ensin käydä luomutorilla, mutta koska ei saatu ketään seuraksi, lähdettiinkin vaan pyörällä käymään metsäretkellä. Tai mä siis kävelin ja A pyöräili. Ja "metsä" oli parisen metriä poispäin asfalttitiestä, mutta siellä oli kuulemma kivaa.

Pyöräily sujuu jo hyvin

Maisemaa

Sieniä

Kerättiin tammenterhoja..

..ja viinimarjoja!

Oltiin siis keräämässä tammenterhoja pyörän koriin, kun ihan yhtäkkiä tajusin, että siinä meidän keskellähän on punaviinimarjapensas. Toki maistoin itse ensin, että olihan ne varmasti viinimarjoja, mutta kun maku oli havaittu tutuksi, syötiin melkein koko puska (mitä siinä nyt oli jäljellä) tyhjäksi. Voi niitä luonnonantimia löytyä ihan yllättäin keskeltä kaupunkiakin. Kesällähän ihan melkein takapihalta junaradan vierestä löytyi vaikka kuinka paljon metsämansikoita. Tän puskan vois kyllä yrittää muistaa ens kesänä, voisin veikata että siitä ei kovin moni muukaan tiedä.

Tammenterhosaalista

Dermosilit ja uusi lipasto

Perjantaina ystäväperhe kävi kylässä ja toivat tilaamiani Dermosilejä sekä lipaston muuton alta. En meinannut lipastoa ensin ottaa, kun kaavailin sitä ensin eteiseen, eikä se sinne mahtunutkaan, mutta sitten keksinkin, että sopishan se olohuoneeseen. Ja onneksi otin, se on tuohon kulmaan kaikinpuolin täydellinen. Väri on tosi kiva ja mikä parasta, isoihin laatikoihin mahtuu paljon tavaraa, joten säilytystilaa tuli kivasti lisää. Ja pöytätasoa tietty kans.

Tennarit by Esprit

Kesäisillä kangaskengillä alkoi jo olemaan kylmä, joten löysin Espritin alesta kivat lenkkarit keltaisilla pirteillä nauhoilla.

Iltapalaksi tein vielä pikaisen pannarin, joka syötiin mansikkahillon kera. Oikein onnistunut ja mukava sunnuntai siis! Jos nyt jaksais ensi viikon kiireen ja stressin näillä eväillä.

Kommentteja, kiitos!

Tein kommentoinnin hieman helpommaksi, ja otin sanavahvistuksen toistaiseksi pois. On kommentointi sitten mummoillekin helpompaa. Ja ketäköhän täällä ylipäätään käy?? Lukija, jätähän joku merkki itsestäsi!

Haipakkaa

Huh, tääkin päivä on ollut yhtä juoksemista paikasta toiseen. Päiväkotivieminen meni onneks miehen toimesta, mutta muuten olikin niin kiirus, että ensimmäisen suupalankin ehdin napata vasta junassa kotimatkalla puol neljä. Croisantti aamuiselta pikakaupalta. Päähän siinä tuli kipeeks, muuten näköjään pystyy nälässäkin ihan hyvin toimimaan, kun on pakko. Ei vaan ehtinyt. Heti aamusta oli ryhmätyön tekoa koululla, joka sekin oli jäänyt kaikilta ryhmäläisiltä vähän puolitiehen. Siitä juoksujalkaa atk-luokkaan tulostamaan (onneks kerrankin tulostin toimi, kuten piti, kun yleensä niissä on aina vähintään joku tukos, mitä pitää setviä). Siitä jälleen juoksujalkaa graduryhmään, josta myöhästyin muutaman minsan. Oli oma opponointivuoro, joten ei sielläkään viittinyt evästää. Sieltä jälleen juoksujalkaa toiseen seminaariin, joka alkoi samalla kellonlyömällä, kun edellinen loppui. Ja siellä ryhmätöiden kuuntelua ja oman puolen tunnin ryhmäesityksen pito. Ja siitä sitten vihdoin kolmen jälkeen kirjaston kautta junalle ja päiväkodille. 

