Käyn nykyään yliopistolla enää hyvin harvoin. Joka kerta kun siellä kuitenkin käyn, iskee tietty haikeus. Alkaa olemaan viimeisiä kertoja kun astelen laitoksen käytäviä opiskelijastatuksella. Tai millään muullakaan statuksella. Tuskinpa siellä tulee hirveästi käytyä enää sitten kun ei ole pakko.
Tasan kuukauden päästä menetän akateemisen vapauteni ja astun kellokortin tahdittamaan oravanpyörään. Samalla, mutta vasta nyt, voin sanoa tulevani aikuiseksi. Ei vielä naimisiinmeno, eikä lapsen saaminen aiheuttanut tätä aikuistumista, vaan konkreettisin aikuisuuden merkki itselleni on se kun käy oikeissa aikuisten töissä, joihin sisältyy pelottavan paljon vastuuta. Ja ajautuu ehkäpä siinä sivussa pankin kanssa naimisiin massiivisen asuntolainan muodossa.
On tätä uutta askelta toki odotettukin. Seitsemän vuotta opiskelua yhteen putkeen alkaa olla tarpeeksi. Ainakin vähäksi aikaa. Kiva on myös päästä tekemään koulutustaan vastaavaa työtä ja vihdoin tienata omaa rahaa.
Ja mikä parasta, päästä ehkäpä kohta sisustamaan ikiomaa Kotia ♥. Minkälainen ja missäpäin se sitten on, on vielä ihan arvoitusta. Aikataulukin on vielä ihan avoin, varovaisesti uskaltaisin sanoa kuitenkin, että ennen ensi kesää oltaisiin jo uudessa kodissa.
Henna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommenteista! =)