Mihin päädyttiin.

Syksy alkoi jokavuotisilla harrastuspohdinnoilla. Mihinpä sitten tällä kertaa päädyttiin.

A:lla alkoi päiväkodissa muskari, joka on kätevästi integroitu päiväkotipäivään. Mitään muuta musiikkiharrastusta ei siis enää tarvittu. 

Torstaisin on päiväkodin kanssa aina luistelupäivä, jonka voi tavallaan laskea myös harrastamiseksi, vaikka sekin tehdään päiväkotipäivän aikana.

Tanssitunnin kanssa jahkattiin ja jahkattiin ja päätin jo, että ei sitä oltais tälle syksylle otettu, kun päivä oli vaihtunut lauantaista perjantaihin. Yksi päivä A sitten ihan spontaanisti ilmaisi, että on tanssiopettajaa ikävä ja että koska on taas tanssitunti, niin se oli aika selkeä merkkiä siitä, että hyvää harrastusta on syytä jatkaa. Joten nyt on sitten varattu koko vuodeksi tanssitunnit. Vähän totuttelua vaatii uuteen tanssipäivään, yhden tunnin onnistuin jo autuaasti unohtamaan. Pitää tänään skarpata, että muistetaan mennä. 

A toivoo kovasti itselleen ihan oikeita kärkitossuja. Ne saa kuitenkin vielä hetken verran odottaa ja mennään näillä pehmeillä. 

Näiden lisäksi mies käy viikon-kahden välein A:n kanssa uimassa ja sunnuntaisin on aina yleisöluisteluvuoro, jossa käydään myös ihan mielellämme, niin nähdään itsekin miten luistelu sujuu. Ja tuleehan siinä pyörähdettyä samalla itsekin jäällä. Ja toki kun lumet tulevat, päästään taas hiihtämään. (Pitäisi ehkä ostaa itsellekin sukset.)

Lapsen harrastuksiin on kuitenkin taas panostettu. Löysinpäs itsellekin kaupungin järjestemän perusjumpan. Ja maksan siitä opiskelualennuksen jälkeen huimat 18 €. Ja luulin maksavani puolesta vuodesta, mutta selvisipä vielä, että tuo hinta on ilmeisesti koko vuodelle! Että kyllä on taas omaan itseenkin panostettu. :) Ihan hyvää perusjumppaa kyllä, ei siinä mitään. Ja eipä niin harmita, kun jää muutama kerta miehen työmatkojen takia väliin.

 Henna