Ruokakriitikointia

Olispa ihana olla joku ruokakriitikko, joka sais käydä syömässä kivoissa paikoissa ja joku vielä kustantais sen ilon. Tosin oma hyvin rajoittunut makuaistini aiheuttaisi luultavasti arvioita, joista valtaosa ihmisistä olisi täysin eri mieltä. Arviointeja kirjoittelen kyllä mielelläni, tosin harvakseltaan, kun kovin usein ei tule uusissa paikoissa ruokailtua. Eilen kävimme kuitenkin ystävien kanssa syömässä paikassa nimeltä Kitchen & co., joka oli kaikille uusi kokemus.

Meidän pöytävaraus oli jo kuudelta, joten oli melko hiljaista kun saavuttiin paikelle. Ruokailun lopussa kaikki pöydät näyttivät kuitenkin olevan jo täynnä. Sisustus paikassa oli kiva, pöydät tarpeeksi erillään toisistaan ja paljon kynttilöitä luomassa tunnelmaa. Ei tullut otettua paikasta kuvaa, mutta ruuista kylläkin (jotka tosin valitettavan huonolaatuisia kameraotoksia).

Alkulankku

Alkuruuaksi otin alkulankun, joka sisälsi viittä erilaista pientä osasta. Yleensähän en alkuruokiin koske, koska pääruuassakin on ihan tarpeeksi haastetta saada kaikki syötyä, mutta nämä oli sen verran pieniä makupaloja, että eivät paljoa vieneet tilaa varsinaiselta ruualta. Maa-artisokkakeitto oli annoksen ainoa lämmin osa, ja se olikin tosi hyvää ja pehmeää. Punajuuri- créme brûlée oli melko mielenkiintoinen, koska päällä oli tosiaan brüléeseen kuuluva sokerikuorrute päällä, mutta hyvää sekin. Alarivissä oli hiillostettua lasimestarin lohta, häräntartar sekä rapukakku & sitruunadressing. Härkää oli eniten haasteellinen, uskaltauduin kuitenkin pienen palan maistamaan. Loput tosin meni parempiin suihin, kun en kovin ole raa'an lihan ystävä. Samoin lohta jätin hintsusti, koska sekin oli raaka sisältä. Hyvä kokemus kaikkineen kuitenkin.

Siikaa, jonkunlaisia sipuli-perunoita ja simpukkavaahtoa

Otan hyvin usein tämänkaltaisissa paikoissa päivän kalan, koska se on aina turvallisempi valinta kuin liha. Tällä kertaa oli tarjolla siikaa, jota en muistakaan syöneeni, en ehkä koskaan. Kalan alla oli perunoita jossain sipuli (ehkä myöskin purjo) -soossissa ja ympärillä simpukkavaahto. Simpukkavaahto ei maistunut yhtään simpukoilta, tosin en tiedä miltä ne maistuvat. Mutta annos oli erittäin erittäin hyvä ja maukas. Just just jaksoin syödä kaiken, vähän pienempikin olis itselle riittänyt. Mutta ehdottomasti voisin syödä tätä vielä uudestaan. Nam! Ja kuten tarkkanäköisimmät huomaavat, lautasen takana näkyy myöskin viinilasi, joka on kuin onkin omani. En siis viiniä juo koskaan, mutta nyt rohkaistuin aikuismaisesti ottamaan lasillisen valkoista ja se oli sen verran juotavaa, että koko lasi uppos. Samassa ajassa kun muu pöytäseurue tuhosi pari pulloa punasta. :)

Suklaabrownie ja vaniljajäätelöä

Jälkiruuat harvoin pettävätä ja ovatkin ehdottomasti ateroiden kohokohtia. Jälkiruokakokemus oli täydellinen tälläkin kerralla. Kolme seurueestamme luotti suklaabrownieen ja enpä taas muista, koska olisin yhtä hyvää annosta saanut. Luvatun suklaakakun ja jäätelön lisäksi annoksesta löytyi suklaakastiketta, vadelmia ja jotain vadelmasoossia ja suklaan kanssa taivaalliselta maistuvia suolaisia pähkinöitä. Kaikki annoksessa toimi vaan täydellisesti yhteen. Tosin koko oli pieni, mutta ehkä ihan hyvä niin, vähänkin suurempi annos olisi luultavasti aiheuttanut pahan olon, jota ei koskaan suklaata syödessä osaa tarpeeksi aikaisin ennakoida.

Voin siis suositella ko. ravintolaan ja luultavasti tulemme vierailemaan siellä toistekin. Myös palvelu oli hyvää, ystävällistä ja asiantuntevaa.

♥ Kirjasto ♥

Olen aina rakastanut kirjoja ja kirjastoja. Se on ehdottomasti yksi parhaista verovaroin kustannettavista palveluista ja hyödynnetäänkin sen palveluja kyllä "koko rahan edestä". Meillä on onni elää yhden erittäin suuren ja laadukkaan kirjaston lähellä, jossa pyritäänkin käymään viikoittain. Kirjojen lisäksi siellä on tosi kiva leikkialue, jossa lapsikin viihtyisi tuntitolkulla. Lisäksi kun kirjainnostus on tarttunut jälkipolvillekin, kannamme aine ison pinon kirjoja kirjastosta kotiin. Meillä on olohuoneess kori, jossa on aina toistakymmentä lastenkirjaa lainassa. Lisäksi tietysti omat opiskelukirjat, joita niitäkin on koko ajan hyllyntäydeltä. Lisäksi kun tarvitsin opiskeluun liittyvää rauhallista haastattelupaikkaa, onnistui sellaisenkin lainaaminen kirjaston kautta.

Koko opiskeluiden aikana en ole oikeastaan muuta kirjastosta lainannutkaan kuin opiskeluun liittyviä kirjoja. Koen jotenkin huonoa omaatuntoa lukea jotain muuta, kuin "koulukirjoja", vaikka toki luen paljon esim. lehtiä ja muita silti ihan rentoutumistarkoituksessa. Kuitenkin heti kun opiskelut ovat joskus ohi, aion mennä kirjastoon ja ottaa sieltä kaikkea ihan fiiliksen mukaan. Esim. keittokirjahyllyltä näytti löytyvän kaikkia ihania keittokirjoja. Keittokirjat ovat ihania ja niitä voi vaan selailla ja selailla uudestaan ja uudestaan, mutta turha niitä oikeastaan on ostaa, koska kaikki reseptit löytyvät kuitenkin netistä. Ja kun niitä tuntuu tuolta kirjastoistakin löytyvän hyvät valikoimat. Näytti löytyvän myös mm. Nigella Lawsonia ja Gordon Ramsaytä, joita molempia tykkään katsella telkkarista. 

Ja jotenkin niiden opiskelukirjojenkin etsiminen kirjastoista on jotenkin tyydyttävää. Ja uskoisin etsiväni myös ammattikirjallisuutta, sitten kun joskus päädyn johonkin oikeisiin töihin.

Yliopiston uusi kirjasto valmistui täksi syksyksi ja kävin siellä ensimmäisen kerran viime viikolla. Rakastuin ihan täysin, todella onnistunut lopputulos. Pari kertaa olen vain käynyt ja ihaillut lopputulosta. Suosittelenkin kaikkien, jotka sattuvat lähellä liikkumaan, käymään ihan mielenkiinnon vuoksi katsomassa. Kirjaston tekee kiehtovaksi tietysti myös se, että kirjojahan siellä taitaa olla jotain 6 miljoonaa (tästä ei kyllä ole nyt faktatietoa).

Kuvista ei edes välity kirjaston hienous, kannattaa mennä vaan paikan päälle katsomaan. (Kuvat lainattu törkeästi netistä.)

Opiskelen, opin, osaanko?

Uutta lukuvuotta on kulunut nelisen viikkoa ja kaikki kurssit ovat ehtineet käynnistyä. Aloitin uuden irrallisen kokonaisuuden opiskelun, joka käynnistyi perinteisillä tervetulo- ja orientoitumisluennoilla. Tuntui kuin olisi aloittanut koko opiskelut aivan alusta ja istuisi siellä ekaa kertaa. Kaikki naamat ympärillä täysin vieraita ja intensiivisiä kursseja tiedossa monine tapaamisineen. Toisen laitoksen puolella käynnistyi sitten työharjoittelujakso, joka työpäivien repalaisuudesta huolimatta kuormittaa aika lailla kaikkine seminaareineen ja ryhmätapaamisineen.

Ehkä ensimmäisen kerran koko opintojen aikana tuntuu, kuin olisin jotenkin ihan väärässä paikassa. Sellainen olo, kuin ei kuuluisi joukkoon ja kiireisen aikataulun takia kaikki rullaa eteenpäin, niin ettei ehdi oikein edes perässä pysyä. Yhtä aikaa on käynnissä ainakin kolmenlaista erilaista pienryhmää, joissa tulee paljon keskusteltua ja tehtyä esityksiä ja muuta. Näihin on jo niin tottunut ja sopeutunut, että työskentely pienryhmissä sujuu hyvin ja vaivatta. Vaikka sekin tuntuu välillä siltä kuin katsoisi itseään  ja omaa tekemistään ulkoapäin. Ryhmissä työskentely tuntuu kyllä jo hyvin luontevalta, joten sen on ainakin pitkien opintojen aikana oppinut. Enää ei juurikaan jännitä mitkään tollaset. Päiväkodin vanhempainillan ryhmäkeskustelussakin otin luontevasti aktiivisimman roolin, eikä puhuminen sielläkään jännittänyt.

Eli onpahan opiskeluista tullut edes metataitoja opittua, jos sisällönen osaaminen tuntuukin välillä olevan hieman hataralla pohjalla. Ensi keväälle on vielä muutama äärimmäisen jännittävä työharjoittelu, mutta eiköhän ne mene tässä samassa hektisessä rytmissä, niin ettei edes oikein ehdi jännittää tai pohtia pärjääkö viko eikö.

Me & I -uutuudet

Kävin joku aika sitten kutsuilla ystäväni luona. Jälleen uusi mallisto näytti nettisivujen perusteella aika mitäänsanomattomalta. Tosin lapsille oli nyt ihan hirmu paljon hyviä housuja, joista olisin halunnut melkein kaikki, kun ne vaan on niin hyviä ja mukavia. Olin kuitenkin päättänyt, että ostan nyt vain ruskeat housut ja omilta tulevilta kutsuilta sitten mahdollisesti jotain muuta.

ruskeat slim sweatpantsit

Nämä ruskeat housut lähti kyllä samantien takasin mistä tulivatkin, koska polvet oli taas eri korkeudelle. Viime mallistosta yritin tilata näitä punasena ja niissäkin oli se sama ongelma. Joten jäätiin ilman näitä, en varmaan tilaa tilalle, ku niissä on kuitenkin sitten sama ongelma.

Itselle ei ollut tarkoitus nyt ottaa mitään, enkä ollut nettisivuilla edes kiinnittänyt huomiota noihin farkkuihin. Mutta kun näin ne livenä ja pääsin sovittamaan, niin olin myyty. Aivan ihanat ja täydellisen sopivat ja mukavat farkut. Ja todellisuudessa olin farkkujen tarpeessakin. Sen jälkeen kun nämä sain, en ole muita housuja käyttänytkään. Voinen siis suositella lämpimästi. Mikäli näitä nyt on enää saatavilla, kun taisivat olla aika suosittuja.

skinny jeans

 Livenä tämä geisha-mekko oli kiva, nettisivujen perusteella ei iskenyt.

geishas everywhere tunic

A kuitenkin itse sanoi pitävänsä tästä:

one geisha tunic

Väritys tossa yksi-geishaisessa onkin tosi kiva, mutta itse en tykkää sen mallista, kun se on lyhyytensä vuoksi enempi paitamainen kuin tunika. Molempien geishojen kanssa kävis tosi hyvin velourleggarit. Meillä on yhdet vanhan kauden ja ne on kyllä varsinkin talvella tosi mukavat ja lämpimät.

Pinkit velourlegginsit

Ja sitten ihastuin ihan totaalisesti näihin oransseihin pöksyihin. Noi velourhousut on vaan niin ihanan pehmeitä ja mukavia. Näissä on vaan väri vähän sellanen, että vaikea löytää paitaa, joka näiden kanssa kävis.

Oranssit puffy velourpantsit

Mutta nyt jo oikeestaan tein sen päätöksen, että nämä on saatava, koska löysin niiden kanssa täydellisesti sopivan paidan. Sitä ei tosin ole vielä hankittu, mutta löytyy Po.p:lta. Ja A:n lempivärikin on vielä musta, niin sekin varmasti tykkäis tästä.

No, omat kutsut on torstaina, niin saas nyt nähdä, mitä kaikkea sieltä meille tulee. Luultavasti kuitenkin jotain tässä mainittua.

Suklaa-viinimarja-marenkimuffinsit

Miehen 3-kymppisten kunniaksi leivottiin muffinsseja. Tuli ihan  hyviä ja vähän erilaisia. Ohje oli täältä. Ainoa muutos oli se, että lisäsin taikinan sekaan vielä levyllisen Fazerin sinistä pilkottuna. Ei kai sillon voi olla pahaa. :)

Ajatuksia päiväkodista

Meillä alkoi päiväkotielämä viikko sitten. Pääsiin kyllä ihan huippuhyvään paikkaan. Sijainti on loistava, pyörällä hurautellaan aina parissa minuutissa. Ja kun tuleva harjoittelupaikkakin on siinä ihan vieressä, niin ei mene todellakaan matkoihin aikaa. Mulla on ollu vähän huonoja mielikuvia päiväkodeista, että on kamala meteli ja aikuiset touhuu vaan omiaan, mutta tuolla ei ainakaan ole niin. Toki ryhmä ei ole vielä ihan täysi, kun kaikki eivät ole aloittaneet. Yllätys itselle oli se, että hoitajat oikeesti leikkii ja puuhastelee lasten kanssa. Melkein koko ajan oli aikuinen läsnä kaikissa leikeissä. Ja oli paljon kaikkia kivoja leikkivaihtoehtoja. Toisaalta näkihän siellä myös vähän sitä pienten puolen toimintaa ja vaikka hoitajatkin on tosi kivoja, niin ei se päiväkoti ole silti musta ihan pienten paikka.

Olin pari puolikasta päivää mukana tutustumassa ja siinä ajassa opin mukavasti vähän tuntemaan lapsia nimeltä ja muutenkin. Tosi rohkeita ja reippaita ja kilttejä lapsia oli ryhmä täynnä. Ja hirmu hyvin otettiin uusi tulokas vastaan, heti pääsi leikkeihin mukaan. Olisin mielellään jääny sinne leikkimään vielä pidemmäksikin aikaa ja heti tuli sellanen olo, että täällähän olis kiva olla töissä. Ainakin vähän aikaa. :)

Nyt onkin kokopäivähoito jo alkanut, eikä mitään ongelmia ole ollut. Syöminen on ollut vähän temppuilua jo pidemmän aikaa, mutta nyt ruoka maistuu kotonakin oikein hyvin ja reippaasti. Eilen oli päiväunetkin sujuneet heti hyvin, tosin vähän ikävä oli ollut, mutta siihen auttoi nalle.Itselle kaikkein vaikeinta on ehkä tottua siihen, että sinne tosiaan mennään joka päivä. Varsinkin kun oma tilanne on tällä hetkellä se, että aikataulut ovat hyvin epäsäännölliset ja tässä alussa tulenkin kotiin koko päiväksi, niin aina ei meinaa aamulla muistaa, että pitääkin taas lähteä päiväkotiin. Onneksi aamut menee kivuttomasti, eikä tarvitse tapella siitä lähtemisestä.

Parasta on se, että lapsi osaa hoitopäivän jälkeen kertoa itse mitä päiväkodissa on tehty ja tapahtunut. A kertoilee sanasta sanaan kaikkia tapahtumia ja keskusteluita joita lasten ja hoitajien kanssa on käyty, niin saa itsekin tietää, mitä kaikkea siellä tehdään. Ensi viikolla on vanhempainilta, jota odotankin jo. Jos edes vähän tutustuisi muihin vanhempiin, vaikka varsinaista vanhempien toimintaa ei olekaan.

Lompsa

Ostin vähän aikaa sitten ihan oikeankin ison lompakon vanhan hajonneen tilalle, mutta varsinkin kesäisin käytän mieluummin vain pientä pussukkaa, johon sopivat tärkeimmät kortit ja lippu-lappuset. Siihenkin tarkoitukseen käyttämäni ikivanha pussukka hajosi kesän kynnyksellä, joten tarvitsin uuden. Ihan sattumalta törmäsin eräässä nettikaupassa Peikonpojan lompakkoon, jonka tilasin itselleni. Kuosi on mielestäni ihan superihana, mutta kaikista parasta tässä pussukassa on suunnittelu.

Vetoketjulliseen puoleen sopivat juuri sopivasti kaikki mahdolliset kortit, joita mukana haluaa kuljettaa ja sekaan sopii muutama kolikkokin. Mutta yleensä siellä on korttien seassa suloisessa sekamelskassa kauppalistat yms. tärkeät paperit, joita ei ikinä sieltä seasta meinaa löytää. Niin tässä onkin niille ihan täydellinen sivutasku, jossa paperit pysyvät tallessa nepparilla kiinnitettävän läpän avulla. Loistava keksintö! Siellä kulkee ja pysyy hyvin kauppalistat, pakettikortit sun muut. Lisäksi pussukka on erittäin siistiä ja taidokasta käsityötä, jota tietenkin tukee mielellään. Ja onhan se vaan söpö kun mikä.

3. kerta toden sanoo

Kuva löytyi puhelimesta kesäisten häiden jäljiltä. Kolmas kerta kun nappasin heittokimpun ja kuten sanontakin sanoo, taisi viimein tuottaa tulosta. Jos kaikki siis suunnitelmien mukaan etenee, niin pääsen omiakin häitä vihdoin tanssimaan reilun 5 (!!) kuukauden kuluttua.

Metsäretkillä

Tähän kesään on kuulunut hirmusti kaikkea mahollista tekemistä ja aktiviteettiä ja suurin osa maksullista. Sellasta mitä pieni lapsi ei todellisuudessa itse kaipaa, mutta missä koko perhe kuitenkin on viihtynyt. Tärkeäähän on myös se, että aikuisilla on hauskaa. 

Mutta oli meillä myös vähän halvemman budjetin päiviä. Aika monta kertaa ehdittiin käydä puistoruokailussa, jonne hurautettiin aina pyörällä. 

Yksi lämmin päivä käytiin Haltialan kotieläinpihalla katsomassa eläimiä ja syömässä jätskit. 

Muutama metsäretki tehtiin myös A:n kummitädin perheen kera. 

Ensimmäinen suuntautui Pirttimäkeen, jossa olikin tosi kiva leikkipaikka. Käytiin kiertämässä parin kilsan metsälenkki ja syötiin eväitä. Metsästä lapset maisteli mustikoita puolukoita. 

Mustikkapensaalla

Toinen oli Isoon Vasikkasaareen, jonne mentiin reittiveneellä. 

Reittivene

Saaressa tehtiin lukemattomia kuperkeikkoja...

...hupsuteltiin...

...vaihdeltiin salaisuuksia...

... ja maisteltiin viinimarjoja.

Ihania kesämuistoja vähällä vaivalla. ♥

Puuhamaa on paras paikka...

Kesäloman päätökseksi tehtiin yhden yön reissu Puuhamaahan A:n kummitädin perheen ja yhden ystävän kanssa. Meidän piti olla kymmeneltä Puuhamaan porteilla, mutta heti matkan alkuun kävi oksuvahinko autoon, joten myöhästyttiin pari tuntia. Koska paikka menee jo seiskalta kiinni, tuntui, että loppui aika ihan kesken. Ehkä ihan kaheks päiväks ei olis tekemistä, mutta yksi kokonainen päiväkään ei kuitenkaan tunnu riittäävän. Tekemistä oli kaikille vaikka kuinka paljon, ikähaitarilla 1½ - 30+. Meillä aikuisilla saatto jopa jossain vaiheessa olla hauskempaa kuin lapsilla. Kun siitä ilosta on kerran maksanut, niin otetaan sitten kaikki ilo irti. Joihinkin autoihin oli pituusraja, mutta muuten jos rajotuksena oli yli 10 v., ni koska me ollaan yli 10, ni sillon saadaan pomppia. Kävi ajoittain jo ihan kuntoilusta. Me ollaan ainakin edelleen niin lapsellisia, että todellakin nautitaan tollasista. Miehiä sai vähän houkutella pomppimaan, mutta kyllä nekin meni sitten lopulta.

Plussaa oli ehdottomasti myös se, että vaikka siellä ihmisiä olikin, niin mihinkään ei oikeestaan tarvinnu jonottaa. Ja päivä oli mitä parhain, suorastaan kuuma. Tosi hyvin siellä oli myös grillailupaikkoja ja meillä olikin omat eväät niin, että sieltä ei tarvinnu ostaa kun jädet. Ainoa puute oli se, että Puuhanallesta ei näkyny koko päivänä vilaustakaan, vaikka sen olis siellä pitäny tiettyinä kellonaikoina olla. 

Hirveen hurjaa kyytiä golf-kärryllä

 Yötä oltiin Lempivaaran matkailukeskuksessa. Mistä lie paikka nimensä saanut... 

 

Oli vaunupaikkoja eri kokoisia mökkejä. Itse oltiin kuuden hengen mökissä. Oli tosi siisti ja kiva paikka ja hyvin voitaisiin mennä uudestaankin, jos tarviis yöpyä tuolla suunnalla. Sinne oli myös rakennettu rastit, jotka kiertämällä tuli alue tutuksi. Kierrettiin ne isolla porukalla ja juostiin 7-vuotiaan kanssa kilpaa uusia kirjaimia keräämässä. Kun sai kaikki kasaan ja keksi niistä rakentuvan sanan, saatiin kaikki respasta tikkarit. :) 

Tällasia tai oikeestaan ylipäänsä minkälaisia reissuja vaan on kiva tehdä lapsenmielisellä porukalla. Monet esim. kritisoi Puuhamaata siitä, että paikat on ränsistyneitä ja kaikki on likasta ja pielessä, mutta me ei mitään sellasta edes huomattu, koska meillä oli itelläkin niin hauskaa. Ja väitän, että lapsillakin on kivempaa, jos vanhemmatkin hulluttelee, eikä vaan mökötä siellä reunalla ja keskity epäolennaisuuksiin.

3 v. -synttärit

Muutama viikko sitten meillä vietettiin myös synttäreitä. Olipahan aika homma taas tehdä kaikki tarjottavat, toisaalta se on kyllä ihan kivaakin. Kaikkea tuli vaan tehtyä ihan liikaa, jotenki tosi vaikee arvioida paljon kaikkea pitäis olla, että olis sopivasti.

Minttupopseja

Pöydän antimet

 Tarjolla oli siis:

• minttupopseja
• voileipäkakkua
• sitruunamuffinsseja tuorejuustokuorrutteella (joka lässähti heti alkutekijöissä) 
• pastasalaattia
• patonkia ja levitteitä
• Välimeren piirakkaa
• coctail-tikkuja 
• Raffeleita ja kurkkutikkuja 
• mansikoita ja vaahtokarkkeja
• keksejä (kaupan) 
• mansikkajuustokakkua
• mansikkabritakakkua

Ja kaikkea siis aivan liikaa!! 

Kakusta löytyi 3 kynttilää

Juhlien ehdoton hitti oli pomppulinna, jonka pitkällisen metsästyksen jälkeen sain juhliin hankittua. Lapset viihtyivät siinä erittäin hyvin ja kävinpä itsekin siinä pyörähtämässä juhlien lopuksi. :)

Vauhtia riittää

Kaverukset (vaikka väkisin)